- Itsestä huolehtiminen
- Suhteet
- Awakened Living
Tunne on sisäinen. Vertaan sitä raivokkaaseen melontaan valtavassa, pimeässä meressä, joka ei löydä maata. Ei ole mitään mihin tarttua. Se on tyhjyyden kuilu, joka suurimmaksi osaksi ilmestyy minulle öisin, kun löydän itseni yksin arvokkaan romanttisen suhteen päättymisen jälkeen. Kuilu varastaa uneni, heikentää itseluottamustani ja lähettää minut taistele tai pakene -tilaan.
Psykoterapeutti Susan Andersonin mukaan kokemani on hylätyksi tulemisen pelkoa – alkukantaista ja universaalia tunnetta, joka juontaa juurensa eron ja irrottautumisen tuntemuksista, joita me kaikki koemme poistuessamme synnytyksen aikana äidin turvasta.
”Hylätyksi tuleminen on tunne siitä, että meidät on jätetty jälkeenpäin”, Susan sanoo. ”Se on tunne, jonka laukaisee helposti mikä tahansa aikuisen kokemus, joka muistuttaa aiempia erossaoloahdistuksen aikoja. Eron läpikäyminen, työpaikan menettäminen, ystävän hylkääminen tai jopa tarkoituksenmukaisuuden tunteen menettäminen – kaikki nämä voivat palata alkuperäiseen syntymän ja eron aiheuttamaan traumaan ja aiheuttaa meille tunteita, jotka tuntuvat olevan suhteettomia laukaisevaan tapahtumaan nähden. Näiden alkukantaisten tunteiden pohjalla piilee pelko ja häpeä – pelko ja häpeä siitä, että olemme kelvottomia ja hylättäviä.”
Susan sanoo, että hylätyksi tulemisen tunteet voivat herättää niin voimakkaita tunteita, että ne johtavat itsensä sabotoimiseen. ”Ahdistus voi ilmetä itsensä rauhoittamiskäyttäytymisenä”, hän selittää, ”tai nopeina ratkaisuina, kuten ylensyönnin, alkoholinkäytön tai läheisriippuvaisen käyttäytymisen muodossa”. Nämä käyttäytymismallit voivat muuttua tottumuksiksi ja vakiintuneiksi itsensä sabotoinnin malleiksi.”
Kun hylkäämiskysymykset ovat ratkaisematta, ne voivat toimia kuin virus, joka tunkeutuu kehoon, mieleen ja sieluun ja häiritsee hyvinvointiamme, itsetuntoamme ja kykyämme saavuttaa halutut tavoitteet. Toinen selvittämättömän hylkäämisen seuraus on, että siitä kärsivät voivat tuntea vetoa saavuttamattomiin ihmisiin. ”Menneisyyden hylätyksi tulemisen tunteet istuttavat tunnemuistoja nisäkkäiden aivoihin”, Susan sanoo. ”Ne ehdollistavat meidät rakkauden kaipuun tuntemuksiin, jotka jäävät aina saavuttamattomiksi tai ajoittaisiksi, jolloin meistä tulee kuin koe-eläinrotista, jotka pyörivät koulutuspyörässä yrittäen napata nugetteja emotionaalisesti saavuttamattomissa olevalta tai ajoittaiselta kumppanilta.”
Pahinta on se, että ne voivat synnyttää itsestään luopumista, jolloin kärsijät hylkäävät itsensä. ”Ihmiset etäännyttävät itsensä emotionaalisesta ytimestään”, Susan sanoo, ”ja osoittavat itsesabotaasin malleja, kuten viivyttelyä, mikä häiritsee heidän kykyään tehdä rakastavia asioita itselleen.”
Auttaakseen ihmisiä parantumaan hylkäämisongelmista Susan suosittelee Abandonment Recovery -ohjelmaa, joka koostuu mielen ja kehon harjoitteista, jotka helpottavat ”erottautumisterapiaa”. Terapia sisältää kirjallisia ja puhuttuja harjoituksia, jotka keskittyvät vastaavasti sisäiseen lapseen (tunteisiin), ulkoiseen lapseen (itseä sabotoivaan käyttäytymiseen) ja aikuiseen minään (korkeampaan minään). ”Erotusterapia on mullistavaa”, Susan sanoo, ”koska tähän asti tunteemme olivat sulautuneet käyttäytymismalleihimme, mikä teki meistä alttiita automaattiselle, sopeutumattomalle, puolustusmekanismeihin perustuvalle sabotaasille. Erotusterapiaharjoitusten avulla voimme erottaa reaktiiviset käyttäytymismallit, jotta aikuinen minä voi kohdistaa ne ja korvata ne positiivisilla, tavoitteellisilla käyttäytymismalleilla, joista tulee terveitä tottumuksia.”
Erotteluterapian avaintekijä on suhteen rakentaminen omaan itseen, joka toimii mallina suhteille muihin ihmisiin. ”Itserakkaus on edellytys rakkauden hyväksymiselle toiselta”, Susan vaatii. ”Se on myös sysäys sille, että voimme ilmentää alati laajenevaa rakkauskykyämme toisia ja maailmaa kohtaan. Hylätyksi tulemisen parantuminen ei tapahdu pelkillä tunne-elämän läpimurroilla. Oppimalla hoitamaan itseämme itseämme rakastavilla teoilla opimme hoitamaan suhteita toisiin.”
Susanin työpajoihin osallistujat kehittävät kotiin vietäviä työkaluja – jatkuvia suullisia ja kirjallisia vuoropuheluja ja päivittäisiä toimintasuunnitelmia, jotka asteittain johtavat alkukantaisten haavojen parantumiseen ja syvään juurtuneiden hylkäämismallien voittamiseen. ”Työkalut synnyttävät itserakkautta ja kääntävät itsensä hylkäämisen päinvastaiseksi”, Susan sanoo, ”ja ne auttavat meitä saavuttamaan tärkeimmät tavoitteemme ja unelmamme, mukaan lukien ’rakkauden osuuden’ lisääminen maailmassa”. Loppujen lopuksi emme ajattele tietä ulos hylkäämisestä, vaan teemme tien ulos.”
Kun ihmiset alkavat parantaa pitkäaikaisia hylkäämiskysymyksiä, he alkavat nähdä polun laajempaan ja onnellisempaan elämään. ”He tuntevat toivoa”, Susan toteaa. ”He tajuavat, että tämän polun seuraaminen auttaa heitä vihdoin pääsemään irti jumiutumisesta ja johtaa syvälliseen henkilökohtaiseen muutokseen.”
Tutustu Susan Andersonin Kripalussa järjestämiin Hylkäämisestä parantumiseen -ohjelmiin.
Portland Helmich on tutkinut luontaisterveyttä ja -parantamista juontajana, reportterina, kirjoittajana ja tuottajana yli 15 vuoden ajan.