Kään tyttö ei kasva unelmoiden raskauden keskeyttämisestä. Pyrkimysfantasiaa on paljon – osa on hänelle hyväksi, osa ei – mutta joutuminen tilanteeseen, jossa hän päättää tehdä abortin, ei ole koskaan tytön harras toive.
Mitä nuo tosielämän tilanteet voivat olla – ja miten nainen tällaisessa tilanteessa saattaa harkita tuota päätöstä ja sitten päätyä siihen – on luonnehdittu kansallisessa keskustelussa vuosikymmenien ajan hyvin laajoin, vääristävin vedoin. Kiistanalaisen kysymyksen molemmin puolin olevat kannattajat ja puolestapuhujat ovat usein argumentoineet tavoilla, jotka ovat enemmän polemiikkia kuin totta, enemmän pisteiden keräämistä kuin henkilökohtaista, enemmän puolueellisia kuin inhimillisesti rehellisiä. Ja kunnes näin merkittävän omaperäisen teatteriteoksen nimeltä Out of Silence: Abortion Stories from the 1 in 3 Campaign (Aborttitarinoita 1:3 -kampanjasta), en ollut tajunnut, mitä on puuttunut: sitä kiehtovaa ja valaisevaa keskittymistä henkilöhahmoihin, motivaatioon ja tarinaan, jonka elävä teatteri tekee parhaiten.
Se oli vain yksi esitys The Studio Theatre -teatterissa, ja se sisälsi kolmetoista omaperäistä lyhyehköä näytelmää, joista kukin pohjautui todellisten naisten todellisiin kokemuksiin, ja jotka oli käsikirjoittanut näyttämölle kymmenen Metro DC:ssä työskentelevän naispuolisen näytelmäkirjailijan joukko ja jotka olivat saaneet aikaan vaikuttavan täydellisen produktion, ja ne oli lavastanut ja ohjannut Marie Byrd Sproul.
Ohjelman esitteli 1 in 3 -kampanja, joka on voittoa tavoittelemattoman Advocates for Youth -järjestön hanke, joka on saanut nimensä siitä, että joka kolmannelle naiselle tehdään abortti elämänsä aikana. Tuodakseen esiin, mitä tämä tilasto edustaa, kampanja keräsi satojen näiden naisten tarinoita. Näiden tarinoiden elävöittämiseksi hanke palkkasi näytelmäkirjailija Jacqueline E. Lawtonin valitsemaan muita näytelmäkirjailijoita, antamaan heille valittujen tarinoiden tekstejä työstettäväksi ja kokoamaan heidän toimittamansa käsikirjoitukset syvästi vaikuttavaksi illaksi.
Ajatuksena Out of Silence on, että lopulta käsikirjoitusta voidaan tuottaa kampuksilla ja muissa ryhmissä eri puolilla maata, jotta teatterin avulla voidaan lisätä näkyvyyttä naisten aborttikokemuksille samaan tapaan kuin Eve Enslerin The Vagina Monologues on lisännyt tietoisuutta naisten seksikokemuksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ensler, joka kehittiVaginamonologit haastattelujen pohjalta, oli ainoa ja ainutlaatuinen dramaturgi, joka muokkasi näiden tiettyjen naisten äänet episodinäytelmäksi, joka lähes kahden vuosikymmenen ajan on antanut äänen lukemattomille muille. Juuri aloittanut Out of Silence tuo prosessiin kaksi tärkeää ulottuvuutta, jotka tekevät sen tulevaisuudesta entistäkin lupaavamman.
1. Kirjoittajat ovat erilaisia, kukin omalla tavallaan ansioituneita: Allyson Currin, Caleen Jennings, Jacqueline E. Lawton, Mary McKeon, Anu Yadav, DW Gregory, Nicole Jost, Kristen LePine, Jennifer L. Nelson ja Karen Zacarias. Jokainen kirjailija on lahjakas käyttämään kieltä ja näyttämökerrontaa ainutlaatuisella tavalla, ja tuloksena on kokonaisuus, jonka rikas rakenne ylittää osiensa summan. Pian huomaa, että jokaisessa näytelmässä on hahmo, joka päättää tehdä abortin syistä, jotka me saamme tietää. Kun elämän syistä johtuvien syiden kiehtova kirjo avautuu, tarinat kerrotaan yhtä mukaansatempaavilla teatterityyleillä – surumielisestä monologista nokkelan koomisiin sketseihin ja kaikkeen siltä väliltä.
2. Näytelmiä kansoittavat hahmot, jotka puhuvat suurimmaksi osaksi toisilleen (eivät pelkästään meille katsojille), koska heidän on pakko, koska heidän on pakko, selvittääkseen konfliktin tai kriisin, löytääkseen jonkinlaisen ratkaisun, olkoon se kuinka vaikea tai kivulias tahansa, selvittääkseen ihmissuhteet, tunteet ja käytännölliset seikat, joiden keskipisteenä on nyt tuskastuttavan kärsimyksekkäästi ei-toivottu raskaus. Näkemässäni esityksessä oli viisi erittäin lahjakasta näyttelijää, neljä naista ja yksi mies: Shayna Blass, Celeste Jones, Jon Hudson Odom, Tuyet Thi Pham ja Fatima Quander. Mukana oli monia hienoja esityksiä, mutta Blassin ja Odomin taitavasti koominen vuoro Karen Zacariaksen Checks & Balances -teoksessa, joka kertoo nuoren naisen käynnistä rahoitusneuvojan luona selvittämässä, olisiko hänellä varaa kasvattaa lapsi (öö, ei), sai minut nauramaan ääneen.
Tässä näytelmässä kukaan ei päätä olla tekemättä aborttia. Se olisi tietysti tehnyt näytelmästä erilaisen, mutta mieleeni juolahti ajatus, miksi ei? Eikö monimutkaisuus ole se, mitä teatteri tekee myös todella hyvin?
Kadulla oli, ehkä ennakoitavasti, mielenosoitus ennen esitystä. Mielenosoittajat pitivät pystyssä julisteita, joissa oli kuvia sikiöistä, ja täyttivät jalkakäytävän värillisellä liidulla kirjoitetuilla iskulausekkeilla ja avustuslinjoilla. ”Kadun aborttiani”, luki yhdessä kyltissä. ”Abortti pysäyttää sykkivän sydämen”, luki jossakin liidulla. Kuin mitä? Ikään kuin kukaan ei tietäisi sitä? Aivan kuin valinta olisi ollut lapsuuden toive…
Keskustellessaan sen jälkeen useiden näytelmäkirjailijoiden kanssa yksi heistä pohti ääneen, liikuttaisiko ulkona olevia mielenosoittajia esitys, joka oli koskettanut teatterin yleisöä niin tuntuvasti. Ehkä ei. Mutta ehkä.
Teatterin kyky vetää meidät mukaansa, saada meidät välittämään hahmoista, rakastumaan heihin tai pitämään heistä, samaistumaan heihin, saamaan meidät haluamaan, että he ovat kunnossa – se tekee Out of Silence -näytelmästä niin harvinaisen myötätuntoisen pelimiehen, joka herättää tietoisuutta tästä huolestuttavasta aiheesta näinä levottomina aikoina.
On mahdollista, että todistin ainoan kerran, kun tämä näyttelijäkaarti esittää tämän teoksen yhdessä, ja ainoan kerran, kun tämä erinomainen pukusuunnittelu (Brian J. Shaw), äänisuunnittelu (Jeffrey Dorfman), lavastussuunnittelu (Paige Hathaway) ja valaistussuunnittelu (Sarah Kost) yhdistyvät täydelliseksi näyttämötuotannoksi. Toivon, että näin ei olisi. Toivon, että olisi olemassa juoksu ja voisin sanoa, että juokse siihen. Koska tämä on yksi niistä tapauksista, joissa voi rehellisesti sanoa: ”DC-teatteri, te teitte hyvää”. Ja toivottavasti, kun käsikirjoitus tehdään ja tehdään uudelleen eri puolilla maata, se, mikä alkoi täällä, hätkähdyttää koko maata, kuten se hätkähdytti niitä harvoja, jotka pääsivät näkemään sen ensimmäisinä.
Kesto: Noin 90 minuuttia, ei väliajalla.
Näytelmät: Ruah, esittäjä Allyson Currin; Wrestling with Choice, esittäjä Anu Yadav; Brandy and the Bear, esittäjä Caleen Sinnette Jennings; Lizzy & Charlie, esittäjä Jacqueline E. Lawton; Charlie, esittäjä Nicole Jost; Darnell & Shenay, esittäjä Jennifer L. Nelson; The Line, kirjoittanut DW Gregory; Maria, kirjoittanut Nicole Jost; You’re Never Too Old, kirjoittanut Mary McKeon; Checks & Balances, kirjoittanut Karen Zacarias; Dinnertime, kirjoittanut Anu Yadav; Dear Harriet, kirjoittanut Kristen LePine; Big Little Things, kirjoittanut Jaqueline E. Lawton.
Out of Silence: Abortion Stories from the 1 in 3 Campaign esitettiin 20. tammikuuta 2015 The Studio Theatre – 1501 14th Street NW:ssä Washingtonissa.
