Bodhinatha lukee kolmekymmentäseitsemän vuotta vanhaa puhetta neljännen ulottuvuuden luonteesta. Hän selittää, että se on ”todistaja” ja että siihen on hyvin helppo päästä. Hän käsittelee myös sitä, miten se pystyy näkemään kolme ensimmäistä ulottuvuutta sekä korkeamman viidennen ulottuvuuden. Se on sisäinen näkökulma, joka kykenee toimimaan laajemmassa mittakaavassa kuin alemmat ulottuvuudet ja pysyy samalla irrallaan niiden magneettisista toiminnoista. Tämä puhe oli osa laajempaa puhesarjaa mielen seitsemästä ulottuvuudesta.
Uudistettu transkriptio:
Siirtyminen kolmannesta ulottuvuudesta neljänteen tapahtuu silloin, kun alitajuntamme on vapautunut vastakkaisista voimista riittävästi tunnistaakseen, että tietoisuus kulkee mielessä, ja samastuakseen tietoisuuteen niiden tunne- ja älytilojen sijasta, joiden läpi se kulkee. Silloin saamme tietynlaisen hallinnan kolmannen ulottuvuuden aiemmin ruuhkautuneista alueista. Lisää havaitsemista tulee. Pystymme näkemään kolmannen ulottuvuuden selvästi ja pitämään pidempiä aikoja oikeat suhteemme toiseen, kolmanteen ja neljänteen ulottuvuuteen. Alitajuisen ja tietoisen mielen kaksoisidentiteetit harmonisoituvat, ja koemme puhdistumista, joka sallii ylitietoisen mielen virrata läpi. Kutsumme tätä henkiseksi heräämiseksi, sillä tietoisuus ei ole tuossa vaiheessa enää sidottu, vaan vapaa virtaamaan uudella helppoudellaan mille tahansa ja kaikille alueille.
Neljäs ulottuvuus on siis ihmisen alitajuinen kyky. Se on kaunis paikka olla, ja voit olla siellä koko ajan tuntemalla selkärankasi voiman. Heti kun tunnette tuon säteilevän energian selkärangassa, irrottaudutte kolmannesta ulottuvuudesta ja kohoatte neljänteen ulottuvuuteen.
Taiteilijat ovat neljännessä ulottuvuudessa. Joka kerta, kun suunnittelitte tai luotte jotakin, toitte sisäisen kauneuden hermojärjestelmänne kautta ilmentymään. Eikö koko hermojärjestelmänne tuntunutkin hyvältä? Se oli alitajuinen neljäs ulottuvuutenne. Se saa ilmaisunsa luovassa älyssä, joka haluaa tietää toisen ihmisen parhaaksi, joka pyrkii tietämään. Sanomme, että henkilö, joka on ennakkoluuloton, joka on halukkaampi kuuntelemaan kuin kiusaamaan teitä omilla ajatuksillaan, on tietoinen neljännessä ulottuvuudessa. Hän on uuden ajan ihminen. Kun hän sanoo jotain, se johtuu siitä, että hänellä on jotain sanottavaa, ja yleensä hänen näkökulmansa tarkastella maailmaa on aivan erilainen kuin hänen ympärillään olevien ihmisten aineelliset asenteet. Hän kykenee näkemään jonkin asian kaikki neljä puolta samanaikaisesti ja ymmärtämään, mitä ihmiset tarkoittavat, vaikka heidän näkökulmansa poikkeaisi hänen omastaan. Hän on inspiroiva. Hänellä on onnea ja hän nauttii siitä. Hän on luova, ainutlaatuinen ja toimii laatikon ulkopuolella. Hän on itsenäinen, luottaa itseensä ja selkärangan voimaan. Hän on nopea auttamaan muita, mutta hidas sotkeutumaan heidän kolmannen ulottuvuuden voimiinsa. Hän on erittäin motivoitunut ja hänellä on hyvin määritellyt tarkoitukset ja tavoitteet. Hän käyttää energiansa hyvin, eikä tuhlaa tai tyhjennä sitä voimaa, joka ajaa häntä eteenpäin ja sisäänpäin. Hän on innostunut, hurmaantunut elämästä, latautunut suuresta halusta jatkaa henkistä polkua.”
Se on mielen neljäs ulottuvuus – ihana paikka elää ja viedä läpi sisäinen avautuminen, sillä silloin teillä on luovan ajattelun jatkuvuus. Neljännestä ulottuvuudesta voitte nähdä elämän panoraaman, joka avautuu virheettömästi päivästä toiseen. Voitte katsoa syvälle alitajuntaan, tunnistaa ja ymmärtää tunteiden, ajatusten ja reaktioiden kemian. Voit katsoa kolmannen ulottuvuuden magneettisiin voimakenttiin ja ymmärtää prosesseja, joiden avulla eri ihmiset suhtautuvat toisiinsa. On hyvin helppoa päästä neljänteen ulottuvuuteen, hyvin helppoa. On hieman haastavampaa pitää tuo irrallinen näkökulma silloin, kun asiat eivät suju niin hyvin kuin haluaisimme, mutta sitten on helppo palata takaisin, kun voimat tasoittuvat.
Neljäs ulottuvuus ei sulje pois älyllistä toimintaa. Mutta se tarkoittaa, että teillä on älykäs äly, luova äly, jota ei ole vangittu käsitteellisiin seiniin. Nöyrä äly, joka on valmis sanomaan silloin tällöin: ”En tiedä”, sen sijaan, että se teeskentelisi tietävänsä yli oman alueensa. Epäitsekäs äly, joka mieluummin käyttää kykyjään ihmiskunnan hyväksi eikä henkilökohtaisen egon rakentamisen palveluksessa.”
Kun tämä siirtymä tapahtuu, nähdään ensimmäinen sisäisen valon pilkahdus pään sisällä. Se on tavallisesti kalpea, kuunvalkoinen hehku, joka näkyy pään yläosassa neljännestä ulottuvuudesta katsoen viidenteen ulottuvuuteen. Tämä valo valaisee kolmannen ulottuvuuden pimeyden. Kolmas ulottuvuus on mielen pimeää aluetta, ja näemme siinä selvästi vain neljännen ulottuvuuden kahden valon, auringonvalon tai sähkövalon, kautta, jonka ihminen itse on keksinyt valaisemaan kolmatta ulottuvuutta ja poistamaan tuntemattomuuden pelon, joka on yhtä kuin pimeyden pelko.
Neljäs ulottuvuus ei ole juurikaan vuorovaikutuksessa ensimmäisen ulottuvuuden kanssa. Se katsoo kolmanteen ja toiseen ja sisäänpäin viidenteen. Kun nämä ulottuvuudet koetaan samanaikaisesti neljännestä ulottuvuudesta käsin, se on samankaltaista kuin seisoisi avoimessa oviaukossa ja katsoisi ulos pieneen huoneeseen ja sisään laajaan viidennen ulottuvuuden huoneeseen. Tämä on se, missä elämää pitäisi elää joka päivä, kun on tuo ”vuorenhuipputietoisuus”, joka katsoo kaiken yli, sisään ja läpi ja antaa mahdollisuuden nauttia maailmasta ja osallistua siihen täysipainoisesti samalla, kun tiedämme koko ajan tarkalleen, missä mielessämme olemme.
Neljännestä ulottuvuudesta saaduilla ymmärryksillä on taipumus tehdä ihmisestä hyvä opettaja ja filosofi. Se ei kuitenkaan ole voimakas kuten viides ulottuvuus, vaan se on seesteinen ja rauhallinen. Se antaa kokemuksen mielen läpi virtaavasta puhtaasta tietoisuuden tilasta ja on kynnys laajempaan sisäiseen tilaan ja henkiseen oivallukseen.
Neljännestä ulottuvuudesta käsin on tässä ja nyt -tietoisuus ja kykenee hahmottamaan yhdeksän päivän laajuuden kerralla, kun taas kolmannesta ulottuvuudesta käsin näkee pohjimmiltaan kuluvan päivän kuvion ja toisesta ulottuvuudesta käsin vain muutaman minuutin tai tunnin laajuuden. Tämä yhdeksän päivän aikajakso katsoo tästä hetkestä menneisyyteen ja eteenpäin tulevaisuuteen, noin neljä ja puoli päivää tai 108 tuntia molempiin suuntiin. Tämä on syy siihen, että voimme tehdä tarkkoja ja päteviä tuomioita neljännen ulottuvuuden erottelevasta tietoisuudesta käsin, sillä se näkee menneiden toimien ja tulevien vaikutusten sekoittumisen kokonaisuuden vuorenhuipun näkökulmasta. On helpompi säilyttää neljännen ulottuvuuden yleiskatsaus, kun se katsoo toiseen ja kolmanteen ulottuvuuteen ja sen läpi, jos harjoittelemme tietoisuuden pitämistä yhdeksän päivän rajoissa, jolloin emme puhu tai ajattele tarpeettomasti tapahtumista tai kokemuksista, jotka ovat yli neljä ja puoli päivää menneisyydessä tai neljä ja puoli päivää tulevaisuudessa. Tietoisuus voi tällöin keskittyä nykyisiin tapahtumiin, mikä tuo pyrkijän intuitiivisesti inspiroituneeseen tietoisuuteen siitä, että ollaan tässä ja nyt, ei siellä ja silloin tai edes missä ja milloin.
Tältä näköalapaikalta voimme tarkastella emotionaalisten osallisuuksien rakentumista kolmannessa ulottuvuudessa, havainnoimalla itsemme ja toisten emotionaalisten ja älyllisten yksiköiden toimintaa. Tästä irrottautumisesta saamme kyvyn purkaa sekaannuksia, ristiriitoja ja erilaisia ja moninaisia kietoutumia, joita kohtaamme päivittäin. Ja jos ne vain nähdään, se on jo itsessään tarpeellinen selvennys, sillä ruuhkia ei voi olla olemassa, kun ne havaitaan kirkkaasti. Neljännestä ulottuvuudesta käsin meillä on myös mahdollisuus valita, millaisiin kolmannen ulottuvuuden luomuksiin otamme tietoisuuden mukaan. Näemme tarkasti edessä olevan polun ja pystymme välttämään ei-toivottuja alueita ja karmallisia sivupolkuja. Näin ollen tyhjentämällä ruuhkat silloin, kun ne syntyvät, antamatta niiden asettua ja tavallaan ”kovettua” alitajunnan muistisoluihin ja pitämällä yleiskatsauksen optimaalisesta toimintatavasta menneisyyden ja tulevaisuuden tuntemuksen perusteella, tietoisuus pysyy vapaana nykyhetken henkisessä intensiteetissä.
Kun voimme pitää itsemme tietoisuudessa riittävän vakaana nähdäkseni eilisen ja huomisen aivan samalla hetkellä, olemme neljännessä ulottuvuudessa. Kun pystymme pitämään itsemme tarpeeksi vakaana nähdaksemme voiman ja värähtelyn virtauksen sisäisessä ilmapiirissä muiden ihmisten ja itsemme välillä, olemme neljännessä ulottuvuudessa. Neljännessä ulottuvuudessa oleminen ei ole niin vaikeaa kuin joskus annamme sen vaikuttaa. Useimmat ihmiset viettävät melko suuren osan ajastaan neljännen ulottuvuuden alueella edes huomaamatta sitä. Mutta neljännen ulottuvuuden tai minkä tahansa ulottuvuuden löytäminen on sen löytämistä, että olemme jo siellä, ja sen tietämistä, milloin olemme siellä ja milloin emme ole siellä. Jos tiedämme sen, tiedämme automaattisesti, miten olla siellä silloin, kun huomaamme, ettemme ole siellä. Kun olemme emotionaalisesti sekaisin tai järkyttyneitä ja näemme, että olemme emotionaalisesti järkyttyneitä, olemme neljännessä ulottuvuudessa. Neljäs ulottuvuus on tarkkailija. Jos olisimme täysin kietoutuneet kolmanteen ulottuvuuteen, olisimme järkyttyneitä, mutta olisimme liian samaistuneita tunteeseen voidaksemme samanaikaisesti tarkkailla: ”Olen järkyttynyt. Tunnen itseni hämmentyneeksi ja kauheaksi!” Kun katselemme mielen ajattelua, käytämme neljännen ulottuvuuden kykyä. Vain neljäs ulottuvuus voi tarkkailla ajatteluprosessia toiminnassa. Tämä on hyvä, selkeä tapa tarkastella neljättä ulottuvuutta yksinkertaisesti tarkkailijana, todistajana. On miljoonia erilaisia tapoja, joilla tietoisuus voi toimia ja toimii neljännessä ulottuvuudessa, mutta tämä on paras tapa määritellä se ja oppia siitä.
Se on jnanin kotipesä. Hän ei koskaan siirry tietoisuudessa neljättä ulottuvuutta kauemmaksi, hän ei koskaan kiinnity tai samastu ajatukseen, tunteeseen tai edes ylitietoisuuden moninaisiin muotoihin. Hän on tarkkailija, ja hänen tietoisuutensa on keskitetty, leijuu kuin kolibri ja hallitsee elämän ulkoisten ilmiöiden virtaa lepäillen samalla oman olemuksensa rauhassa ja valaistuneisuudessa. Vakiintuneesta hiljaisesta keskuksestaan käsin hän tarkastelee mielen toisiinsa liittyvien tilojen jokaista aspektia, hermojärjestelmän toisiinsa liittyviä tiloja neljännen ulottuvuuden näkemänä. Tietoisuus pysyy pohjimmiltaan neljännen ulottuvuuden sisällä eikä sen tarvitse virrata ulos kolmanteen tai toiseen ulottuvuuteen, koska näkevät voimat ja sisäisen näkemisen kyky näkevät jo ulos kolmannen ja toisen ulottuvuuden kautta, toimivat ja hallitsevat noita ulottuvuuksia sekä persoonallisuutta tehokkaasti neljännestä ulottuvuudesta poistumatta siitä koskaan.
Aktinodinen keho, johon viittaamme, on valon keho. Sitä kutsutaan myös astraaliruumiiksi. Se ei ole korkeasti hengellinen ruumis. Se on vain fyysisen ruumiin kaksoiskappale ja se on olemassa fyysisen ruumiin sisällä kolmannen ulottuvuuden tasolla. Astraalitaso on tämän tason tarkka kopio, mutta kun katsotte siihen neljännestä ulottuvuudesta, näette, mitä tulee tapahtumaan kolme tai neljä päivää etukäteen. Näette itse asiassa astraalitasolla tapahtuvia tapahtumia, jotka tapahtuvat kolmen tai neljän päivän kuluttua tällä tasolla. Fyysisen tason luomukset tapahtuvat ensin astraalitasolla, joka on aina seitsemänkymmentäkaksi tuntia tätä tasoa edellä. Kun olette neljännessä ulottuvuudessa, olette poissa aika-avaruusjatkumosta, sellaisena kuin me sen yleensä tunnemme. Kaikki on siellä. Ette matkusta neljännessä ulottuvuudessa. Olette siellä. Asiat vain ilmestyvät. Joka aamu noin kello kahden aikaan, kun sisäisen tason koulut pidetään ja oppilaat kokoontuvat neljänteen ulottuvuuteen, jos olen hereillä, voin sulkea silmäni ja he ilmestyvät sisäisesti mieleeni. Voin tunnistaa monia heistä yksi toisensa jälkeen. Jopa sellaiset hartaat, joita en ole ajatellut kahdeksaan tai yhdeksään vuoteen, osallistuvat yhä sisäisesti. Siellä he ovat ruumiissa, joka näyttää kirkkaasta muovista tehdyltä mallinukelta. Se ei ole lihallinen ruumis, se on kevyt ruumis, joka hehkuu itsestään. Näen kaikki heidän piirteensä, kun yksi ilmestyy ja sitten katoaa, jotta seuraava tulee esiin. He tulevat siis suoraan mieleen, tulevat oppimaan sisimmästä, sisäisistä maailmoista.
Neljäs ulottuvuus on ihmiskunnan luonnollinen tila, tila, jossa hän asuu, elleivät ulkoiset tapahtumat kuluta tietoisuutta. Jossain ajattelussa se on sielun tila. Kun ihminen itse luo kolmannen ulottuvuuden jokapäiväisessä elämässä, neljäs ulottuvuus on ihmisen olemus ja se, miten hän suhtautuu itseensä itsessään. Siinä eläessään hän on rauhallinen, elävä ja tasapainoinen. Tietoisuus ei koskaan nuku. Mystikot jättävät fyysisen ruumiinsa yöllä unen tilaan ja siirtyvät tietoisuudessa neljänteen ulottuvuuteen ja jatkavat hyvin vilkasta henkistä elämää, opettaen ja tullakseen opetetuksi tämän ja syvempien ulottuvuuksien syvyyksissä. Tämä on erityisen totta, jos he harjoittelevat tietoisuuden tietoista vetäytymistä kehosta ja päivän värähtelymalleista juuri ennen nukkumaanmenoa.
Neljäs ulottuvuus ei aina pysy samana. Sen sisällä oleva tietoisuus muuttaa virtauksia, jotka kulkevat tuon ulottuvuuden läpi, aivan kuten kolmannessa ulottuvuudessa. Neljännen ulottuvuuden sisällä olevat kuviot ovat kuitenkin melko hyvin vakiintuneita, niin sanotusti säännellympiä, kun taas kolmannen ulottuvuuden kuviot vaihtelevat ja muuttuvat. Tietoisuus ottaa siis erilaisen näkökulman tai erilaisen tavan tarkastella asiaa.
Neljäs ulottuvuus on jo hyvin kaikkien polulla olevien tiedossa, muuten he eivät edes tietäisi, että on olemassa polku, jolla kulkea. Siihen murtautuminen ja sen kokeminen ei vaadi vuosien vaikeaa harjoittelua. Se on hyvin yksinkertaista. Siihen ei liity harjoittelua. Se tehtiin, kun olimme kehittymässä. Se oli harjoittelua. Evoluution monet elämät – se oli harjoittelua. Nyt voimme nauttia siitä.
Neljäs ulottuvuus sulautuu viidenteen ja siinä vaiheessa on todella mahdotonta erottaa näitä kahta. Mutta neljäs virtaa ja toimii alitajuisten kykyjen kautta ja voi siksi tarkkailla kolmatta. Viides ulottuvuus ei voi. Tästä syystä neljäs ulottuvuus käsittää alitajunnan, tietoisuuden intuitiivisen alueen. Viides ulottuvuus ei ota yhteyttä kolmanteen. Se leikkaa suoraan sen läpi.”
Bodhinatha jatkaa:
Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia siis. Kuten näette, sitä ei ole muokattu, yksi syy siihen, että kompastuin muutaman kerran. Tuo on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Se on noin kolmekymmentäkuusi, kolmekymmentäseitsemän vuotta vanhaa neljännessä ulottuvuudessa. Gurudevan ajatuksena on, että hän määrittelee mielen seitsemän ulottuvuutta, ja kun ymmärrämme ne, se on hyvin hyödyllinen käsite meditaatiossamme. Meillä on jonkinlainen käsitys siitä, missä olemme, ja jonkinlainen käsitys siitä, mihin olemme menossa. Se on osa koko Shum-Tyaifin ideaa, että se yrittää antaa meille kartan meditaatiota varten; yrittää antaa meille käsityksen siitä, mikä on missä ja miten pääsemme paikasta toiseen. Sen tunnistaminen, missä olemme, on siis osa sitä, ja sitten sen ymmärtäminen, miten mennä jonnekin muualle, ja sitten sinne pääseminen on se, miten kaikki toimii. Seitsemän ulottuvuuden käsite on siis tässä suhteessa hyödyllinen työkalu. Mutta sen lisäksi meidän on tietysti ymmärrettävä tiettyjä käsitteitä kussakin ulottuvuudessa; kuten tässä yksinkertainen käsite selkärangan henkisen energian tuntemisesta, tätä kutsutaan simshumbese: selkärangan aktiinisen energian tunteminen, on yksi perusharjoituksista. Muut perusharjoitukset ovat samankaltaisia ja niitä tekemällä voimme mennä sisimpäämme sekä siirtyä ulottuvuudesta, joka ei ole niin syvä, ulottuvuuteen, joka on paljon syvempi tiettyjen harjoitusten avulla.