ABSTRACT :
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida patologisesti todettujen keuhkonsisäisten imusolmukkeiden esiintyvyyttä ja niiden ulkonäköä tietokonetomografiassa.
15 vuoden aikana (1980-1994) 184:lle potilaalle tehtiin minitorakotomia tietokonetomografiassa havaittujen perifeeristen keuhkoperäisten pulmonaalipoikkeavuuksien arvioimiseksi. Näistä 184 potilaasta 96:lla oli hyvin ympyröityjä perifeerisiä keuhkokyhmyjä. Kaksi kokenutta radiologia arvioi riippumattomasti kaikkien patologisesti todettujen keuhkonsisäisten imusolmukkeiden koon, sijainnin ja radiografiset ominaisuudet.
Potilaista, joilla oli 96 hyvin rajattua perifeeristä keuhkokyhmyä, 17:llä (18 %) kyhmyt osoittautuivat patologisesti keuhkonsisäisiksi imusolmukkeiksi. Kahdella näistä 17 potilaasta oli kaksi kyhmyä; lopuilla potilailla oli yksittäisiä kyhmyjä. Kyhmyjen enimmäishalkaisija vaihteli 7-12 mm:n välillä. Kaikki solmut sijaitsivat 20 mm:n etäisyydellä viskeraalisesta pleurapinnasta. Kaksitoista kyhmyistä sijaitsi alemmissa keuhkolohkoissa, ja loput kyhmyistä sijaitsivat oikeassa keskimmäisessä lohkossa.
Vaikka intrapulmonaaliset imusolmukkeet eivät ole tunnettu yksikkö, tuloksemme viittaavat siihen, että niitä löydetään huomattavalla määrällä potilaita, joille tehdään minitorakotomia CT:llä havaittujen keuhkokyhmyjen arvioimiseksi. Vaikka näillä imusolmukkeilla ei ole mitään erityistä CT-esiintymää, ne olisi otettava huomioon yksittäisten (tai moninkertaisten) parenkymaalisten kyhmyjen erotusdiagnostiikassa, erityisesti alemmissa lohkoissa havaittujen kyhmyjen erotusdiagnostiikassa.