Partial weight bearing is a generally accepted principle of rehabilitation after trauma or reconstructive surgery of the lower extremity. Yksittäisiä dynaamisia kuormituksia osittaisen painon kantamisen aikana tiettyyn 200 N:n kuormitustasoon verrattiin 23:lla alaraajamurtuman saaneella potilaalla ja 11:llä terveellä vapaaehtoisella dynaamisen jalkapohjapaineen mittausten avulla. Kaikissa ryhmissä havaittiin liiallinen dynaaminen kuormitus verrattuna staattisesti ennalta testattuun 200 N:n tasoon. Enimmäisvoimatasot olivat jopa 690 N nuorilla potilailla ja 580 N iäkkäillä potilailla yli säädetyn staattisen kuormituksen. Yksikään terveistä vapaaehtoisista ei pystynyt pysymään annetussa 200 N:n kuormituksessa. Iäkkäiden potilaiden ryhmässä asetettu kuormitustaso ylitettiin vähintään 38 N:llä (119 %). Vertailussa iäkkäät potilaat osoittivat tilastollisesti merkitsevästi suurempia maksimivoimia kuin nuoret potilaat kahden ensimmäisen testipäivän aikana (p = 0,007 ja 0,013). Kolmantena testipäivänä maksimikontaktivoimat olivat keskimäärin 71 N suuremmat kuin nuorten potilaiden ryhmässä. Voima-aikaintegraalien (maahan siirretyt impulssit) analyysi osoitti taas korkeampia arvoja vanhemmilla kuin nuorilla potilailla. Erot olivat tilastollisesti merkitseviä kahtena ensimmäisenä testipäivänä (p = 0,006 ja 0,037).
Tämä tutkimus osoittaa, että perinteinen käsitys leikkauksen jälkeisestä osittaisesta painon kantamisesta alkaen 200 N:stä ja asteittaisesta kuormitustason lisäämisestä täyteen painon kantamiseen asti ei ole pätevä kliinisessä käytännössä.