Jos sinulla on merkkejä tai oireita, jotka viittaavat siihen, että sinulla saattaa olla pehmytkudossarkooma , lääkäri joutuu todennäköisesti tekemään testejä saadakseen selville, onko sinulla syöpä.
Sairaushistoria ja lääkärintarkastus
Lääkäri kysyy sairaushistoriastasi, mukaan lukien suvussasi todetut sairaudet, saadakseen selville, liittyykö sinuun mahdollisia riskitekijöitä. Sinulta kysytään myös oireistasi, kuten milloin ne ovat alkaneet ja kuinka kauan niitä on ollut.
Kuvantamistutkimukset
Kuvantamistutkimuksissa käytetään ääniaaltoja, röntgensäteilyä, magneettikenttiä tai radioaktiivisia aineita kuvien luomiseksi kehosi sisältä. Kuvantamistutkimuksia voidaan tehdä useista syistä, kuten:
- Katsoa epäilyttäviä alueita, jotka saattavat olla syöpää,
- Katsoa, onko syöpä levinnyt ja kuinka laajalle,
- Auttaakseen päättelemään, tehoaako hoito,
Peittävässä röntgenkuvassa
Säännöllinen röntgenkuvaus alueesta, jossa on muhkura,
- Voidaan tilata ensimmäisenä kokeena. Rintakehän röntgenkuvaus voidaan tehdä diagnoosin jälkeen, jotta nähdään, onko sarkooma levinnyt keuhkoihin.
CT-kuvaus (tietokonetomografia)
Tietokonetomografiassa käytetään röntgensäteilyä yksityiskohtaisten poikkileikkauskuvien ottamiseksi kehosta. Tämä tutkimus tehdään usein, jos lääkäri epäilee pehmytkudossarkoomaa rintakehässä, vatsassa (vatsa) tai retroperitoneumissa (vatsan takaosassa). Tätä testiä käytetään myös sen selvittämiseksi, onko sarkooma levinnyt keuhkoihin, maksaan tai muihin elimiin.
CT-kuvausta saatetaan käyttää ohjaamaan koepalaneulaa kasvaimeen kehon sisällä – esimerkiksi rintakehässä tai vatsassa. Tätä kutsutaan CT-ohjatuksi neulabiopsiaksi. (Katso lisätietoja biopsiasta jäljempänä.) Sinä makaat tietokonetomografiakuvauspöydällä, kun radiologi siirtää biopsianeulaa kohti kasvainta. TT-kuvauksia toistetaan, kunnes lääkärit ovat varmoja, että neula on kasvaimen sisällä.
MRI (magneettikuvaus)
MRI käyttää röntgensäteiden sijasta radioaaltoja ja voimakkaita magneetteja kuvien ottamiseen kehosta. Magneettikuvaukset ovat usein osa sellaisen kasvaimen tutkimista, joka saattaa olla sarkooma. Ne ovat usein tietokonetomografiaa parempia käsien tai jalkojen sarkoomien arvioinnissa.
MRI antaa hyvän kuvan kasvaimen laajuudesta. Se voi näyttää hoitohenkilökunnalle monia asioita kasvaimesta, kuten missä se on, kuinka suuri se on ja joskus jopa sen kudostyypin, josta se on peräisin (kuten luusta, rasvasta tai lihaksesta). Magneettikuvaus on erittäin hyödyllinen myös aivojen ja selkäytimen tutkimisessa.
Ultraääni
Ultraääni käyttää ääniaaltoja ja niiden kaikuja tuottamaan kuvia kehon osista. Pieni instrumentti, jota kutsutaan transduktoriksi, lähettää ääniaaltoja ja poimii kaikuja, kun ne kimpoavat elimistä. Tietokone muuntaa kaiut sitten kuvaruudulla näkyväksi kuvaksi.
Ultraäänitutkimus voidaan tehdä ennen biopsiaa, jotta nähdään, onko kyhmy kysta, eli onko siinä nestettä eikä se todennäköisesti ole syöpä, vai onko se kiinteä ja todennäköisemmin kasvain. Tätä testiä ei useinkaan tarvita, jos on tehty tietokonetomografia tai magneettikuvaus.
PET-tutkimus (positroniemissiotomografia)
PET-tutkimuksissa käytetään eräänlaista radioaktiivista sokeria, jota laitetaan vereen. Koska syövät käyttävät glukoosia (sokeria) nopeammin kuin normaalit kudokset, radioaktiivisuus kerääntyy syöpään. Skannerilla voidaan sitten havaita radioaktiiviset kerrostumat.
PET-kuvaus on hyödyllinen silloin, kun lääkäri epäilee syövän levinneen, mutta ei tiedä, mihin se on levinnyt. Sitä voidaan käyttää monien erilaisten röntgentutkimusten sijasta, koska siinä skannataan koko keho. Usein PET-kuvausta käytetään yhdessä tietokonetomografian kanssa (ns. PET/CT-kuvaus). Tämä auttaa päättämään, ovatko tietokonetomografiassa nähdyt muutokset syöpää vai jotain muuta. PET-kuvausta ei usein käytetä sarkoomassa, mutta siitä voi olla apua joissakin tapauksissa.
Biopsia
Jos pehmytkudossarkoomaa epäillään tutkimusten ja kuvantamistutkimusten perusteella, tarvitaan biopsia, jotta voidaan olla varmoja siitä, että kyseessä on sarkooma eikä jokin muu syöpätyyppi tai hyvänlaatuinen (ei syöpä) sairaus. Biopsiassa lääkäri ottaa pienen palan kasvaimesta. Tätä kudosta tarkastellaan mikroskoopilla, ja lisäksi voidaan tehdä muita laboratoriokokeita.
Sarkoomien diagnosointiin käytetään useita erilaisia koepaloja. Näihin kasvaimiin perehtyneet lääkärit valitsevat yhden niistä kasvaimen koon ja sijainnin perusteella. Useimmat käyttävät ensimmäisenä vaiheena mieluiten ohutneulanäytteenottoa tai ydinneulabiopsiaa. Katso kohdasta Biopsia- ja sytologisten näytteiden testaaminen syövän varalta lisätietoja biopsiatyypeistä, siitä, miten kudosta käytetään laboratoriossa syövän diagnosoimiseksi, ja siitä, mitä tulokset voivat osoittaa.
Voit kysyä kirurgisi kokemusta biopsioiden tekemisestä. Oikea biopsiatekniikka on erittäin tärkeä osa pehmytkudossarkoomien menestyksekästä hoitoa. Virheellinen biopsia voi johtaa kasvaimen leviämiseen ja ongelmiin kasvaimen poistamisessa myöhemmin.