Tämän artikkelin on kirjoittanut David Geier, MD, Etelä-Carolinan lääketieteellisen yliopiston MUSC-urheilulääketieteen johtaja. Tohtori Geier ylläpitää urheilulääketieteen blogia, jossa käsitellään alan keskeisiä kysymyksiä nykypäivänä.Sukupolvien ajan ammattiurheilijat ovat tehneet mitä tahansa pysyäkseen pelissä mukana: pelanneet kivun läpi, nieleskelleet kourallisen tulehduskipulääkkeitä, istuneet jäisissä jääkylvyissä ja jopa käyneet läpi leikkauksia pelatakseen vielä muutaman kuukauden tai vuoden. Viime kuukausina ammattilaisurheilumaailman kohua on herättänyt uusi hoitomuoto niveltulehduksen alkuvaiheen muutoksiin, joita jotkut näistä urheilijoista kohtaavat.
Tohtori Peter Wehlingin ja molekyylibiologin, tohtori Julio Reinicken Düsseldorfissa, Saksassa kehittämä Orthokine-menetelmä on ollut käytössä jo vuosia, mutta se sai huomiota tiedotusvälineissä vasta, kun huippu-urheilijat alkoivat kokeilla sitä. Los Angeles Lakersin tähti Kobe Bryant suoritti toimenpiteen viime kesänä. Hän aikoo palata tänä kevätkautena pistoksen uusimiseen, ja tiettävästi hän on vakuuttanut Lakersin joukkuetoverin Andrew Bynumin osallistumaan siihen. Muita urheilijoita, joille Orthokine-hoito on tehty, ovat muun muassa New York Yankeesin tähti Alex Rodriguez ja Portland Trail Blazersin entinen keskushyökkääjä Greg Oden, jonka NBA-ura on ollut suurelta osin pettymys neljän polvileikkauksen vuoksi.
Kun suusana leviää ammattilaisurheilijoiden keskuudessa ja tiedotusvälineiden raportit lisääntyvät, on loogista olettaa, että potilaat Yhdysvalloissa tulevat kyselemään toimenpiteestä. Verkkosivustollaan tohtori Wehling huomauttaa, että Orthokine tuottaa ”proteiinia potilaan omasta verestä erityisellä tekniikalla” ja ruiskuttaa sen sitten nivelrikosta kärsivään niveleen. Hän väittää, että hoito ”tarjoaa potilaillemme tehokasta ja pitkäaikaista kivunlievitystä.”
Tohtori Wehling väittää, että nivelrikko on monimutkaisempi kuin pelkkä nivelen kuluminen ajan myötä. Orthokinen teoria keskittyy pyrkimykseen pysäyttää nivelruston hajoaminen. Interleukiini-1 (IL-1) on proteiini, jota esiintyy kaikkialla elimistössä ja jonka on katsottu aiheuttavan niveltulehdusta ja nivelruston hajoamista. Toinen elimistössä esiintyvä proteiini, interleukiini-1-reseptorin antagonisti (IL-1RA), estää IL-1:tä aktivoitumasta reseptoreihinsa ja käynnistämästä sen katabolisia vaikutuksia. Tohtori Wehlingin menettelyssä potilaalta otetaan tiettävästi verta ruiskuun, joka on suunniteltu lisäämään IL-1RA:n tuotantoa. Kun IL-1RA ruiskutetaan nivelrikossa olevaan niveleen, se teoriassa estää niveltulehdusta ja vähentää kipua.
Proponentit vetoavat myös Düsseldorfissa tehtyyn tutkimukseen, jossa verrataan Orthokinea hyaluronihappo- (HA) ja lumelääkeinjektioihin polven nivelrikkopotilaille. Osteoarthritis and Cartilage -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa A.W.A. Baltzer, MD ym. tekivät kaksoissokkoutetun, satunnaistetun ja kontrolloidun tutkimuksen ja osoittivat, että Orthokine vähensi oireita ja paransi elämänlaatua enemmän kuin HA ja plasebo. Mielenkiintoista on, että kirjoittajat huomauttavat, että jopa kahden vuoden seurannassa HA:lla ja jopa plaseboinjektioilla oli pysyviä hyötyjä, mutta ei kuitenkaan Orthokinen tasolla.
Joulukuussa tohtori Wehling, joka on tiettävästi hoitanut myös Hollywoodin julkkiksia ja paavi Johannes Paavali II:ta, kertoi ESPN-lehdelle: ”Olen ainoa, joka on keksinyt keinon parantaa niveltulehdus”. Teoriassa on ainakin järkeä. Jos lääkäri voisi estää nivelruston rappeutumisen, niveltulehduskivut vähenisivät.
Valitettavasti urheilulääketieteen kirurgit suhtautuvat yhä epäilevämmin toimenpiteisiin, jotka kuulostavat teoriassa hyvältä. Verihiutaleilla rikastuneen plasman (PRP) käyttö on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti samanlaisen kurssin jälkeen – looginen perustieteellinen teoria, käyttö muutamilla tunnetuilla urheilijoilla, näiden käyttötapojen näkyvyys tiedotusvälineissä ja injektioiden lisääntynyt julkinen kysyntä. PRP:tä, jota on käytetty useisiin sairauksiin, ei ole osoitettu tehokkaaksi hyvin suunnitelluissa yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa. Kaksoissokkoutetut, satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset, mukaan lukien ne, joissa PRP:tä on käytetty akillesjänteen tendinopatiaan, lateraaliseen epikondyliittiin ja rotaattorimansetin korjausten lisäämiseen, ovat osoittaneet vain vähän, jos lainkaan, hyötyä.
Mahdollisesti Orthokine osoittautuu tehokkaaksi, ei vain ammattilaisurheilijoiden ja julkkisten suosittelujen perusteella vaan tieteellisissä tutkimuksissa. Yhdysvaltain kahdessa tunnetuimmassa urheilulääketieteen aikakauslehdessä, The American Journal of Sports Medicine ja The Journal of Bone and Joint Surgery, ei ole tutkimuksia Orthokinesta. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Orthokinea tutkittaisi parhaillaan lääketieteellisissä keskuksissa eri puolilla Yhdysvaltoja.
Vaikka tiede osoittaisikin, että Orthokine ehkäisee ruston hajoamista, voitaisiin väittää, että se ei silti ole ”parannuskeino” nivelrikkoon. Loppujen lopuksi jo vaurioitunut rusto pysyisi siinä kunnossa. Tämä toimenpide ja oikeastaan kaikki saatavilla olevat injektiot tai leikkaukset eivät näytä tehokkaasti ja lopullisesti kasvattavan rustoa uudelleen. Kerron aina nivelrikkopotilaille, että jos joku todella löytää parannuskeinon nivelrikkoon, hän tienaa miljardeja dollareita. Niveltulehduksen parantaminen – mikä ei tarkoita pelkästään kivun lievittämistä vaan ruston palauttamista takaisin normaaliksi – olisi yksi aikamme merkittävimmistä tieteellisistä läpimurroista.
Mutta Orthokine huomauttaa myös suuremmasta ongelmasta urheilulääkäreille ja kirurgeille, jotka hoitavat urheilijoita ja aktiivisia potilaita. Haluamme, että nämä toimenpiteet toimivat. Ei ehkä nimenomaan Orthokinea tai vain nivelrikon hoitoon, mutta haluamme ja tarvitsemme menettelyjä joidenkin näiden vammojen hoitoon. Kuten nivelrikossa, meillä on vain vähän vaihtoehtoja kroonisiin jänneongelmiin, kuten tenniskyynärpäähän, patellajänteen tendinopatiaan ja akillesjänteen tendinopatiaan, jos ensilinjan hoidot, kuten lepo, jää, tulehduskipulääkkeet ja tukivarret, eivät tehoa. Ammattilaisurheilijoille urheilu on kuitenkin heidän työnsä, uransa ja toimeentulonsa. Urheilulääkärinä teemme kaikkemme saadaksemme heidät takaisin pelikuntoon.
Eikä kyse ole vain huippu-urheilijoista. On niin monia aktiivisia ihmisiä, jotka eivät vain halua lopettaa liikuntaa tai urheilua. Jos nivelrikko tai pitkäaikainen jänne- tai lihasongelma jatkuu, he ovat usein valmiita maksamaan tuhansia dollareita, koska vakuutusyhtiöt eivät yleensä maksa näitä hoitoja. Urheilulääketieteen kirurgeina kokeilemme usein joitakin tekniikoita tietäen, että on olemassa runsaasti tietoa, joka osoittaa, että ne eivät ehkä toimi, koska mikään muu ei ole myöskään toiminut heidän kohdallaan. Onneksi useimmat aktiiviset potilaat eivät tarvitse näitä uusia, todistamattomia hoitoja. Toivomme, että jonain päivänä kehitämme parannuskeinon nivelrikkoon ja joihinkin muihin urheiluvammoihin. Näyttää vain siltä, että meillä on vielä pitkä tie edessämme.