TOIMENPITEET
Candida-lajit kuuluvat noin 25 %:n naisten normaaliflooraan, ja ne ovat emättimen limakalvopinnalla esiintyviä kommenssiaalisia saprofyyttisiä organismeja. Kun emättimen ekosysteemi häiriintyy, C. albicansista tulee opportunistinen patogeeni. Lactobacillus, aerobinen grampositiivinen sauvasieni, esiintyy 62-88 prosentissa oireettomista naisista, ja se on normaalin emätinflooran säätelijä. Laktobasillit tuottavat maitohappoa, joka ylläpitää emättimen normaalia pH-arvoa 3,8-4,5 ja estää bakteerien kiinnittymistä emättimen epiteelisoluihin. Noin 60 % emättimen Lactobacilli-kannoista tuottaa vetyperoksidia, joka estää bakteerien kasvua ja tuhoaa ihmisen immuunikatoviruksen (HIV) in vitro. Laktobasillit estävät sienten kasvua emättimessä. Kun Lactobacillien suhteellinen pitoisuus laskee, tapahtuu Candida-lajien nopea liikakasvu. Perinteisen 10-14 päivän oraalisen laajakirjoisen antibioottikuurin jälkeen niiden naisten osuus, joilla on emättimen Candida-kolonisaatio, kolminkertaistuu.
Arvioidaan, että 75 %:lla naisista esiintyy vähintään yksi vulvovaginiittikandidaasikohtaus (VVC) synnytysvuosiensa aikana, ja noin 40-50 %:lla esiintyy toinenkin kohtaus.
Candida albicans aiheuttaa 85-95 %:lla emättimen hiivatulehduksista. Tekijöitä, jotka aiheuttavat lisääntynyttä alttiutta VVC:lle, ovat muun muassa antibioottihoito, raskaus, hallitsematon diabetes mellitus, suun kautta otettavien ehkäisyvälineiden käyttö (erityisesti korkea-annoksiset formulaatiot), immunosuppressantit ja oklusiiviset synteettiset vaatteet.
VVC:n oireita ovat muun muassa kihelmöinti ja emättimen vuoto. Muita oireita voivat olla vulvan kirvely, dyspareunia, vulvan dysuria ja emättimen ärsytys. Vuotoa ei aina esiinny, ja sitä voi olla vain vähän. Hoitoaineita ovat butokonatsoli, klotrimatsoli, mikonatsoli ja terkonatsoli. Joitakin atsolien haittavaikutuksia ovat kutina, vulvovaginaalinen polttelu, kirvely, eryteema, urtikaria, ärsytys, päänsärky ja ihottuma.
Hunajaa on käytetty antiikin ajoista lähtien osana perinteistä lääketiedettä. Se toimii myös antibakteerisena, antioksidanttina, kasvainlääkkeenä, tulehduskipulääkkeenä ja viruslääkkeenä. Uskomus siitä, että hunaja on ravintoaine, lääke ja voide, on kantautunut meidän päiviimme asti. Ihmisen pitkässä perinteessä hunajaa on käytetty paitsi ravintoaineena myös lääkkeenä. Hunaja sisältää lukuisia yhdisteitä, kuten orgaanisia happoja, proteiineja, aminohappoja, mineraaleja, polyfenoleja, vitamiineja ja aromaattisia yhdisteitä. Sen on todettu sisältävän merkittävää antioksidanttista aktiivisuutta, kuten glukoosioksidaasia, katalaasia, askorbiinihappoa, flavonoideja, fenolihappoja, karotenoidijohdannaisia, orgaanisia happoja, aminohappoja ja proteiineja.
Hunaja estää mikro-organismien ja sienten kasvua. Hunajan antibakteerinen vaikutus, lähinnä grampositiivisia bakteereja vastaan, on hyvin dokumentoitu. Sekä bakteriostaattisia että bakterisidisiä vaikutuksia on raportoitu monille kannoille, joista osa on patogeenisiä. Hunajan antimikrobinen vaikutus johtuu eri aineista ja riippuu hunajan kasviperäisestä alkuperästä. Hunajan alhainen vesiaktiivisuus estää bakteerien kasvua. Hunajan glukoosioksidaasi tuottaa antibakteerista vetyperoksidia, mutta peroksidin tuotantokyky riippuu myös hunajan katalaasiaktiivisuudesta.
Varidi A. ym. raportoivat tutkimuksessaan yhdeksällä imeväisikäisellä lapsella, joilla oli suuria, avoimia, infektoituneita haavoja, että kaikilla imeväisikäisillä oli havaittavissa merkittävää kliinistä paranemista viiden päivän hoidon jälkeen, kun he olivat saaneet paikallishoitona 5-10 ml tuoretta käsittelemätöntä hunajaa kahdesti päivässä. He päättelivät, että hunaja on käyttökelpoinen leikkauksen jälkeisten infektoituneiden haavojen hoidossa, jotka eivät reagoi tavanomaisiin systeemisiin tai paikallisiin antibioottihoitoihin.
Hunaja ylläpitää kosteaa haavaympäristöä, joka edistää paranemista, ja sen korkea viskositeetti auttaa muodostamaan suojaavan esteen infektioiden ehkäisemiseksi. Lisäksi lievä happamuus ja matala vetyperoksidin vapautuminen auttavat sekä kudoksen korjaantumista että edistävät hunajan antibakteerista vaikutusta.
Al-Waili NS ja Saloom KY ovat todenneet, että raa’an laimentamattoman hunajan paikallinen käyttö voisi poistaa bakteeri-infektiot nopeasti, lyhentää antibioottien käyttöaikaa ja sairaalassaoloaikaa, nopeuttaa haavan paranemista, ehkäistä haavan kuivumista ja uudelleen ompelun tarvetta sekä johtaa minimaaliseen arpimuodostukseen naisilla, joilla oli leikkauksenjälkeisiä haavainfektioita, jotka johtuivat gram-positiivisten ja gram-negatiivisten bakteerien aiheuttamista haava-infektioista keisarileikkausten ja kohdunpoistojen jälkeen.
Candida-infektioiden esiintyvyys kasvaa maailmanlaajuisesti. Näiden infektioiden vakavuutta pahentaa lääkeresistenssin lisääntyminen. Tietyillä hunajilla on merkittävä sienilääkkeellinen aktiivisuus Candida-lajien kliinisiä isolaatteja vastaan. Mikä tärkeintä, näiden hunajien pienin estävä pitoisuus olisi saavutettavissa kliinisessä ympäristössä.
Mercan ym. tutkimuksessa hunaja osoitti suurta antikandidaalista aktiivisuutta C. albicansille, P. aeruginosalle, E. colille ja S. aureukselle. Izmiristä saadut hunajanäytteet osoittautuivat tehokkaammiksi inhibiittoreiksi P. aeruginosaa, E. colia ja S. aureusta vastaan. Muğlasta saatu hunaja osoitti suurta antikandidaalista aktiivisuutta C. albicansia vastaan.
Al-Waillin tutkimuksessa hunajan, mehiläisvahan ja oliiviöljyn seos vähensi tehokkaasti ihotulehduksen oireita ja hävitti C. albicansin 50 prosentilta viljelypositiivisista potilaista seitsemän päivän kokeen aikana.
Koska raportoitujen tutkimusten välillä oli eroja eikä iranilaisten hunajien vaikutuksesta tiedetty paljon, onnistuimme tutkimaan Keski-Iranista peräisin olevan hunajan in vitro -vaikutusta ja vertasimme sitä mikonatsolin vaikutukseen Candida albicansiin. Koska Lactobacillus oli normaali emätinfloora, joka suojasi emättimen ekosysteemiä, ja tämän ekosysteemin häiriö oli tärkeä emätininfektioissa, mukaan lukien kandidiaasi, tutkittiin myös hunajan vaikutusta Lactobacillusiin.