Lämpötila
Ympäristöllä, jossa eliö elää, on tärkeä rooli kasvun nopeuden ja laajuuden muuttamisessa. Ympäristötekijät voivat olla joko fysikaalisia (esim. lämpötila, säteilyenergia ja ilmanpaine) tai kemiallisia. Eliöt ja solut, joista ne koostuvat, ovat erittäin herkkiä lämpötilan muutoksille; lämpötilan laskiessa elämälle välttämättömät biokemialliset reaktiot tapahtuvat hitaammin. Lämpötilan lasku 10 °C:lla hidastaa aineenvaihduntaa vähintään kaksinkertaisesti ja usein enemmänkin.
Puiden leveys kasvaa osittain solujen jakaantumisen ja kuoren alapuolella olevan sekundaarisen meristemaattisen kudoksen laajentumisen kautta. Talven kylmyyden aikana solujen jakautuminen ja laajeneminen voivat pysähtyä kokonaan, mutta keväällä kasvu uusiutuu. Tähän ajoittaiseen kasvuun vaikuttavat lämpötila, valo ja vesi. Kasvun määrä voi vähentyä huomattavasti, jos kevät on kylmä, jos päivän pituus muuttuu auringonvaloa estävien esteiden vuoksi tai jos esiintyy kuivuutta. Itse asiassa leikatun puun rungon pinnalla näkyvien vuosirenkaiden leveys antaa osittaisen historian ilmasto-olosuhteista, ja erikokoisten vuosirenkaiden etäisyys toisistaan on korreloitu tunnettujen kuivuus- ja kylmyysjaksojen kanssa, ja näin on saatu luotettavaa arkeologista ajoitusta erilaisille rakenteille, kuten intiaanien puebloissa käytetyille puille Lounais-Yhdysvalloissa.
Lämpötilalla on vaikutusta sekä lämmin- että kylmävartisiin eläimiin. Monet lämminveriset (esim. karhut) ja kylmäveriset (esim. sammakot) selkärankaiset lakkaavat kasvamasta kylmän talven aikana ja siirtyvät yksinkertaisesti passiiviseen tai lepotilaan, jolle on ominaista hyvin alhainen aineenvaihduntanopeus. Eläimillä, jotka eivät tule lepotilaan, esiintyy kylmänä aikana lisääntyneitä vaatimuksia ravinnon kulutukselle, jotta saadaan energiaa ruumiinlämmön ylläpitämiseksi; tämä ravintoenergian käyttö voi rajoittaa koon kasvattamiseen käytettävissä olevaa energiaa, jos ravintoa on niukasti saatavilla.