Nelson Mandela
(1918-2013)
Afrikan suurin vapauden symboli
Päällikön poika, Nelson Mandela opiskeli oikeustiedettä ja hänestä tuli yksi Etelä-Afrikan ensimmäisistä mustista lakimiehistä. 1950-luvun alussa hänet valittiin ANC:n (Afrikan kansalliskongressi) vapautusliikkeen nuorisosiiven johtajaksi. Kun maan valkoinen vähemmistöhallitus kielsi ANC:n toiminnan vuonna 1960, Mandela vakuuttui siitä, että aseellinen taistelu oli väistämätön. Algerian ja Kuuban sissisotien innoittamana hän organisoi sotilaallisen maanalaisen liikkeen, joka harjoitti sabotaasia. Vuonna 1962 hänet pidätettiin ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen maanpetoksesta ja salaliitosta valtiota vastaan.
Vuosina 1964-1982 hän oli vangittuna pahamaineisella vankilasaarella Robben Islandilla yhdessä useiden muiden vastarintajohtajien kanssa. Sen jälkeen hänet siirrettiin mantereella sijaitsevaan vankilaan, kunnes hänet vapautettiin vuonna 1990. Vankeutensa aikana Mandelasta tuli Etelä-Afrikan sorrettujen kokoontumispaikka ja maailman tunnetuin poliittinen vanki.
Nelson Mandela jakoi rauhanpalkinnon hänet vapauttaneen miehen, presidentti Frederik Willem de Klerkin kanssa, koska he olivat sopineet rauhanomaisesta siirtymisestä enemmistöhallintoon.
Frederik Willem de Klerk
(1936-)
Apartheidistä enemmistöhallintoon
Vuonna 1990 Etelä-Afrikan presidentti Frederik Willem de Klerk päätti vapauttaa vapautusliikkeen johtajan Nelson Mandelan, joka oli ollut vankilassa vuodesta 1963. Vapauttamisen jälkeen nämä kaksi poliitikkoa työskentelivät yhdessä rotuerottelupolitiikan lopettamiseksi. Osallistumisestaan tähän rauhanprosessiin de Klerkille myönnettiin rauhanpalkinto vuonna 1993.
Kun de Klerk astui presidentin virkaan vuonna 1989, kukaan ei odottanut hänen olevan avainasemassa apartheidin lopettamisessa. Sekä lakimiehenä, parlamentaarikkona että hallituksen jäsenenä hän oli erottunut valkoisten etuoikeuksien vankkumattomana puolustajana. Mutta kun hän tajusi, että apartheid-järjestelmä johti sekä taloudelliseen että poliittiseen vararikkoon, hän asettui radikaalin suunnanmuutoksen johtoon. Hän jatkoi Mandelan ja ANC:n vapautusliikkeen kanssa salassa aloitettuja neuvotteluja. He sopivat presidentinvaalien valmistelusta ja uuden perustuslain laatimisesta, jossa kaikille maan väestöryhmille annettaisiin yhtäläinen äänioikeus.