Nikomedian kaupunki
Nikomedia, joka oli aikoinaan itäisen Rooman keisarikunnan pääkaupunki, sijaitsee aivan nykyaikaisen İzmitin teollisuuskaupungin alapuolella Turkissa (kuva 1). Huolimatta antiikin kirjallisista lähteistä, jotka kertovat johdonmukaisesti keisarillisen kaupungin upeista rakennuksista (Or. 61.7-10; Norman 1965; De Mort. Pers. 7.8-10; Creed 1984), arkeologisesti Nikomediasta tiedetään vain vähän. Vuosina 2001 ja 2009 tehtyjen pelastuskaivausten aikana İzmitin Çukurbağin kaupunginosassa sijaitsevan modernin rakennuksen kellarikerroksesta löydettiin vaikuttavan roomalaisen rakennuksen moniväriset reliefit ja patsaat (kuva 2). Käynnissä olevaan hankkeeseen kuuluu Çukurbağin reliefien ja patsaiden tyylillinen ja ikonografinen analyysi sekä 3D-digitaalinen rekonstruktio rakenteesta, johon ne aikoinaan kuuluivat. Hankkeen kaksi päätavoitetta ovat valottaa roomalaisen Nikomedian taidetta ja historiaa sekä oppia lisää polykromaattisen reliefiveistotaiteen teknisistä näkökohdista roomalaisessa taiteessa laajemmin.
Nicomedia perustettiin vuonna 284 eaa. hellenistisen Bithynian kuningaskunnan pääkaupungiksi (Geography 12.4.2; Hamilton & Falconer 1854-1857). Useista tuhoisista maanjäristyksistä huolimatta sen strateginen sijainti teki kaupungista merkittävän kauppa-, sotilas- ja taidekeskuksen kautta aikojen. Vaikka se oli aikoinaan yksi roomalaisen maailman neljästä suurimmasta kaupungista, antiikin Nikomediasta ei ole tehty järjestelmällisiä kaivauksia. Se, mitä tiedämme kaupungista, on peräisin pääasiassa antiikin kirjallisista lähteistä, sattumalöydöistä nykyisen İzmitin sydämessä ja viimeaikaisista topografisista tutkimuksista (Çalık-Ross 2007). Useilla Nikomediaa koskevilla historiallisilla ja mytologisilla aiheilla koristeltujen Çukurbağ-reliefien ja sen rakennuksen, johon ne aikoinaan kuuluivat, perusteellinen tutkiminen on siksi ratkaisevan tärkeää sekä Nikomedian että laajemman roomalaisen maailman paremman ymmärtämisen kannalta.
Çukurbağin veistosten silmiinpistävä piirre on niiden hyvin säilyneet ja eloisasti maalatut värit – harvinainen esimerkki roomalaisessa taiteessa (kuva 3). Hankkeessamme sovelletaan tieteellisiä menetelmiä, kuten kannettavaa röntgenfluoresenssispektroskopiaa (pXRF) ja 3D-laserskannausta Çukurbağin löytöön. Ne eivät ainoastaan valaise roomalaisen reliefiveistoksen värjäykseen ja kultaukseen liittyviä näkökohtia, vaan antavat myös tietoa monista teknisistä näkökohdista, kuten kiven kierrätyksestä (spoila), kuvanveistäjien ja maalareiden työvälineiden käytöstä ja rakennuksen rakennustekniikoista. Antiikin tekstilähteet viittaavat myös siihen, että Nikomedia oli merkittävän marmoriteollisuuden keskus ja että se toimi tärkeimpänä vientitienä jalostetulle prokonesialaiselle ja frygialaiselle Docimion-marmorille (Ward-Perkins 1980; Güney 2012). Çukurbağin veistokset ovat prokonesialaista marmoria, ja ne auttavat ymmärtämään Nikomedian veistosverstaita, jotka olivat osa tätä teollisuutta.
Cukurbağin veistokset
Çukurbağin löydöt koostuvat 40 reliefilohkareesta, ainakin neljään kolossaaliseen patsaaseen kuuluvista fragmenteista ja kymmenistä arkkitehtonisista elementeistä (kuvat 4 & 5). Reliefeissä esitettyjä historiallisia kohtauksia ovat muun muassa sotaretki, taistelut, roomalaisten sotilaiden saattamat vangit, riemukulkue ja roomalaisten kenraalien tapaaminen. Mytologisten hahmojen, kuten Herakleen, Athenen, Roman ja Niken, jotka on helppo tunnistaa heidän attribuuttiensa perusteella, lisäksi reliefit kuvaavat myös Nikomedian jokapäiväisen elämän osa-alueita, kuten gladiaattoripelejä, vaunukilpailuja ja teatteriesityksiä.
Pelastuskaivausten yhteydessä tehtyjen löytöjen jälkeen värilliset reliefit vietiin välittömästi Kocaelin arkeologiseen museoon, jotta ne eivät joutuisi enää alttiiksi ilmalle. Niitä säilytetään nyt erityislaatikoissa yleisön ulottumattomissa olevassa galleriassa; niistä ei ole vielä yksityiskohtaisia museoinventointeja. Käynnissä olevaan työhömme kuuluu reliefien ja patsaiden nostaminen, laajojen mittausten ja valokuvien ottaminen, 3D-laserskannaus ja pXRF-menetelmän käyttö tietyillä pinnoilla. Hankkeeseemme kuuluu myös Çukurbağin kaupunginosassa sijaitsevalle kaivauspaikalle paikoilleen jätettyjen arkkitehtonisten elementtien perusteellinen analyysi ja sellaisten suunnitelmien laatiminen, joissa esitetään kunkin elementin löytöpaikat. Aikanaan aiomme julkaista kattavan kirjan, joka sisältää luettelon, teknisen ja ikonografisen analyysin löydöistä sekä virtuaalisen anastyloosin rakennuksesta, johon reliefit ja patsaat aikoinaan kuuluivat.
Jossain artikkelissa, jossa tarkastellaan lyhyesti vuoden 2001 pelastuskaivausten aikana löytyneitä reliefejä ja patsaita, ehdotetaan lähinnä tyylillisten perustelujen perusteella, että Çukurbağin veistokset kuuluivat voitonmuistomerkkiin, joka rakennettiin toisen vuosisadan loppupuolella jKr. syyskuu 2001-luvun loppupuoliskolla Septimius Severusin muistomerkin muistomerkin kunniaksi (Zeyrek & Özbay 2007). Vuonna 2009 tehdyissä pelastuskaivauksissa löydettyjen kymmenien muiden reliefien alustava tarkastelu viittaa kuitenkin siihen, että Çukurbağin löydöt saattaisivat kuulua voittomonumenttiin, jonka reliefit ja kapeikot rakennettiin Diocletianuksen aikana, jolloin Nikomedia oli keisarillinen pääkaupunki (vuosina 284-330 jKr.). Aivan kuten Thessalonikissa sijaitsevan Galeriuksen kaaren kohdalla, osa Çukurbağin reliefeistä on tehty aiemmista rakennuksista peräisin olevista kierrätetyistä tai poistetuista lohkoista, ja niissä on siten aiempia tyylipiirteitä; joissakin reliefeissä on esimerkkejä motiiveista, joista tuli tavanomaisia tetrarkkisen ajan taiteessa (kuva 5). Reliefien hyvin säilyneet kirkkaat värit viittaavat siihen, että Çukurbağin muistomerkki tuhoutui pian sen rakentamisen jälkeen, mahdollisesti voimakkaassa maanjäristyksessä (ehkä vuonna 358 jKr.).
Çukurbağin veistosten esitteleminen laajemmalle yleisölle ei ainoastaan edistä Nikomedian arkeologista potentiaalia, vaan myös edistää Rooman taiteen ja historian uutta ymmärtämistä. Hanke mahdollistaa lisäksi sen, että kaksi värillistä reliefilohkaretta, jotka otettiin laittomasti talteen Çukurbağin pelastuskaivausten aikana vuonna 2009 (kuva 6), voidaan integroida uudelleen tämän tärkeän kohteen muiden löytöjen joukkoon.