Oppitunti 37: Ystävyys Jumalan kanssa (1. Moos. 18:1-8)

(2. Aikak. 20:7; Jes. 41:8; Jaak. 2:23; Joh. 14:21, 23)

Jimmy Carterin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä hän yöpyi useaan otteeseen tavallisten amerikkalaisten kodeissa. Se oli hänen pyrkimyksensä osoittaa, että hänellä oli yhteys tavallisiin amerikkalaisiin, että hän ymmärsi tapamme elää ja huolenaiheemme.

Olen varma, että olisi elinikäinen muisto, jos presidentti yöpyisi kotonasi. Mutta olen myös miettinyt, millaista paniikkia se olisi aiheuttanut monissa kodeissa, jos Valkoisesta talosta olisi soitettu ja kysytty, voisiko presidentti yöpyä kotonasi. Millaisia huolto- ja korjaustöitä teidän olisi pitänyt tehdä saadaksenne talonne valmiiksi presidentin vierailua varten? Tarvitsisiko se uutta maalia sisältä ja ulkoa? Kuinka paljon teidän pitäisi siivota? Pitäisikö teidän ostaa uusia huonekaluja? Entä matot? Entä piha? Haluaisitko palkata puutarhurin tekemään suuria maisemointitöitä tai ainakin rikkaruohojen kitkemistä ja pensaiden leikkaamista? Voisi tulla kalliiksi pelkästään se, että presidentti olisi yövieraana!

Entä jos saisit puhelun taivaasta, jossa sanottaisiin, että Herra Jeesus Kristus ja pari enkeliä aikovat vierailla kotonasi? Kuinka paljon etumatkaa tarvitsisit valmistautuaksesi? Haluaisit siivota ja maalata ja tehdä pihatöitä. Mutta mitä Jeesus ajattelisi kotonasi lojuvista aikakauslehdistä ja kirjoista? Entä televisiosta ja videoista, jotka toistuvat usein? Nolostuisitko Herran edessä nähdessäsi kaiken sen tavaran, johon tuhlaat rahojasi? Olisiko sinulle mukavaa, jos Hän näkisi tavallisen elämäntyylisi? Tietenkin haluaisit varoittaa lapsia käyttäytymään täydellisesti, kun Herra on paikalla, tai he jäisivät kiinni siitä myöhemmin! Ja sinä ja vaimosi haluaisitte varmistaa, ettei teidän välillänne olisi mitään riitoja. Epäilemättä sen jälkeen, kun vieraat olisivat lähteneet, te kaikki huokaisisitte helpotuksesta ja palaisitte normaaliin elämään!

Mutta entä jos Herra ei olisi tullut vain vierailulle? Entä jos hän muuttaisikin tänne pysyväksi asukkaaksi? Joka kerta, kun tulet kotiin, Hän on siellä ja tarkkailee kaikkea, mitä tapahtuu. Näkisitkö sen siunauksena vai taakkana? Kristittyinä puhumme henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan. Mutta jos totuus tiedettäisiin, monet meistä eivät halua sen olevan liian henkilökohtainen! On eri asia kutsua Herra sisään satunnaiselle aterialle, kun koti on kunnossa ja lapset käyttäytyvät hyvin. Mutta se, että Herra muuttaisi tänne pysyväksi asukkaaksi ja kaiken tapahtuvan tarkkailijaksi, olisi vähän liikaa! Emme voisi päästää hiuksiamme irti ja tuntea oloamme mukavaksi Hänen jatkuvassa läsnäolossaan.

Se, missä määrin suljemme Jumalan pois tietyiltä elämämme osa-alueilta, on mittari suhteemme etäisyydestä Häneen. Ystävät ovat mukavia ja avoimia toistensa kanssa. Läheiset ystävät eivät sulje toisiaan pois tietyiltä alueilta. He eivät salaa sitä, miten he todella elävät. Läheinen ystävä voi vapaasti piipahtaa ja ottaa meidät kiinni, kun koti on sotkussa, emmekä tunne vierailua epämukavaksi. Ne, jotka ovat elävän Jumalan ystäviä, toivottavat hänet tervetulleeksi elämänsä intiimeimmille ja henkilökohtaisimmille alueille ja pitävät etuoikeutena sitä, että saavat tuntea hänet ja olla hänen tuntemansa.

Uskovat ovat etuoikeutettuja nauttimaan ystävyydestä Jumalan kanssa.

Tämä on yksi niistä opetuksista, jotka käyvät ilmi eräästä ihmiskunnan historian merkittävimmistä tapahtumista, joka on kirjattu 1. Mooseksen kirjan 18. luvussa. Herra Jeesus Kristus, ihmismuodossa 2000 vuotta ennen kuin hän syntyi neitsyt Marialle, vieraili yhdessä kahden ihmisen muotoisen enkelin kanssa Aabrahamin luona (ks. 18:1, 10, 13, 17, 22; 19:1). Nämä kolme taivaallista vierasta söivät aterian, minkä jälkeen Herra ilmoitti Aabrahamille ja Saaralle, että lupaus pojasta toteutuisi seuraavana vuonna. Kaksi enkeliä lähti ja meni kohti Sodomaa pelastaakseen Lootin ja hänen perheensä ennen kuin Herra satoi tulta ja tulikiveä tuon jumalattoman kaupungin päälle. Herra jäi jäljelle ja ilmoitti Aabrahamille, mitä hän aikoi tehdä. Sitten Aabraham rukoili Herraa Sodoman puolesta.

Tämän luvun perusteella Aabrahamia kutsutaan Raamatussa kolme kertaa Jumalan ystäväksi, kerran Jumalan itsensä* toimesta (2. Aikak. 20:7; Jes. 41:8*; Jaak. 2:23). On kiistelty siitä, kuinka pian Aabraham tunnisti vieraidensa taivaallisen luonteen. Jotkut sanovat, että hän ymmärsi sen vasta aterian jälkeen, kun Herra kutsui Saaraa nimeltä (ilman esittelyä) ja toisti lupauksen Iisakista. Hepr. 13:2:n jae siitä, että jotkut viihdyttivät enkeleitä tietämättään, saattaa antaa tukea tälle näkemykselle. Toiset sanovat, että hän tunnisti Herran heti. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, koska Aabraham oli nähnyt Herran aiemminkin (12:7; 17:1), ja vaikuttaa todennäköiseltä, että Herra ottaisi saman ihmismuodon peräkkäisillä vierailuilla. Lisäksi Aabrahamin ylenpalttinen vieraanvaraisuus, joka oli ehkä tyypillistä tuolle kulttuurille, näyttää osoittavan, että hän tiesi näiden miesten olevan erityisiä vieraita. Hänen pyyntönsä, etteivät nämä miehet menisi hänen ohitseen (18:3), viittaisi myös Aabrahamin käsitykseen siitä, että nämä miehet olivat ainutlaatuisia.

Ystävyys Jumalan kanssa on jotakin, joka kuulostaa aluksi ihmeelliseltä, kunnes pysähdytään miettimään sen seurauksia. Muista, että kyse on ystävyydestä Herran ja hänen tuhoavien enkeliensä kanssa, jotka olivat matkalla tuhoamaan jumalattomat Sodoman ja Gomorran! Tämä on se Herra, joka tiesi, kun Saara nauroi sydämessään epäuskoisena, vaikka häntä ei näkynyt (18:12-13)! Hän saattoi olla varsin uhkaavan oloinen ystävä! Haluatko sinä sellaista ystävää? Jos uskaltaisimme solmia henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, tässä luvussa on joitakin periaatteita siitä, miten voimme vaalia ystävyyttä hänen kanssaan.

Ystävyys Jumalan kanssa alkaa, kun olemme uskon kautta sovitetut Jumalan kanssa.

Kirjoitus opettaa, että luonnostamme me kaikki olemme vihan lapsia, vihamielisiä Jumalaa kohtaan ja vieraantuneita hänestä (Ef. 2:1-3; 4:18; Room. 8:7). Tämä koskee sekä kirkossa kasvatettuja että niitä, jotka ovat eläneet ulkoisesti pahaa elämää. Se koskee sekä kunnollisia, lainkuuliaisia ihmisiä että niitä, jotka ovat tehneet kauheita rikoksia. Sillä ei ole merkitystä, tunnemmeko vihamielisyyttä Jumalaa kohtaan vai emme; olennaista on se, miten Jumala suhtautuu meihin. Syntimme, sekä synti, jonka perimme syntymästä lähtien, että synnit, joihin syyllistymme syntymämme jälkeen, erottaa meidät Hänestä ja tekee meistä Hänen vihollisiaan. On elintärkeää, että hyväksymme sen, mitä Raamattu paljastaa syntisestä tilastamme, sen sijaan, että hyväksyisimme sen, miltä meistä itsestämme tuntuu, koska Saatana sokaisee Kristuksen ulkopuolella olevien mielen niin, etteivät he pysty havaitsemaan todellista tilaansa tai evankeliumin tarvetta (1. Kor. 2:14; 2. Kor. 4:4). Hän käyttää vääriä opettajia eksyttääkseen ihmisiä julistamalla heille rauhaa Jumalan kanssa, vaikka todellista rauhaa ei ole (Jer. 8:11; 23:17).

Koska synnistä johtuva vieraantuminen Jumalasta on yleismaailmallinen inhimillinen olotila, meidän on sovittava Jumalan kanssa syntiongelmamme oikeudenmukaisen ratkaisun kautta ennen kuin voimme aloittaa ystävyyden hänen kanssaan. Tämä tapahtuu, kun syntinen uskoo Jumalaan koskien hänen tarjoamaansa hyväksyttävää sijaista, joka maksoi synnin rangaistuksen syntisen puolesta. Aabraham uskoi Jumalaa siitä, että hänestä syntyisi Poika, joka olisi maailman Vapahtaja, ja Jumala luki tuon Vapahtajan työn Aabrahamille vanhurskaudeksi (1. Moos. 15:6). Apostoli Paavali mainitsee tämän jakeen kahdesti väittäessään, että Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi uskon eikä tekojen perusteella (Room. 4:3; Gal. 3:6). Jaakob siteeraa samaa jaetta väittäessään, että aito usko johtaa aina hyvien tekojen elämään (Jaak. 2:23). Toisin sanoen meidät pelastetaan (vanhurskautetaan) yksin uskon kautta Kristukseen, mutta aito usko Kristukseen ei koskaan pysähdy siihen, vaan ilmenee aina edistyvän jumalisuuden elämänä. Mutta se seikka, jota korostan perustavanlaatuisena, on se, että sinun on luotettava Kristukseen syntisi kantajana, ennen kuin voit kehittää ystävyyttä Jumalan kanssa.

Ystävyys Jumalan kanssa edellyttää, että olet siihen käytettävissä.

Ystävyyssuhteet vievät aikaa, eikä ystävyys Jumalan kanssa ole poikkeus. Aabraham istui telttaansa ovella, kun nämä kolme taivaallista vierasta tulivat, eikä hän ollut niin kiireinen, ettei olisi voinut viettää aikaa heidän kanssaan. Hän ei kiirehtinyt tapaamisesta toiseen ja kymmeniä asioita, jotka vaativat hänen huomiotaan.”

Ymmärrän toki, että Aabraham eli täysin erilaisessa kulttuurissa kuin meikäläinen. Menisi vuosisatoja ennen kuin joku keksisi kellon ja puhelimen, puhumattakaan piipparista ja autopuhelimesta! Minulle kiireisyys ei ole vierasta. Minun on käytettävä ajanvarauskalenteria selviytyäkseni. Kun olin collegessa, pariskunta, joka työskenteli seurakuntamme collegeryhmän kanssa, oli omapäisiä ihmisiä, jotka päättivät, että kello on vihollisemme. Niinpä he hankkiutuivat eroon kelloistaan ja rannekelloistaan, jotta he eivät olisi tällaisen tyrannian alla. Tämä oli mukavaa heille, mutta se turhautti perusteellisesti meitä kaikkia, joiden oli työskenneltävä heidän kanssaan, koska he eivät jotenkin koskaan ehtineet kokouksiin ennen muita. He olivat aina ne myöhästyjät, jotka aiheuttivat meille muille haittaa!

En siis ehdota, että meidän pitäisi hankkiutua eroon ajanvarauskirjoistamme tai heittää kellomme pois! Mutta sanon, että jos haluat olla Jumalan ystävä, sinun on otettava aikaa viettää aikaa kahden kesken Hänen kanssaan. Jos olet naimisissa ja vietätte vain muutaman minuutin viikossa yhdessä pariskuntana, mutta vietät tuntikausia aikaa viettelevien naisten (tai miesten) kanssa, avioliitossasi ei mene kovin hyvin. Jos olet niin kiireinen, ettet ota säännöllisesti aikaa Raamatun lukemiseen, tutkimiseen ja ulkoa opetteluun, rukoukseen, hyvien kristillisten kirjojen lukemiseen ja Jumalan ihmisten kanssa olemiseen, mutta vietät tunteja maailman kanssa, joka yrittää vietellä sinut pois Jumalasta, et tule kasvamaan suhteessasi Jumalaan. Sinun on ehkä laitettava se päivittäiseen tai viikoittaiseen aikatauluusi. Mutta ystävyys Jumalan kanssa ei ole taikuutta. Se ei tapahdu, jos et ole sen käytettävissä.

Ystävyys Jumalan kanssa edellyttää vieraanvaraisuutta Jumalaa kohtaan.

Hebr. 13:2 käyttää tätä tapausta esimerkkinä siitä, millaista vieraanvaraisuutta meidän tulee osoittaa vieraita kohtaan. Vieraanvaraisuus on ihana ominaisuus, jota meidän kaikkien on pyrittävä parantamaan. Se on seurakunnan vanhimman pätevyysvaatimus (1. Tim. 3:2). Vieraanvarainen isäntä saa vieraansa tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja viihtymään. Tässä Aabraham pyytää näitä vieraita jäämään ja virkistymään (18:3-5). Matthew Henry huomauttaa: ”Jumala on vieras, jota kannattaa pyytää”. Jos himoitsemme Jumalan ystävyyttä, meidän tulisi tehdä kaikkemme ollaksemme vieraanvaraisia häntä kohtaan, jotta hän olisi tervetullut elämäämme ja kotiimme. Aabraham osoittaa useita vieraanvaraisuuden aineksia:

(1) Vieraanvaraisuuden innokkuus – Kun luet näitä jakeita, huomaat Aabrahamin innokkuuden. Hän juoksi teltan ovelta näitä miehiä vastaan ja pyysi heitä vakavasti jäämään. Kun he suostuivat, hän kiirehti telttaan ja sanoi Saaralle: ”Nopeasti, tee leipää.” Sitten hän juoksi karjan luo, valitsi vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka kiirehti valmistamaan sitä. Muistakaa, että puhumme miehestä, joka oli satavuotias, ja se tapahtui päivän helteessä Palestiinassa! Kaikki tämä kiireinen toiminta osoittaa, kuinka innokas Aabraham oli seurustelemaan taivaallisten vieraidensa kanssa.

Onko sinulla sama innokkuus seurustella elävän Herran kanssa? Vai onko alkuperäinen innostuksesi saattanut laantua vuosien saatossa? Kahdenkeskisen ajan viettäminen Jumalan kanssa ei saisi olla velvollisuus; sen pitäisi olla ilo! Pienessä kirjasessa ”Sydämeni, Kristuksen koti” Robert Boyd Munger vertaa sydäntään kotiin, johon Kristus on kutsuttu asumaan taivaallisena vieraana. Hän käy huone huoneelta läpi ja osoittaa, kuinka Herra puhdisti likaiset kirjat työhuoneen hyllyiltä, otti pois likaiset taulut, kuinka Hän puhdisti ruokasalin epäterveistä ruokahaluista ja haluista jne.

Salongin huone oli viihtyisä huone, jossa oli rauhallinen tunnelma. Herra suostui tapaamaan hänet siellä joka aamu seurustelun merkeissä. Aluksi se oli ihanaa, kun he tapasivat ja Herra veti kirjahyllystä jonkin Raamatun kirjan ja he keskustelivat yhdessä. Mutta kun ulkoisten velvollisuuksien paine kasvoi, tuo aika Herran kanssa syrjäytyi. Pian hän oli poissa useita päiviä peräkkäin.

Tällöin eräänä aamuna, kun hän kiirehti ovesta ulos, hän ohitti salongin ja huomasi, että ovi oli auki. Sisään katsoen hän näki Mestarin istuvan siellä yksin. Surevana hän kysyi: ”Mestari, oletteko ollut täällä kaikki nämä aamut?”. ”Kyllä”, Herra sanoi, ”sanoin sinulle, että olisin täällä joka aamu tapaamassa sinua. Muista, että rakastan sinua. Olen lunastanut sinut suurella hinnalla. Haluan yhteyden kanssanne. Vaikka et voisikaan pitää hiljaista aikaa omasta puolestasi, tee se minun vuokseni.”

Yksi asia, joka tekee minuun vaikutuksen Aabrahamin innokkaassa vieraanvaraisuudessa, on se, että hän on täysin keskittynyt palvelemaan vieraitaan – pesemään heidän jalkansa, ruokkimaan heidät, huolehtimaan siitä, että he virkistyvät. Hän ei näytä miettivän lainkaan sitä, mikä on hänen itsensä etu. Niin usein me ajattelemme hartautta siitä näkökulmasta, mitä hyötyä siitä on minulle, mutta emme ota huomioon, että teemme sen Herran tähden. Apostolien teot 13:2:ssa luemme Paavalin, Barnabaan ja joidenkin muiden miesten ”palvelevan Herraa”. Kyse ei ole siitä, että Herralta puuttuisi jotain Hänen täydellisyydessään Jumalana. Hän ei tarvitse meidän palvelustehtäviämme Hänelle siinä mielessä. Herra ja kaksi enkeliä eivät tarvinneet Aabrahamin ruokaa tai jalkojen pesua. Mutta ystävyys on kaksisuuntaista, ja Herra ottaa mielellään vastaan palvelustehtävämme, aivan kuten Hän oli halukas siihen, että Aabraham osoitti vieraanvaraisuutta Hänelle. Jos olet menettänyt innon tavata Herraa, muista, ettei se ole vain sinua varten. Hän haluaa olla kanssasi yhteydessä, koska Hän rakastaa sinua niin kuin isä rakastaa lapsiaan. Aabrahamin tavoin meidän on oltava innokkaita tapaamaan Herraa.

(2) Vieraanvaraisuuden vaivannäkö – Olen myös hämmästynyt siitä vaivannäöstä, jonka Aabraham teki vieraanvaraisuutensa eteen. Hän ei kävellyt – hän juoksi saadakseen kaiken valmiiksi valmistellakseen vieraitaan, ja sitten hän seisoi vieraana, kun he söivät, tarkkaavaisena heidän tarpeistaan. Hänen vaivannäköönsä osoitti hänen vierailleen, kuinka paljon hän halusi heidän seuraansa.

Jos vietät aikaa Herran kanssa vain silloin, kun se on sopivaa, kun sinusta tuntuu siltä ja kun siitä ei ole vaivaa, et kasva ystävyydessä Hänen kanssaan. Joistakin ihmisistä tuntuu, että ihmissuhteiden pitäisi olla täysin spontaaneja ja vaivattomia. Olen samaa mieltä siitä, että hyvissä ihmissuhteissa on spontaani puoli, joka pitää ne tuoreina. Mutta ihmissuhteet vaativat myös vaivannäköä. Jos et koskaan mieti tai ponnistele sen eteen, miten vaalia aviosuhdettasi, ennustaisin, että avioliittosi ei suju kovin hyvin. On helppo kiirehtiä ja antaa kaikenlaisten asioiden syrjäyttää ne suhteet, joita todella vaalii. Ajan varaaminen noille suhteille vaatii vaivannäköä.

Se on sama asia Herran kanssa. Sinun on sanottava ei joillekin hyville ja nautinnollisille asioille, jotta voit viettää aikaa Hänen kanssaan. Sinun täytyy miettiä, miten vaalia tuota ystävyyttä. Sinun on asetettava joitakin tavoitteita ja tehtävä kovaa opiskelua ja lukemista. En taaskaan kiellä Jumalan kanssa solmitun ystävyyden spontaaniutta ja hauskuutta. Sanon vain, että jos et ponnistele sen eteen, et kasva siinä.

(3) Vieraanvaraisuuden kustannukset – Aabrahamin ystävyys Jumalan kanssa ei ollut halpaa. Hän sanoo vaatimattomasti tuovansa vierailleen palan leipää (18:5) ja antaa sitten Saaran leipoa tarpeeksi leipää pienelle armeijalle (noin 8 gallonaa jauhoja)! Hän tappaa valikoidun vasikan ja lisää siihen rahkaa ja maitoa. Hän ei säästellyt kulujaan viihdyttääkseen taivaallisia vierailijoitaan. Vieraanvaraisuus on kallista.

Ystävyys Herran kanssa maksaa. Tietenkin se maksaa Herralle kaiken. Mutta on myös hinta, joka sinun on maksettava. Olen jo maininnut ajan, jonka se maksaa. Se maksaa myös rahaa, sillä kun perehdyt Jumalan Sanaan, Herra asettaa sormensa raha-asioihisi ja sanoo: ”Haluan, että kunnioitat minua olemalla huolellisempi sen suhteen, miten käytät sinulle uskomiani rahoja, jotta voit anteliaammin lahjoittaa työhöni”. Hän haluaa sinun olevan antelias osoittaessasi vieraanvaraisuutta muille. Sinun on ehkä myös sijoitettava rahaa hyviin kirjoihin, joiden avulla voit kasvaa ystävyydessäsi Jumalan kanssa. Olen hämmästynyt siitä, miten jotkut kristityt käyttävät 25 dollaria tai enemmän joka kuukausi siihen, että tv-kaapelista tuleva jätevesi pumpataan heidän koteihinsa, mutta he eivät käytä rahaa Raamatun opiskelun perustyökalujen hankkimiseen.

Eräässä tilanteessa kuningas Daavid halusi ostaa erään Arauna-nimisen miehen puimatilan paikan polttouhrien uhraamispaikaksi. Myöhemmin siitä tuli itse asiassa Salomon temppelin paikka. Arauna tarjoutui antamaan sen kuninkaalleen, mutta Daavid vastasi: ”Ei, vaan minä ostan sen varmasti sinulta hinnalla, sillä minä en uhraa Herralle, Jumalalleni, polttouhreja, jotka eivät maksa minulle mitään” (1. Kun. 24:24). Jälleen kerran, pelastus on Jumalan ilmainen lahja. Sitä ei voi ostaa millään summalla. Mutta jos olet saanut sen, rohkaisen sinua sijoittamaan jonkin verran rahaa ystävyyttäsi Jumalan kanssa mainitsemillani tavoilla.

Ystävyys Jumalan kanssa alkaa siis siitä, että sinut sovitetaan hänen kanssaan uskon kautta Kristukseen. Se edellyttää, että on käytettävissä suhteeseen ja että on vieraanvarainen Herraa kohtaan. Lopuksi,

Ystävyys Jumalan kanssa edellyttää kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan.

On merkittävää, että Herran ilmestyminen tässä Aabrahamille (18:1) seuraa välittömästi Aabrahamin kuuliaisuutta liiton merkkiä kohtaan (17:23-27). Herra ilmoittaa itsensä kuuliaisille. Jeesus sanoi: ”Joka ottaa minun käskyni ja pitää ne, se on se, joka rakastaa minua; ja joka rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle….. Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja asumme hänen luonaan” (Joh. 14:21, 23). Jos haluamme, että Jumala asettuu asumaan luoksemme, meidän on kasvettava kuuliaisuudessa Häntä kohtaan.

Kuten sanoin viime viikolla, Aabrahamin kuuliaisuus ympärileikkauksessa ei ollut helppo asia. Se oli tuskallista. Se olisi kutsunut naurunalaiseksi. Siinä ei luultavasti ollut paljon järkeä. Mutta Aabraham teki sen. Luvussa 22 näemme kuuliaisuuden perimmäisen testin, kun Jumala käskee Aabrahamia uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin polttouhriksi. En voi kuvitella vaikeampaa käskyä, ja silti Aabrahamilla oli tähän mennessä niin vankka luottamus taivaalliseen Ystäväänsä, että hän totteli sitä kyseenalaistamatta! Vaikka kukaan meistä ei ehkä saavuta Aabrahamin kuuliaisuuden huippua, meidän on kasvettava kuuliaisuudessa, jos haluamme vaalia ystävyyttä Jumalan kanssa. Se ei ehkä ole helppoa. Herra saattaa pyytää sinua katkaisemaan suhteen uskottoman kanssa, jota kohtaan sinulla on syviä tunteita. Hän saattaa pyytää sinua lähtemään toiseen maahan palvelemaan Häntä. Ehkä Hän asettaa sormensa johonkin syntiin, jota rakastat, ja vaatii: ”Siitä on päästävä eroon nyt!”. Jos olet Hänen ystävänsä, tottelet.

Johtopäätös

On aina kunnia olla jonkun tärkeän ihmisen, kuten presidentin, ystävä. Washingtonin ympäristössä tiettyjä ihmisiä kutsutaan F.O.B.:ksi, mikä tarkoittaa ”Billin (Clintonin) ystävä”. Mutta jokaisella kristityllä on paljon suurempi kunnia, olla Jumalan ystävä. Aloitamme tuon ystävyyden tulemalla sovitetuksi Jumalan kanssa uskon kautta Kristukseen ja hänen vuodattamaansa vereen. Me vaalimme ystävyyttä antamalla itsemme Jumalan käyttöön, olemalla vieraanvaraisia Häntä kohtaan ja kasvamalla kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Toivon, että ajatus siitä, että Kaikkivaltias Jumala vierailee elämässäsi ja kodissasi, ei saisi sinua tuntemaan oloasi epämukavaksi, vaan että toivottaisit Hänet tervetulleeksi ja sitoutuisit kasvavaan ystävyyteen.

Keskustelukysymyksiä

1. Miten neuvoisit kristittyä, joka sanoo menettäneensä yhteyden ilon Herran kanssa?
2. Voiko kristitty olla lähellä Jumalaa olematta lukija (Raamatun ja hyvien kristillisten kirjojen)? Miten?
3. Tarkoittaako Jumalan ystävyys sitä, että on ”hyvä kaveri”? Missä on tasapaino Jumalan pelon kanssa (ks. 18:27, 30)?
4. Miten Jumalan ehdoton rakkaus sopii yhteen Joh. 14:21 & 23:n kanssa? Rakastaako Jumala kaikkia yhtä paljon?