Hammas (monikko hampaat) on monien selkärankaisten suussa oleva kova, kalkkimainen rakenne, jota käytetään ravinnon pilkkomiseen. Hampaat eivät ainoastaan auta ruoan pureskelussa ruoansulatuksen jatkamiseksi, vaan ne auttavat myös sanojen lausumisessa ja parantavat puhetta.
Suuontelossa on yleisesti ottaen neljänlaisia hampaita.
Ensimmäisenä tulevat ”etuhampaat”, suun etuosassa olevat kapeareunaiset hampaat, jotka on sovitettu leikkaamiseen. Suun etuosassa sijaitsee kahdeksan etuhammasta. Niitä on neljä yläleuassa ja neljä alaleuassa. Etuhampaat ovat muodoltaan kuin pienet taltat. Leikkuuhampaat ovat teräviä ja teräviä, joten ne soveltuvat ruoan puremiseen, pilkkomiseen ja leikkaamiseen. Keskimäärin etuhampaat ovat 9,10-9,24 mm pitkät.
Hampaiden jälkeen tulevat kulmahampaat (tunnetaan myös nimellä kulmahampaat, koirahampaat, silmähampaat tai torahampaat), joilla on suuri merkitys ruoan leikkaamisessa ja repimisessä. Suuontelossa on neljä kulmahammasta, kaksi yläetuhampaassa ja kaksi alaleuan alueella. Ne ovat yksijuurisia ja niissä on terävä kärki. Ne ovat elimistön suurimmat ja terävimmät.
Kanihampaita seuraavat edelleen premolaarit (eli kaksoishampaat). Premolaarien päätehtävä on avustaa kulmahampaita siltä osin, että ne repivät ja lävistävät ruokaa ja täydentävät jauhamista pureskelun aikana. Suuontelossa on kahdeksan premolaaria eli kaksi kussakin ihmisen suun kvadrantissa. Premolaarit ovat leveitä, epätasaisia ja niillä on okklusaalipinta. Se on puhekielessä timantinmuotoinen, ja siinä on kuoppia ja kaivantoja. Premolaarit ovat kooltaan noin 0,7 mm. Ne ovat siirtymähampaita kulmahampaiden ja molaarihampaiden välillä. Premolaarihampaissa on tavallisesti kaksi nystyrää ja yksi juuri.
Viimeiseksi poskihampaat sijaitsevat suun takaosassa. Suussasi on kahdeksan poskihammasta, jotka auttavat ruoan pureskelussa, jauhamisessa ja puristamisessa. Suun takimmaiset hampaat ovat poskihampaat. Niissä on yleensä neljästä viiteen hampaankärkeä, ne ovat suorakaiteen muotoisia ja niissä on kuoppia ja halkeamia. Molaarihampaiden okklusaalipinta on leveä ja tasainen.
Hampaat voidaan tunnistaa ja analysoida ”numerointijärjestelmän” avulla, joka auttaa parantamaan hammaslääketieteen ammattilaisten välistä viestintää ja tehokkuutta.
Vaihtelevilla mailla on omat erityiset numerointijärjestelmänsä. Esimerkiksi Australiassa käytetään kaksinumeroista FDI-hammasnumerojärjestelmää, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetään palmer-notaatiomenetelmää.
Hammas (monikossa hampaat) on monien selkärankaisten suussa oleva kova, kalkkimainen rakenne, jota käytetään ravinnon pilkkomiseen. Hampaat eivät ainoastaan auta ruoan pureskelussa ruoansulatuksen jatkamiseksi, vaan ne auttavat myös sanojen ääntämisessä ja parantavat puhetta.
Suuontelossa on karkeasti ottaen neljä erilaista hammastyyppiä.
Ensimmäisenä tulevat ”etuhampaat”, suun etupuolella olevat kapeahampaat, jotka on sovitettu leikkaamiseen. Suun etuosassa sijaitsee kahdeksan etuhammasta. Niitä on neljä yläleuassa ja neljä alaleuassa. Etuhampaat ovat muodoltaan kuin pienet taltat. Leikkuuhampaat ovat teräviä ja teräviä, joten ne soveltuvat ruoan puremiseen, pilkkomiseen ja leikkaamiseen. Keskimäärin etuhampaat ovat 9,10-9,24 mm pitkät.
Hampaiden jälkeen tulevat kulmahampaat (tunnetaan myös nimellä kulmahampaat, koirahampaat, silmähampaat tai torahampaat), joilla on suuri merkitys ruoan leikkaamisessa ja repimisessä. Suuontelossa on neljä kulmahammasta, kaksi yläetuhampaassa ja kaksi alaleuan alueella. Ne ovat yksijuurisia ja niissä on terävä kärki. Ne ovat elimistön suurimmat ja terävimmät.
Kanihampaita seuraavat edelleen premolaarit (eli kaksoishampaat). Premolaarien päätehtävä on avustaa kulmahampaita siltä osin, että ne repivät ja lävistävät ruokaa ja täydentävät jauhamista pureskelun aikana. Suuontelossa on kahdeksan premolaaria, eli kaksi kussakin ihmisen suun kvadrantissa. Premolaarit ovat leveitä, epätasaisia ja niillä on okklusaalipinta. Se on puhekielessä timantinmuotoinen, ja siinä on kuoppia ja kaivantoja. Premolaarit ovat kooltaan noin 0,7 mm. Ne ovat siirtymähampaita kulmahampaiden ja molaarihampaiden välillä. Premolaarihampaissa on tavallisesti kaksi nystyrää ja yksi juuri.
Viimeiseksi poskihampaat sijaitsevat suun takaosassa. Suussasi on kahdeksan poskihammasta, jotka auttavat ruoan pureskelussa, jauhamisessa ja puristamisessa. Suun takimmaiset hampaat ovat poskihampaat. Niissä on yleensä neljästä viiteen hampaankärkeä, ne ovat suorakaiteen muotoisia ja niissä on kuoppia ja halkeamia. Molaarihampaiden okklusaalipinta on leveä ja tasainen.
Hampaat voidaan tunnistaa ja analysoida ”numerointijärjestelmän” avulla, joka auttaa parantamaan hammaslääketieteen ammattilaisten välistä viestintää ja tehokkuutta.
Vaihtelevilla mailla on omat erityiset numerointijärjestelmänsä. Esimerkiksi Australiassa käytetään kaksinumeroista FDI-hammaslääketieteellistä numerointijärjestelmää, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetään palmer-notaatiomenetelmää.