Rumi, 1300-luvun sufirunoilija, vertasi tunnetusti tunteita – ”iloa, masennusta, ilkeyttä” – ”odottamattomiin vierailijoihin”. Hänen neuvonsa oli päästää ne sisään nauraen, mutta me emme tee niin. Sen sijaan teeskentelemme, ettemme huomaa, tai jopa piilottelemme. Haluamme haudata mielipahaa ja vihaa tai vaihtaa yksinäisyyden muodikkaampaan kiitollisuuteen.
Kulttuuriaikana, joka on päättäväisesti myönteisyyttä kannattava, paine tukahduttaa tai naamioida negatiiviset tunteet on todellinen.
Psykologiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että noiden negatiivisten tunteiden hyväksyminen on luotettavampi reitti mielenrauhan palauttamiseen ja ylläpitämiseen. Riippumatta siitä, harjoitetaanko sitä ikivanhojen itämaisten filosofioiden linssin läpi vai yhä suositummissa hoitomuodoissa, kuten hyväksymis- ja sitoutumisterapiassa ja Mindfulness-pohjaisessa kognitiivisessa terapiassa, synkkien tunteiden hyväksymistä tukee nykyään todistusaineisto, joka yhdistää tavan parempaan emotionaaliseen sietokykyyn ja vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin.
Hyväksymisellä on siis hetki – ainakin akateemikkojen keskuudessa. Mutta sitä, miten ja miksi se toimii, on tutkittu vähän, sanoo Brett Ford, psykologian professori Toronton yliopistosta. Hän kertoo Quartzille, ettei se ole aivan strategia: ”Hyväksyminen tarkoittaa sitä, ettei yritetä muuttaa tunteitamme, vaan pysytään kosketuksissa tunteisiin ja otetaan ne sellaisina kuin ne ovat.” Hän kysyy siis, miten voi olla mahdollista, että negatiivisten tunteiden hyväksyminen on paradoksaalisesti yhteydessä pitkäaikaiseen psykologiseen kukoistukseen?
Muutama vuosi sitten, kun Ford oli tohtoriopiskelijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, hän ja kolme Berkeleyn tutkijakollegaansa suunnitteli kolmiosaisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli yrittää selvittää asiaa. Heidän tuloksensa julkaistiin juuri Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä.
Heidän analyysiensa mukaan hyväksymisen taika on siinä, että se vaimentaa tunnereaktioita stressaaviin tapahtumiin. Juuri tämä mekanismi voi ajan mittaan johtaa myönteiseen psykologiseen terveyteen, kuten suurempaan elämäntyytyväisyyteen. Toisin sanoen synkkien tunteiden, kuten ahdistuksen tai raivon, hyväksyminen ei masenna tai voimista tunnekokemusta. Se ei myöskään tee sinua ”onnelliseksi” – ainakaan suoraan.
”Nollavaikutuksia tulkitaan aina hyvin varovaisesti”, Ford sanoo, ”mutta meidän mielestämme näyttää siltä, että hyväksyminen vaikuttaa ainoastaan negatiivisiin tunteisiin eikä häiritse positiivisia tunteita.”
Lisäksi hyväksyminen näyttäisi liittyvän parempaan mielenterveyteen silloin, kun sitä käytetään vastauksena negatiivisiin tunteisiin, ei positiivisiin, hän lisää, joten kyse ei ole siitä, että eletään maailmassa ”laajalti irrottautuneena”. Ei tarvitse leikkiä liian viileää.
Onneksi hyväksyminen toimii monenlaisilla ihmisillä – tutkijat havaitsivat, ettei se ole sidottu yhteen sosioekonomiseen tai rodulliseen ryhmään. Se näyttää myös olevan tehokasta riippumatta siitä, ovatko ihmiset tekemisissä voimakkaisiin elämäntapahtumiin liittyvien tunteiden vai pienten epämukavuuksien kanssa.
Loppujen lopuksi, he vakuuttavat, hyväksyntä on enemmän yhteydessä parempaan psykologiseen terveyteen kuin muut henkiset tavat, jotka kuuluvat ”mindfulnessin” yleiseen sateenvarjon alle, kuten esimerkiksi reagoimattomuuden harjoitteleminen tai pelkkä tarkkailu. ”Sinun on kiinnitettävä huomiota sisäiseen kokemukseesi”, Ford sanoo, ”mutta hyväksyntä, tuomitsematta jättävä hyväksyntä, näyttää olevan mindfulnessin keskeinen ainesosa.”
Kolme hyväksynnän testiä
Fordin havainnot poimittiin ainakin yhdestä ja usein kahdesta kolmiosaisen tutkimuksen osasta.
Ensiksi tutkijat analysoivat Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä Kalifornian yliopistossa opiskeleville opiskelijoille lähetettyihin yli tuhanteen tunteiden säätelyyn ja psykologiseen terveyteen keskittyviin kyselylomakkeisiin saadut vastaukset. Negatiivisten tunteiden tavanomaisen hyväksymisen ei havaittu ainoastaan vähentävän pahoinvoinnin tunteita (minkä aiemmat tutkimukset olivat osoittaneet), vaan se myös todennäköisemmin johti kohonneeseen hyvinvoinnin tasoon.
Seuraavaksi psykologit rekrytoivat 156 ihmistä San Franciscon lahden alueelta laboratoriokokeiluun, jossa osallistujat altistettiin vakioidulle yleismaailmalliselle stressaavalle tekijälle: julkiselle puheeksiottamiselle. ”Saimme ihmiset tulemaan paikalle ja kerroimme heille: ’Muuten, pidätte kolmen minuutin puheen, jossa teeskentelette olevanne työhaastattelussa ja teidän on kerrottava suullisista ja kirjallisista viestintätaidoistanne'”, Ford kertoo. Hypoteesina oli, että ne, joiden oli todettu hyväksyvän kielteiset mielentilansa paremmin, raportoisivat vähemmän voimakkaita kielteisiä tunteita, mikä osoittautui todeksi. Jälleen tutkijat tukeutuivat muiden psykologien työhön, mutta, he testasivat myös hyväksyvän menetelmän kestävyyttä varmistamalla, että vähintään puolet valituista osallistujista oli kokenut merkittävän negatiivisen kokemuksen, kuten tulleensa petetyksi tai menettäneen työpaikkansa tutkimusta edeltäneiden kuukausien aikana.
Viimeisessä tutkimuksessa tutkijat pyysivät 222:aa eri rotuihin ja sosioekonomiseen taustaan kuuluvaa ihmistä, jotka tällä kertaa rekrytoitiin Denverin seudulta, pitämään päiväkirjaa, jossa he kertoivat kunkin päivän stressaavimmasta tapahtumasta kahden viikon jakson aikana. Heidän lähtötilanteen hyväksymistottumuksensa mitattiin ennen päiväkirjan kirjoittamisjaksoa, ja heidän yleistä psykologista hyvinvointiaan mitattiin standardoidulla kyselylomakkeella kuusi kuukautta myöhemmin. Tavanomaiset hyväksyjät, kutsuttakoon heitä tavanomaisiksi hyväksyjiksi, pärjäsivät vertaisryhmäänsä paremmin riippumatta siitä, olivatko tapahtumat, joista he kirjoittivat, raskaita (esimerkiksi puhelinsoiton saaminen vankilassa olevalta pojalta) vai suhteellisen lieviä (vähäiset riidat merkittävän toisen kanssa olivat yleinen stressitekijä).
Vastustautukaa tarpeeseen pyrkiä onneen
Buddhalaiset johtajat korostavat usein, että ”hyväksyminen” ei merkitse, että on kuitenki alistunut stressaavaan, negatiiviseen tilanteeseen, varsinkaan, silloin, kun tilanne on hallinnassa. Tilanteiden hyväksyminen on monimutkaisempaa ja kontekstiriippuvaisempaa, Ford sanoo. Meidän on hyväksyttävä kuolema, mutta meidän ei tarvitse sietää epäoikeudenmukaista kohtelua esimerkiksi vuokranantajalta tai työnantajalta, ja niin tekeminen voi johtaa huonompaan mielenterveyteen.
Negatiiviset tunteet ovat eri asia, koska ne ovat väistämätön osa ihmisenä olemista. ”Elämä on ajoittain ihanaa, mutta se on myös traagista”, kuten tanskalaisen Aalborgin yliopiston psykologian professori Svend Brinkmann kertoi Quartz-sivuston filosofiatoimittaja Olivia Goldhillille. ”Ihmisiä kuolee elämässämme, menetämme heitä, ja jos olemme tottuneet siihen, että meillä saa olla vain positiivisia ajatuksia, nämä realiteetit voivat iskeä meihin vieläkin voimakkaammin, kun ne tapahtuvat – ja niitä tapahtuu.”
Toinen ongelma siinä, että sallimme itsemme ajatella vain positiivisesti ja tavoittelemme jatkuvasti onnellisuutta, on se, että se asettaa ihmiset ponnistelevaan mielentilaan, sanoo Ford, ja se on vastakohta rauhalliselle tyytyväisyydelle.”
Ford uskoo, että hänen tutkimuksensa voisi auttaa tiedottamaan tulevista mielenterveysinterventioista, jotka tällä hetkellä tukeutuvat joihinkin lähestymistapoihin, jotka voivat epäonnistua ihmisissä. ”Kun jotain tapahtuu ja yrität muotoilla sen uudelleen niin, että ’Voi, se ei ole niin iso juttu’ tai ’Aion oppia ja kasvaa siitä’, se ei välttämättä toimi”, Ford sanoo. Ihmisillä on taipumus torjua tuollainen uudelleenmuotoilu myös silloin, kun heidän ongelmansa ovat vakavia.
Tämän sanottuaan hyväksyminen pysyy jollakin tapaa salaperäisenä. Psykologit eivät tiedä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että joillakin ihmisillä on tapana hyväksyä vähemmän ruusuisia tunteita huolimatta kulttuurisista paineista pysyä positiivisena. On myös epäselvää, voiko hyväksyminen kostautua joillakin yksilöillä tai voisivatko ihmiset, jotka yleensä tukahduttavat synkemmät tunteensa, siirtyä siihen saumattomasti ilman terapeutin tai zen-opettajan apua.
”Aavistukseni on, että se olisi haastavaa”, Ford sanoo. Hän sanoo, että länsimaissa ja erityisesti Yhdysvalloissa onnellisuutta ja positiivisuutta pidetään hyveinä. ”Jotkut yritykset haluavat, että niiden asiakkaat ja työntekijät ovat koko ajan iloisia”, hän sanoo. ”Se on kohtuutonta, ja kun kohtaamme kohtuuttomia odotuksia, on luonnollista, että alamme soveltaa arvostelukykyä negatiivisiin henkisiin kokemuksiimme.”
Kuten muutkin kognitiiviset tavat, hyväksyminen on kuitenkin taito, jonka voi oppia. (Yksi yleisesti opetettu taktiikka on ajatella tunteitasi ohikiitävinä pilvinä, jotka näkyvät mutta eivät ole osa sinua). Fordin vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan vanhemmat aikuiset käyttävät hyväksyntää enemmän kuin nuoremmat aikuiset. Kuten viisaus, tämäkin ominaisuus seuraa iän myötä, joten useimmat meistä saavuttavat sen lopulta.