Osroëne, myös kirjoitusasultaan Osrhoene, muinainen valtakunta Luoteis-Mesopotamiassa, joka sijaitsi Eufrat- ja Tigris-jokien välissä Turkin ja Syyrian nykyisellä rajalla. Sen pääkaupunki oli Edessa (nyk. Urfa, Tur.). Valtakunnan nimi näyttää viime kädessä juontuvan tietystä Orhain Osroesista, joka perusti valtion noin vuonna 136 eaa. Vaikka Osroes oli todennäköisesti iranilaista alkuperää, hänen jälkeensä hallitsijat olivat arabeja.
Osroes hallitsi strategisesti tärkeää itä-länsi-suuntaista valtatietä, joka kulki Kurdistanin tasangon eteläreunaa pitkin; se hallitsi myös osaa Anatoliasta Mesopotamiaan kulkevasta kauppareitistä, jota kutsuttiin vanhaksi Persian kuninkaalliseksi tieksi. Osroëne oli näin ollen vahvassa asemassa Rooman ja Parthian välisten sotien aikana 1. vuosisadalta eaa. aina 2. vuosisadalle jKr. asti, ja se liittoutui eri aikoina jommankumman osapuolen kanssa. Lopulta Rooman keisari Trajanus syrjäytti Osroënen kuninkaan Abgar VII:n kukistettuaan Mesopotamian kapinan vuonna 116 ad, ja valtaistuimelle nousivat ulkomaiset ruhtinaat. Vuonna 123 Maʿnu VII, Abgarin veli, nousi kuitenkin kuninkaaksi keisari Hadrianuksen suojeluksessa. Tämän jälkeen valtio säilytti jonkinlaisen autonomian vuoteen 216 asti, jolloin keisari Caracalla miehitti Edessan ja lakkautti valtakunnan.
Arabidynastioidensa aikana Osroëne sai yhä enemmän vaikutteita aramealaisesta kulttuurista, ja se oli hellenismin vastaisen kansallisen reaktion keskus. Viidennelle vuosisadalle mennessä Edessasta oli tullut kaldealais-syyrialaisen kirjallisuuden ja oppineisuuden päämaja. Vuonna 608 Sāsānid Khosrow II valtasi Osroënen, ja vuonna 638 se kaatui muslimeille.