Pachycrocuta brevirostris

Pachycrocuta oli esihistoriallisten hyeenojen suku. Suurin ja tutkituin laji oli jättiläishyeena Pachycrocuta brevirostris, joka oli noin 100 cm:n pituinen olkapäästä ja saattoi painaa 150 kg – leijonanaisen kokoinen. Tämä tekisi siitä suurimman koskaan eläneen hyeenan. Se eli keskiplioseenin ja keskipleistoseenin välisenä aikana, noin 3 miljoonaa – 500 000 vuotta sitten. Sen fossiilisia jäännöksiä on löydetty monista paikoista Euraasiasta sekä eteläisestä ja itäisestä Afrikasta. Se oli luultavasti suurten eläinten (jopa peuran kokoisten ja toisinaan suurempien) pienen lauman metsästäjä ja haki ravintoa myös haaskaamalla. Mahdollisesti se teki mieluummin jälkimmäistä, koska se oli hyvin raskasrakenteinen eläin, jota ei ole rakennettu jahtaamaan saalista pitkiä matkoja. Tässä suhteessa se olisi eronnut nykyisestä täplähyeenasta, joka on ketterämpi eläin, joka, toisin kuin sen imago haaskaeläimenä, yleensä tappaa itse ruokansa, mutta joutuu usein leijonien syrjäyttämäksi.