Tämä on Peukaloisen tarina lapsille. Olipa kerran nainen, joka asui yksin kaukaisessa kylässä. Hän oli hyvin yksinäinen miehensä kuoltua. Hän halusi aina saada lapsen, mutta valitettavasti hänellä ei ollut lasta.
Eräänä päivänä hän meni ystävänsä luo, joka oli hyvä noita. Tämä antoi hänelle ohranjyvän ja käski hänen mennä kotiinsa istuttamaan sitä. Nainen teki niin kuin käskettiin. Saatat myös haluta lukea, Nukkuva Kaunotar lyhyt tarina.
Tummelin tarina Kuvalähde @www.youtube.com
Seuraavana aamuna siemenestä oli kasvanut kaunis kasvi. Sillä oli ihana kukka, joka näytti tulppaanilta. Nainen ei ollut koskaan nähnyt sellaista kukkaa ja oli lumoutunut sen kauneudesta. Hän suuteli hellästi yhtä sen terälehteä. Kun hän teki sen, kukka puhkesi kukkaan. Sen sisällä oli kaunis, pieni tyttö, joka oli enintään naisen peukalon kokoinen. Nainen rakastui tyttöön välittömästi ja kutsui häntä Peukaloiksi.
Peukalo vei naisen yksinäisyyden. Päivisin hän kertoi hänelle tarinoita ja jutteli hänelle. Joskus hän teki Thumbelinalle tulppaanin terälehdestä veneen, jota tämä saattoi soutaa lautasella, joka oli täynnä vettä. Öisin Peukaloinen nukkui pähkinänkuoresta tehdyssä sängyssä, jonka peitto oli tehty ruusun terälehdestä.
Eräänä yönä, kun Peukaloinen nukkui, sammakko tuli hänen ikkunaansa ja näki hänet. Se ajatteli itsekseen: ”Onpa kaunis tyttö! Hänestä tulee ihana morsian pojalleni!” Niinpä se nappasi Peukaloisen ja hyppäsi pois kotiinsa. Kun hänen poikansa näki tulevan morsiamensa, hän oli hyvin onnellinen. ”Hän on kaunis, isä. Minä menen hänen kanssaan naimisiin! Mutta sitä ennen haluan rakentaa hänelle kauniin talon”, poika sanoi. ”Hyvä on, poika, laitan hänet siihen asti lammen keskellä olevaan vesililjaan. Näin hän ei pääse pakenemaan.” Ja niin sammakko laittoi Peukaloisen keskelle lampea vesililjan lehdelle. Lue myös Pinokkion tarina.
Tuhatjalkainen yritti paeta uudesta kodistaan. Mutta kun se ei onnistunut, se murtui itkuun. Kaksi muikkua istui saman lehden alla ja ne kuulivat hänen itkunsa. Ne kysyivät häneltä hänen murheistaan ja kun hän kertoi niistä, ne päättivät auttaa häntä. Ne nipistivät pois liljan varren. Pian se murtui ja leijaili pois Peukaloisen kanssa.
Juuri kun Peukaloinen luuli olevansa vapaa, kuoriainen tuli alas ja vei hänet kotiinsa. Se kutsui ystävänsä luokseen esitelläkseen heille kauniin vankinsa. Mutta kovakuoriaisen ystävät sanoivat hänelle, että tyttö oli liian erilainen kuin he, eikä hän kuulunut heille. ”Olen samaa mieltä! Luulen, että minun pitäisi päästää hänet menemään”, kuoriainen ajatteli. Ja niin se pudotti tytön pitkään ruohoon ja kukkaan.
Thumbelina oli hyvin onnellinen siitä, että hän oli vapaa vangitsijoistaan. Hän ei kuitenkaan tiennyt, missä hänen kotinsa oli. Hän vietti monta päivää ruohikossa ja kukkien välissä. Hän söi kukkien siitepölyä ja joi kastetta niiden lehdistä.
Eräänä päivänä kävellessään hän törmäsi pieneen mudasta tehtyyn taloon. Siinä oli outo pyöreä sisäänkäynti. Hän meni sinne ja koputti oveen. Hiiri avasi oven: ”Hei, eikö sinulla ole tänään kylmä ulkona? Tule sisään, ole hyvä!” ”Kiitos paljon”, sanoi Peukaloisa. Kun Peukaloisa oli asettunut mukavasti hiiren taloon, hiiri kysyi häneltä, kuka hän oli. Peukalo kertoi hänelle koko tarinansa. ”Älä ole huolissasi! Voit asua täällä niin kauan kuin haluat”, hiiri sanoi.”
Niinpä Peukaloinen alkoi asua uudessa kodissaan. Jotta hänestä olisi hyötyä talossa, hän laittoi hiirelle ruokaa ja kertoi hänelle tarinoita. Muutaman päivän kuluttua hiiri sanoi kutsuneensa vieraan. ”Hän on koko maan rikkain hiiri. Hän on erittäin hyvä ystäväni.” Lue myös Punahilkka Lyhyt tarina.
Sinä iltana hiiren ystävä tuli syömään. He kaikki juttelivat ja pitivät hauskaa. Illallisen aikana ystävä rakastui Peukaloiseen ja julisti menevänsä tämän kanssa naimisiin. Peukaloisen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua tapahtumiin. Kun ystävä tarjoutui näyttämään hänelle kotinsa, tyttö suostui käymään hänen luonaan. Ja he kolme lähtivät yhdessä matkaan.
Matkalla he tulivat tunneliin. Siellä he löysivät loukkaantuneen pääskyn makaamassa maassa. Hiiren ystävä potkaisi sitä ja sanoi töykeästi: ”Ansaitsee sen! Mitä se tekee tunneleissa? Hänen olisi pitänyt pysyä ilmassa.” Peukaloinen oli järkyttynyt siitä, että joku saattoi kohdella toista näin. Hiiriltä huomaamattaan hän juoksi pois sieltä.
Kun hän oli varma, että hiiret olivat lähteneet, hän palasi takaisin ja huolehti pääskystä. Hän piti siitä hyvää huolta, kunnes se oli taas lentokunnossa. Tuli kevät, kun pääsky pääsi taas lentämään. Se sanoi Peukalolle: ”Minun on mentävä perheeni ja ystävieni luo. He ovat lentäneet lämpimämpään paikkaan. En voi jäädä tänne. Tule mukaani!” Mutta Peukaloinen oli jo kokenut tarpeeksi seikkailuja eikä halunnut lähteä minnekään muualle. Niinpä pääsky lensi pois. Lue myös Jack And The Beanstalk Story.
Oli kulunut muutama kuukausi, kun hiiren rakastunut ystävä löysi taas Peukaloisen. ”Voi, rakkaani! Olen etsinyt sinua kaikkialta. Nyt olen löytänyt sinut ja minun on mentävä kanssasi naimisiin.” Peukaloinen tiesi, ettei hänellä ollut mitään ulospääsyä. Niinpä hän kysyi mieheltä, voisiko hän viettää viimeisen päivän ulkoilmassa, ennen kuin joutuisi elämään loppuelämänsä maan alla hänen kanssaan.
Kun hän vaelteli vielä viimeisen kerran avoimilla pelloilla, hän kuuli tutun äänen. ”Tule, tule kanssani sinne, missä henkesi on aina vapaa!” sanoi pääskynen. Peukalo näki vanhan ystävänsä, joka oli palannut hänen luokseen. Tällä kertaa hän suostui ja hyppäsi pääskyn selkään, ja ne lähtivät matkaan. He lensivät yli maan ja veden ja vihreiden peltojen.
Kun he saapuivat kukkien maahan, pääsky laskeutti Peukaloisen kauniin kukan terälehdelle. ”Tämä on kukkien valtakunta. Ja tuo on niiden kuningas”, kertoi pääskynen. Peukaloinen näki komean, nuoren kuninkaan, jolla oli kauniit siivet. Häntä ympäröivät ihanat kukat. Heti kun hän näki hänet, hän tiesi haluavansa kutsua tätä paikkaa kodikseen. Hänen läsnäolonsa herätti kuninkaan huomion. Hänkin rakastui tyttöön välittömästi. ”Tuletko vaimokseni?” kuningas kysyi. ”Kyllä!” vastasi Peukaloisa leveästi hymyillen.
Kun onnellisuus levisi hänen kasvoilleen, hän kasvatti kauniit siivet ja hänestä tuli kukkakuningatar. Pian he menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Saatat myös haluta lukea, Hannu ja Kerttu tarina.
Tässä on visuaalinen kuvaus ”Peukaloisen tarinasta”. Katso videokertomus alla,