Kärsimyksemme satuttavat meitä usein enemmän kuin muita. (www.BillionPhotos.com/)
On eräs sitaatti mielipahoista, joka kiertää aika ajoin toipumispiireissä. Olet luultavasti kuullut sen jossain vaiheessa ennenkin.
”Paheksunta on kuin ottaisi myrkkyä ja odottaisi, että toinen kuolee.”
Tästä sitaatista on useita variaatioita. Yllä oleva on liitetty Malachy McCourtille, kun taas ainakin yksi toinen on liitetty Nelson Mandelalle. Mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, kuka sen ensimmäisenä sanoi, tai edes sillä, kuka sen parhaiten sanoi. Tosiasia on, että suuttumuksemme on meille myrkkyä, ja se tekee meille aina paljon enemmän vahinkoa kuin mitä se koskaan tekee vihamme kohteille. Kun kannamme kaunaa, teemme itsellemme suuren karhunpalveluksen. Varsinkin jos kuulumme niihin, jotka kärsivät riippuvuudesta tai alkoholismista.
Narkomaaneina ja alkoholisteina olemme varsin taitavia löytämään syitä käyttää. Paheksuntamme ei tarvitse olla näiden tekosyiden joukossa päällimmäisenä, mutta usein ne sijoittuvat jonnekin lähelle listan kärkeä. Kun sitä ei valvota, kaunamme voi kuluttaa koko olemuksemme. Siksi meidän on opittava tunnistamaan niiden meille aiheuttama haitta. Jos aiomme koskaan päästää irti kaunastamme ennen kuin se aiheuttaa meille korjaamatonta vahinkoa, meidän on myös opittava arvioimaan sen juuret ja löydettävä uusia tapoja päästää irti, jotta voimme siirtyä eteenpäin ja löytää uudenlaisen vapauden tunteen toipumisessa.
Kärsimykset ovat itse määräämäämme myrkkyä
Tätähän kaunat pohjimmiltaan ovat addiktille tai alkoholistille. (sfam_photo/)
Psykologia Todayn artikkelissa on nimettömänä kirjoitettu pätkä, joka laajentaa edellä mainittua sanontaa kaunoista. Tämä on hieman harvinaisempi, mutta sen totuus ei ole vähemmän käsinkosketeltava.
”Sillä hetkellä, kun alat paheksua ihmistä, sinusta tulee hänen orjansa. Hän hallitsee unelmiasi, imee ruuansulatuksesi, riistää sinulta mielenrauhasi ja hyväntahtoisuutesi ja vie sinulta työn ilon. Hän pilaa uskontosi ja mitätöi rukouksesi. Et voi lähteä lomalle ilman, että hän lähtee mukaan. Hän tuhoaa mielenvapautesi ja jahtaa sinua kaikkialle, minne menetkin. Ei ole mitään keinoa paeta henkilöä, jota paheksut. Hän on kanssasi, kun olet hereillä. Hän tunkeutuu yksityisyyteesi, kun nukut. Hän on lähelläsi, kun ajat autoa ja kun olet töissä. Et voi koskaan olla tehokas tai onnellinen. Hän vaikuttaa jopa äänensävyihisi. Hän vaatii sinua käyttämään lääkkeitä ruoansulatushäiriöihin, päänsärkyyn ja energian menetykseen. Hän jopa varastaa viimeisen tajunnanhetkesi ennen nukkumaanmenoa. Jos siis haluat olla orja, kätke kaunasi!”
Tämän kirjoituksen viesti on varsin selvä. Paheksunnat ovat monin tavoin riippuvuuksia itsessään. Kun olemme katkeria, olemme pakkomielteisiä. Vihamme toisia kohtaan kuluttaa meidät kokonaan, emmekä pysty ajattelemaan juuri mitään muuta aina, kun ajatukset toisista tulevat mieleemme. Vastenmielisyydestä ei ole helppo päästää irti, varsinkaan silloin, kun sitä on kätketty vuosikausia. Jotkut meistä saattavat paheksua perheenjäseniään, kun taas toiset meistä kantavat suurinta kaunaa entisiä – tai jopa nykyisiä – rakastajiaan kohtaan. Joissakin tapauksissa saatamme jopa paheksua ihmisiä, joiden kanssa olemme olleet vain vähän tekemisissä. Joskus meistä tuntuu, että he kilpailevat kanssamme työssämme, tai ehkä heillä yksinkertaisesti on jotain, mitä me haluamme. Olipa kaunamme syy mikä tahansa, tiedämme sen meille aiheuttaman vahingon siitä, että se kykenee pettämättömästi tarttumaan meihin milloin tahansa.
Älkää erehtykö, kaunamme tuhoavat meidät, jos annamme niiden tehdä niin. Ne syövät olemuksemme, eivätkä jätä jälkeensä muuta kuin pelkän kuoren siitä ihmisestä, joka kerran seisoi tilallamme. Siksi meidän on opittava käsittelemään niitä kunnolla, tai muuten olemme vaarassa elää onnetonta elämää, vihaa ja vihaa täynnä olevaa elämää, jossa etsimme pakkomielteisesti kostoa niille, joiden koemme vahingoittaneen meitä. Paheksunta kuuluu addiktin ja alkoholistin suurimpiin luonteen vikoihin, ja se on vika, jonka kanssa jokainen meistä kamppailee aikanaan.
Ensimmäinen askel paheksunnasta irti päästämiseksi on löytää sen perimmäinen syy. Toinen askel on yksinkertaisesti päästää niistä irti. Tämä saattaa kuulostaa teoriassa yksinkertaiselta, mutta käytännössä se voi olla varsin monimutkaista. Toivottavasti seuraavat neuvot auttavat sinua selviytymään tästä tehtävästä, jotta voit siirtyä eteenpäin ja nauttia onnellisemmasta elämästä toipumisen merkeissä. Jos et kykene suoriutumaan tästä tehtävästä, tulevaisuus voi tuoda mukanaan suurta tuskaa, kun annat itsesi edelleen mädäntyä vihassa ja vihanlietsonnassa.
Vihauksiemme juurien löytäminen
Jos olemme halukkaita katsomaan, huomaamme usein, että kaunamme muita kohtaan juontavat juurensa omiin tekoihimme tai jopa näkemyksiimme itseämme kohtaan. (file404/)
Kun yritämme löytää paheksuntamme juuret, kohtaamme lähes aina yhden tosiasian, joka ravistelee meitä sisimpäämme, jos emme ole siihen valmiita. Yhden syvästi kiistattoman todellisuuden, jonka kanssa emme ole valmistautuneet kamppailemaan, saati käsittelemään sitä missään merkittävässä mielessä. Tuo tosiasia on tämä:
Vihauksiemme syy juontaa juurensa lähes sataprosenttisesti omiin tekoihimme.
Aikojen saatossa olemme syyllistyneet moniin suuriin rikkomuksiin toisia (ja itseämme) kohtaan, ja useimmiten olemme eläneet nähdessämme, kun kanamme ovat tulleet kotiin nukkumaan. Voi vaatia työtä ja vilpitöntä ponnistelua nähdä omat osuutemme kaunassamme, mutta ne ovat lähes aina olemassa. Pyrkimyksillämme hallita elämäämme olemme panneet liikkeelle paljon vahinkoa, jota meille on tehty. Olemme lainanneet seuraavaa kohtaa Anonyymien Alkoholistien kirjasta aiemminkin artikkelissamme halukkuuden alkuperästä, mutta se on syytä toistaa tässä:
”Jokainen ihminen on kuin näyttelijä, joka haluaa johtaa koko esitystä; hän yrittää loputtomasti järjestää valot, baletin, kulissit ja loputkin näyttelijät omalla tavallaan. Jos hänen sovituksensa vain pysyisivät paikoillaan, jos ihmiset vain tekisivät niin kuin hän toivoo, esitys olisi loistava. Kaikki, myös hän itse, olisivat tyytyväisiä. Elämä olisi ihanaa. Yrittäessään tehdä näitä järjestelyjä näyttelijämme saattaa joskus olla varsin hyveellinen. Hän voi olla ystävällinen, huomaavainen, kärsivällinen, antelias, jopa vaatimaton ja uhrautuva. Toisaalta hän voi olla ilkeä, itsekäs, itsekäs ja epärehellinen. Mutta kuten useimmilla ihmisillä, hänellä on todennäköisemmin vaihtelevia piirteitä.
Mitä yleensä tapahtuu? Esiintyminen ei onnistu kovin hyvin. Hän alkaa ajatella, että elämä ei kohtele häntä oikein. Hän päättää ponnistella enemmän. Hänestä tulee seuraavalla kerralla vielä vaativampi tai armollisempi, tapauksesta riippuen. Näytelmä ei silti sovi hänelle. Hän myöntää, että hän saattaa olla jossain määrin syyllinen, mutta hän on varma, että muut ihmiset ovat syyllisempiä. Hänestä tulee vihainen, närkästynyt, itsesäälissä. Mikä on hänen perusongelmansa? Eikö hän todella ole itsekäs, vaikka yrittääkin olla ystävällinen? Eikö hän olekin sen harhakuvitelman uhri, että hän voi viedä tältä maailmalta tyydytystä ja onnea, jos hän vain pärjää hyvin? Eikö kaikille muille pelaajille ole selvää, että hän haluaa juuri näitä asioita? Ja eikö hänen toimintansa saa jokaisen heistä haluamaan kostoa ja riistämään show’sta kaiken, mitä he voivat saada? Eikö hän parhaimpinakin hetkinään tuota pikemminkin sekasortoa kuin harmoniaa?”
Toisin sanoen saamme usein aikaan sen, että muut kääntyvät meitä vastaan, vaikka emme sitä tarkoittaisikaan. Tämä on yksinkertaisesti kohtalo, johon meidät on asetettu, kun teimme päätöksen kääntää elämämme huumeiden ja alkoholin puoleen. Jouduimme väärään porukkaan, ihmisten joukkoon, jotka asettavat itsekkyyden muiden hyvän edelle. Meistä itsestämme tuli usein sellaisia ihmisiä, ja saimme samalla monia vihollisia.
Tällöin on aikoja, jolloin meillä ei teknisesti ollut mitään osuutta kaunaan. Meille tehtiin jotain vahinkoa, jota emme tehneet mitään aiheuttaaksemme. Silloinkin annoimme paheksuntamme paisua. Annoimme itsemme jäädä miettimään niitä sen sijaan, että olisimme käsitelleet niitä ja siirtyneet eteenpäin terveellä tavalla. Vaikka tämä on annettava meille anteeksi, meidän ei pitäisi enää alistua tähän kohtaloon. On aika alkaa siirtyä eteenpäin. On aika aloittaa paranemisprosessi.
Päästää irti niistä, ennen kuin ne tappavat meidät
Kun päästämme irti kaunastamme, mahdollistamme itsellemme sisäisen rauhan löytämisen. (Anna Omelchenko/)
Jos aiot koskaan päästää irti kaunastasi ennen kuin se aiheuttaa sinulle korjaamatonta vahinkoa, sinun on muistettava, mitä sinulla on vastassasi. Teidän on muistettava, että kaunat eivät ole mitään muuta kuin toinen riippuvuuden muoto ja että pakonomainen halunne muistella menneisyyttä ei muuta sitä mitenkään. Sinun on myös hyväksyttävä se osa, joka sinulla on ollut näissä kaunoissa, sillä se on tärkeä askel päästäksesi niistä lopullisesti irti. Ilman näitä ensimmäisiä askeleita kaikki toiveet päästää irti kaunastamme ovat yhtä hyvin menetettyjä.
Meidän on myös päästävä hyväksymispisteeseen, kun on kyse sen oivaltamisesta, että elämässä on tiettyjä asioita, joita emme yksinkertaisesti voi muuttaa. Ne, joita paheksutte, eivät ehkä ymmärrä, että koette heidän tehneen teille mitään pahaa. Ja jos he tajuavat sen, he eivät ehkä kadu sitä. Vaikka voi olla helppoa viihdyttää itseämme ajatuksilla, että voisimme muuttaa asioita jonkinlaisella vastakkainasettelulla, näin ei aina ole. Itse asiassa nämä vastakkainasettelut on usein parempi jättää väliin.
Haavoittuvuutemme myöntämisen kautta löydämme todellisen vahvuutemme. Jos pystymme tunnustamaan haitat, joita kaunamme ovat aiheuttaneet meille, meillä on paljon paremmat mahdollisuudet voittaa ne tulevaisuudessa. Jos kuitenkin pidämme kiinni siitä harhakuvitelmasta, että jonain päivänä kostamme meitä vastaan tehdyt vääryydet, saatamme jäädä lopullisesti kaunamme vangiksi. Tämä jatkaa mielemme ja henkemme myrkyttämistä, imee positiiviset psyykkiset energiamme pois ja jättää meidät vaille itseämme sisältävää hyvyyttä. Näin ei voi elää.
Muistakaa Kaksitoista askelta, kun ryhdytte tähän yritykseen. Muistakaa askel yksi, jossa todetaan, että mikä tahansa riippuvuus – mukaan lukien riippuvuutemme kaunaan – tekee meistä voimattomia ja hallitsemattomia. Muista myös, että kahdentoista askeleen mukaan meidän on tehtävä itsestämme moraalinen inventaario. Paheksuntamme pitäisi sisällyttää tähän moraaliseen inventaarioon, ja meidän pitäisi tehdä parhaamme hyvittääksemme sen, kun olemme kyenneet näkemään oman osuutemme niissä paheksunnoissa, jotka aiheuttavat meille eniten haittaa. Vaatii jonkin verran tarkkaavaisuutta päästäksemme tähän askellustyön vaiheeseen ja saattaaksemme sen päätökseen, mutta se on sen vapaudentunteen arvoista, jonka koemme, kun nämä askeleet on otettu.
Anteeksianto on tässä avainasemassa. Jos pystymme antamaan anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, riippumatta siitä, haluavatko he puolestaan antaa meille anteeksi vai eivät, voimme nousta niiden kaunojen yläpuolelle, jotka ovat myrkyttäneet meitä niin kauan, ja oppia omaksumaan paremman elämäntavan. On niin usein houkuttelevaa olla olematta isompi ihminen. On houkuttelevaa alentua niiden tasolle, jotka ovat loukanneet meitä menneisyydessä. Mutta sillä saavutetaan hyvin vähän. Sen lisäksi, että paheksumme muita, päädymme usein paheksumaan itseämme siitä, että emme ole onnistuneet olemaan niitä moraalisesti rehellisiä ihmisiä, joita tiedämme itsemme olevan.
Jos pystyt tunnistamaan vahingon, jota kaunat aiheuttavat elämässäsi, tunnistamaan niiden juuret omissa teoissasi ja oppimaan päästämään niistä vastaavasti irti, otat suuria askeleita kohti toipumista. Vielä tärkeämpää on, että otat suuria askelia kohti sisäisen rauhan saavuttamista yleensä. Paheesi ovat myrkyttäneet sinua aivan liian kauan. Älkää antako niiden enää ottaa yliotetta teistä. Aloita niistä irti päästäminen jo tänään.