Suuren taistelun aikana ulkomaisia vihollisia vastaan, jotka lähes kolmen vuoden ajan ovat yrittäneet orjuuttaa isänmaamme, Herra Jumala on halunnut lähettää Venäjälle uuden raskaan koetuksen. Kansan sisäiset levottomuudet uhkaavat vaikuttaa tuhoisasti tämän sitkeän sodan tulevaan kulkuun. Venäjän kohtalo, sankarillisen armeijamme kunnia, kansan hyvinvointi ja koko rakkaan isänmaamme tulevaisuus vaativat, että sota on saatettava voitokkaaseen päätökseen hinnalla millä hyvänsä. Julma vihollinen tekee viimeisiä ponnistelujaan, ja jo lähestyy hetki, jolloin kunniakas armeijamme yhdessä urheiden liittolaistemme kanssa murskaa hänet. Näinä ratkaisevina päivinä Venäjän elämässä katsoimme omantuntomme velvollisuudeksi helpottaa kansallemme mahdollisimman läheistä liittoa ja kaikkien kansallisten voimien yhdistämistä voiton nopeaa saavuttamista varten. Yhteisymmärryksessä keisarillisen duuman kanssa olemme katsoneet hyväksi luopua Venäjän keisarikunnan valtaistuimesta ja luopua korkeimmasta vallasta. Koska emme halua erota rakkaasta pojastamme, siirrämme perimysoikeuden veljellemme, suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitshille, ja annamme hänelle siunauksemme nousta Venäjän keisarikunnan valtaistuimelle. Ohjeistamme veljeämme hoitamaan valtion asioita täydessä ja loukkaamattomassa liitossa kansan edustajien kanssa lainsäätäjissä niiden periaatteiden mukaisesti, jotka he vahvistavat ja joihin hän vannoo loukkaamattoman valan. Rakas rakkaan isänmaamme nimessä kehotamme uskollisia isänmaan poikia täyttämään pyhän velvollisuutensa isänmaata kohtaan, tottelemaan tsaaria kansallisten koettelemusten raskaana hetkenä ja auttamaan häntä yhdessä kansan edustajien kanssa ohjaamaan Venäjän keisarikuntaa voittoon, hyvinvointiin ja kunniaan johtavalla tiellä. Herra Jumala auttakoon Venäjää!