Perheenpoika, henkilö, joka kuuluu johonkin luokkaan, joka viljelee maata pieninä maanomistajina tai maataloustyöntekijöinä. Termi talonpoika viittasi alun perin pienviljelijöihin Euroopassa historiallisina aikoina, mutta monissa muissakin yhteiskunnissa, niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin, on ollut talonpoikaisluokka.
Talonpoikien taloudessa on yleensä suhteellisen yksinkertainen teknologia ja työnjako iän ja sukupuolen mukaan. Tuotannon perusyksikkö on perhe tai kotitalous. Talonpoikaismaataloudelle ominaista on omavaraisuus. Talonpoikaisperheet kuluttavat huomattavan osan tuotannostaan, ja vaikka osa tuotannosta saatetaan myydä markkinoilla, kokonaistuotanto ei yleensä ole paljon suurempi kuin mitä perheen elatukseen tarvitaan. Sekä tuottavuus työntekijää kohti että sato maayksikköä kohti ovat alhaisia.
Perheenviljelijät luokkana ovat yleensä hävinneet yhteiskunnan teollistuessa. Tämä johtuu maanviljelyn koneellistumisesta, siitä johtuvasta viljelypalstojen yhdistämisestä suuremmiksi yksiköiksi ja siihen liittyvästä maaseudun asukkaiden muuttoliikkeestä kaupunkeihin ja muihin teollisiin työpaikkoihin.