Omistusluotto elokuvantekemisessä on elokuvaluotto, joka antaa ensisijaisen taiteellisen tunnustuksen yhdelle henkilölle, yleensä (mutta ei aina) elokuvan ohjaajalle. Esimerkkejä ovat ”Stanley Kubrickin elokuva” (The Shining), ”Quentin Tarantinon elokuva” (Pulp Fiction) ja ”Alfred Hitchcockin elokuva” (Psycho). Possessory creditiä käytetään joskus myös televisio-ohjelmissa; esimerkiksi Tyler Perryn House of Payne (Tyler Perryn TBS:n sitcom House of Payne). Toisinaan käytetään myös muuta sanaa kuin ”elokuva”, kuten ”A Spike Lee Joint” tai ”A Martin Scorsese Picture”. Possessory credit voidaan antaa myös tuottajalle; esimerkki tästä on ”Steven Spielberg presents Back to the Future”.
Vaikka possessory creditin varhaisin käyttö ajoittuu vuoden 1915 elokuvaan The Birth of a Nation, possessory creditin käyttö laajeni erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Writers Guild of America (WGA) on useaan otteeseen yrittänyt rajoittaa possessory creditit käsikirjoittajille, mutta Directors Guild of America (DGA) on aina vastustanut niitä menestyksekkäästi, jolloin ohjaajat ovat voineet vapaasti yrittää neuvotella tällaisista krediiteistä, jos he ovat niin halunneet.
Joskus possessory creditit menevät sen romaanin kirjoittajalle, johon elokuva on perustunut (esim. ”Bram Stoker’s Draculassa”, ”William Shakespeare’s Romeo + Julietissa” ja joissakin Stephen Kingin elokuvissa). Tim Burtonin The Nightmare Before Christmas -elokuvan tapauksessa Burton ei ollut elokuvan ohjaaja vaan käsikirjoittaja, tuottaja ja merkittävä luova ääni. Tämä voi olla myös esimerkki siitä, että omistusoikeudellinen luotto on valittu markkinointisyistä, koska Burton oli tunnetumpi nimi kuin elokuvan ohjaaja Henry Selick.
DGA kannustaa elokuvantekijöitä pidättäytymään luottojen ottamisesta ennen kuin he ovat saavuttaneet laajan tunnettuuden tai saaneet vähintään kaksi vakiintunutta palkintoa elokuvistaan, mikä varmistaa heidän perintönsä elokuvantekijöinä.