Nintendo Switch on menestynyt hyvin konsolin ja kannettavan hybridinä. Toteutuuko 3DS:n seuraaja vielä, vai onko Nintendo luopunut aidosta käsikonsolipelaamisesta?
Nintendo 3DS julkaistiin vuonna 2011. Seitsemän vuotta vanha, aikoinaan ainutlaatuinen DS:n seuraaja alkaa näyttää ikänsä.
3DS:n pelien grafiikka on nykyteknologiaan nähden ala-arvoista, ja pelikirjasto on täynnä hienoja nimikkeitä, mutta ei juurikaan tulevia julkaisuja.
Seuraava: WarioWare Gold -arvostelu: 3DS:n must-have
Jos saisin päättää itse, työntäisin 3DS:n hieman laitumelle ja valmistautuisin Nintendon seuraavaan upeaan käsikonsoliin. Hetkinen, taidan jo omistaa sen…
Nintendo Switch on arvoitus (kuten lähes kaikki, mitä Nintendo tekee), mutta ei se mitään. Nintendo, aivan kuten Apple aikoinaan, tuntuu loistavan eniten silloin, kun se syventyy outoihin tai innovatiivisiin asioihin. Mutta silti, onko Nintendo Switch kotikonsoli vai käsikonsoli?
Switch käyttää pieniä (hävitettäviä) kasetteja, sen akkukesto on suunnilleen sama kuin alkuperäisellä 3DS:llä, ja se on lähes kannettavan kokoinen. Siihen mahtuu kuitenkin paljon pelejä, jotka näyttäisivät parhaimmillaan vain suurella televisiolla ja kaiutinjärjestelmällä, kuten blockbusterit Super Mario Odyessy ja The Legend of Zelda: Breath of the Wild.
Se voi kai olla molempia, joo, mutta mihin jäämme sitten kaikki me Nintendo-uskovaiset, jotka ostimme 3DS:n ensimmäisenä päivänä? 3DS, joka oli julkaisuhetkellään epäonnistunut konsoli, sisälsi hyvin vähän pelejä, ja oli kömpelö, kömpelö sekasotku.
Nintendo meni jopa niin pitkälle, että se pyysi anteeksi virheitä alkuperäisten ominaisuuksien, MSRP:n ja otsikoiden suhteen 3DS:n kanssa, ja jakoi jotain 3DS Ambassador Program -nimistä ohjelmaa varhaisille mukautujille.
3DS Ambassador Program -ohjelmalla (klassikkopelejä Metroidista Marioon jaettiin ilmaiseksi) Nintendo jatkoi osoitusta siitä, että heidän ydinfanikuntansa on aina käsikonsolipelaajiensa puolella.
Tuntui hetken aikaa mukavalta tietää, että vaikka konsolilla, jonka kanssa en tiennyt mitä tehdä, olin ainakin sijoittanut yritykseen, joka oli huolissaan minusta, käsikonsolipelaajasta.
3DS sai runsaasti Pokémon- ja Mario-pelejä tukemaan myyntiä, ja siitä tuli Nintendolle erittäin menestyksekäs yritys.
Ja sitten yhtäkkiä, vuonna 2016 Nintendo julkisti koodinimellä NX-konsolin. Sen sanottiin olevan kannettava, suurella kosketusnäytöllä varustettu ja mikä tärkeintä, ei vain toinen Wii.
Heti tulin järkyttyneeksi.
Tiedän, tiedän, se on vain videopelikonsoli, rauhoitu. Joillekin Switch saattaa olla kaikki, mitä he ovat koskaan Nintendon konsolilta halunneet. Minulle haluan pienemmän, kannettavamman konsolin, jossa on paljon pidempi akunkesto ja halvempi MSRP itse peleille ja konsolille.
Nykylapset eivät koskaan tule tietämään tätä taistelua
Tässä kaikessa on suurempi historiallinen elementti. Käsikonsolilla pelaaminen tuo mieleen joitakin parhaista muistoista, joita minulla on videopelien pelaamisesta. Pokémonin ja Fire Emblemin kaltaiset sarjat tuovat suuret pääsarjansa lähes yksinomaan Nintendon käsikonsoleille.
Mutta nyt kaikki tämä saattaa mennä ikkunasta ulos teknisesti ylivoimaisen, mutta akkua kuluttavan ja hankalan puolikannettavan konsolin, Nintendo Switchin, vuoksi.
Se on aina ollut käsikonsolien Game Boyn ja DS:n myyntivaltti: halvemmat versiot konsoleista, jotka voi helposti ottaa mukaan ja pelata niillä nopeita pätkiä junamatkoja tai automatkoja varten. Switchin kanssa en yksinkertaisesti tunne oloani mukavaksi tuoda suurta, kalliin näköistä Nintendon konsoliani ulos julkisuuteen.
Se ei ole niinkään turvallisuuskysymys (vaikkakin saatat näyttää hieman kohderyhmältä pitäessäsi näin kallista konsolia julkisesti), vaan enemmänkin mukautumiskysymys. Switchin pitäminen käsissä julkisesti näyttää kiusalliselta, oudolta ja kiinnittää ajoittain liikaa huomiota henkilökohtaiseen pelikokemukseen.
En ole kertaakaan pystynyt pelaamaan Nintendo Switchiä lentokoneessa ilman, että joku olisi kommentoinut/koskettanut sitä. Ei se mitään, ymmärrän kyllä, että Nintendo haluaa tällä konsolilla mainostaa itseään, mutta pelaajat kokonaisuudessaan ovat yleensä hieman sisäänpäinkääntyneempiä. Ja jossain vaiheessa se alkaa tuntua samalta kuin koko ”miten saat salilla kuulokkeet päässä olevan ihmisen puhumaan kanssasi?” -juttu.
Rakastan Nintendo Switchiä, niin, niin paljon. Rakastan sitä vielä enemmän, jos Nintendo päättää julkistaa 3DS:n seuraajan. Sillä välin jään aina esittämään saman kysymyksen: onko se kotikonsoli vai käsikonsoli?