Pääsy perusterveydenhuoltoon

National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine (entinen Institute of Medicine) määrittelee perusterveydenhuollon ”integroitujen, helposti saatavilla olevien terveydenhuoltopalvelujen tarjoamiseksi sellaisten lääkäreiden toimesta, jotka vastaavat suurimmasta osasta henkilökohtaisia terveydenhuollon tarpeita, jotka kehittävät pysyvää kumppanuutta potilaiden kanssa ja jotka harjoittavat toimintaansa perhe- ja yhteisökontekstissa. ”1 Perusterveydenhuoltopalvelujen tarjoaja on tavallisesti sisätautien erikoislääkäri, yleislääkäri, lastentautien erikoislääkäri, lastenlääkäri tai muu kuin lääkärin palveluita tarjoava henkilö, joka ei ole terveydenhuollon ammattilainen (esim, perhesairaanhoitaja, apulaisylilääkäri).2, 3 Tutkimukset osoittavat, että perusterveydenhuoltoon pääsy on yhteydessä myönteisiin terveystuloksiin2, 4

Erikoissairaanhoidon tarjoajat tarjoavat tavanomaista hoitoa,3 sairauksien varhaista havaitsemista ja hoitoa,4 kroonisten sairauksien hoitoa ja ennaltaehkäisevää hoitoa.2 Potilaat, joilla on tavanomainen hoitopaikka, saavat todennäköisemmin suositeltuja ennaltaehkäiseviä palveluita, kuten influenssarokotuksia, verenpaineen seulontoja ja syöpäseulontoja.3, 5, 6 Perusterveydenhuoltoon pääsemisessä vallitsee kuitenkin eriarvoisuutta, ja monilla ihmisillä on esteitä, jotka heikentävät palveluiden saatavuutta ja suurentavat riskiä huonoihin terveystuloksiin.7 Tällaisia esteitä ovat muun muassa sairausvakuutuksen puute,7, 8, 9 kielelliset esteet,10 vammaisuus,11 kyvyttömyys ottaa vapaata työstä ajanvaraukseen,12 maantieteelliset ja liikenteeseen liittyvät esteet,13 sekä perusterveydenhuollon palveluntarjoajien niukkuus14. Nämä esteet voivat yhdessä vähentää edelleen perusterveydenhuoltoon pääsyä.

Sairausvakuutuksen puute vähentää ennaltaehkäisevien ja perusterveydenhuoltopalvelujen käyttöä ja on yhteydessä huonoihin terveystuloksiin.7, 8, 9, 15, 16 Henkilöt, joilla ei ole sairausvakuutusta, saattavat viivyttää hoitoon hakeutumista sairastuessaan tai loukkaantuessaan ja joutuvat todennäköisemmin sairaalahoitoon kroonisten sairauksien, kuten diabeteksen tai verenpainetaudin vuoksi.4, 7, 8, 9 Lisäksi lapset, joilla ei ole sairausvakuutusta, saavat harvemmin rokotuksia, mikä on rutiininomainen perusterveydenhuollon palvelu.17 Kaiken kaikkiaan sairausvakuutus lisää terveyspalvelujen käyttöä ja parantaa terveydentilaa.18, 19

Muun kuin englannin kielen puhuminen kotona voi vaikuttaa kielteisesti perusterveydenhuoltoon ja seulontaohjelmiin pääsyyn.10 Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa havaittiin, että latinalaisamerikkalaiset henkilöt, jotka eivät puhuneet englantia kotona, saivat harvemmin suositeltuja ennaltaehkäiseviä terveydenhoitopalveluja, joihin he olivat oikeutettuja.10 Toisessa tutkimuksessa tutkittiin eri rotuun ja etniseen ryhmään kuuluvia naisia, joiden ensisijainen kieli ei ollut englanti (he puhuivat espanjaa, kantonin kieltä tai japania), ja havaittiin, että he joutuivat harvemmin rinta- tai kohdunkaulan syövän seulontatutkimuksiin.20 Vastaavasti ikääntyneillä aikuisilla, joiden englannin kielen taito oli rajallinen, oli epätodennäköisempää, että heillä oli tavanomainen hoitolähde verrattuna niihin, jotka puhuivat vain englantia.21

Henkilöt voivat kokea, että perusterveydenhuoltopalvelujen saaminen voi heikentyä, koska palveluntarjoajien vastaanottoaikoja ja saatavuutta on rajoitettu.22, 23 Monet perusterveydenhuollon tarjoajat eivät tarjoa palveluja tyypillisinä työajan ulkopuolisina aikoina, mikä aiheuttaa esteitä työntekijöille, joilla ei ole sairauslomaetuuksia.12 Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että vaikka työntekijät saivat sairauslomaa, jotkut eivät ottaneet vapaata saadakseen perusterveydenhuoltoa, koska pelkäsivät silti menettävänsä palkkaa.12

Tekijät, kuten matkustusetäisyydet ja perusterveydenhuoltopalvelujen tarjoajien tarjonta, voivat myös rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia saada perusterveydenhuoltoa.13 Esimerkiksi maaseudulla asuvien saattaa olla pakko matkustaa pitkiä matkoja saadakseen perushoitopalveluja, minkä seurauksena ennaltaehkäisevän hoidon, kuten rokotusten, hakeminen saattaa olla harvemmin mahdollista.13 Lisäksi maaseutuyhteisöissä on yleensä vähemmän palveluntarjoajia kuin kaupunkiyhteisöissä;1 tämä palveluntarjoajien suhteellinen puute voi vaikeuttaa maaseudun asukkaiden pääsyä perusterveydenhuoltoon.13

Erikoissairaanhoito on ratkaisevan tärkeää, kun halutaan parantaa väestön terveyttä ja vähentää terveyseroja.4 Lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää paremmin perusterveydenhuollon esteitä, tarjota tukea perusterveydenhuollon tarjoajille ja kehittää toimia, joilla laajennetaan perusterveydenhuollon saatavuutta. Tämä lisänäyttö helpottaa kansanterveysalan toimia, joilla pyritään käsittelemään perusterveydenhuollon saatavuutta terveyden sosiaalisena taustatekijänä.

Lisätietoa löytyy kirjallisuusyhteenvedosta ”Terveydenhuoltopalvelujen saatavuus”.

Disclaimer: Tämä yhteenveto perusterveydenhuollon saatavuutta terveyden sosiaalisena taustatekijänä käsittelevästä kirjallisuudesta on suppeasti rajattu kirjallisuuskatsaus, joka ei välttämättä käsittele kaikkia aiheen ulottuvuuksia.i, ii Kannattaa huomioida, että yhteenvetoa tullaan luultavasti muokkaamaan sitä mukaa, kun uutta näyttöä ilmestyy tai lisätutkimuksia tehdään.