Discussion
Magneettikuvaus on tarjonnut lääkäreille ei-invasiivisen mekanismin, jonka avulla he voivat tarkastella lannerangan anatomiaa hyvin yksityiskohtaisesti ja joka näin ollen on suositeltavampi kuin tietokonetomografiakuvaus (CT-kuvaus) ja tavallinen röntgenkuvaus (radiografia)2.
Kuvia voidaan tuottaa missä tahansa tasossa, ja niissä on erinomainen pehmytkudoskontrasti. Lannerangassa paraspinaaliset lihakset, välilevyt ja hermojuuret voidaan nähdä huomattavan yksityiskohtaisesti. Selkäydinkanavan koko ja muoto ovat helposti havaittavissa. Magneettikuvauksen avulla voidaan arvioida nikamavälilevyjen hydratoitumista, jolloin voidaan havaita varhaisia merkkejä välilevyn rappeutumisesta3.
MRI:n on todettu osoittavan selvästi varhaiset poikkeavuudet ”normaaleilla” oireettomilla ihmisillä, jolloin poikkeavuudet eivät välttämättä korreloi hyvin kliinisten oireiden kanssa. Kuvantamisen tehtäviin selkärangan poikkeavuuksien yhteydessä kuuluvat alaselkäkivun mahdollisten syiden määrittäminen, selkärangan/selkärangan vamman laajuus, potilaan valitseminen kirurgista toimenpidettä varten, hoitovasteen seuraaminen (konservatiivinen tai kirurginen hoito) ja komplikaatiopotilaiden seuranta.
Tutkimukseen osallistujien ikähaarukka on 2-95 vuotta. Ikäryhmä 41-50 vuotta edusti suurinta osaa (24,14 %) potilaista. Syynä tähän voi olla se, että alaselkäkipu muodostaa tärkeimmän tutkimusindikaation, joka on yleinen tässä ikäryhmässä.
Tutkimuksessa oli 261 tutkittavaa. Tutkimukseen osallistuneista 72 % oli miehiä ja 28 % naisia. Tämä on samankaltaista kuin Sabre et al4:n 595 potilasta käsittävässä virolaisessa tutkimuksessa, jossa miesten ja naisten suhde oli 5,5:1. Tämä on kuitenkin ristiriidassa miesten ja naisten välisen suhteen kanssa, joka todettiin Albert et al5
:n 5 919 potilasta käsittäneessä monikeskustutkimuksessa5
, jossa sukupuolijakauma oli lähes yhtä suuri: 51,1 prosenttia potilaista oli naisia. Tämä ero voi johtua otoskoon vaihtelusta ja muista tutkimushenkilöiden ominaisuuksista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että miesten ja naisten välinen suhde on 2,5:1. Suurempi miesten osuus voi johtua siitä, että joko lihas- tai nivelsidevammat ovat useimmiten syynä tai siitä, että miehet ovat luonnostaan aktiivisempia ja siten alttiimpia. On hyvin tiedossa, että tuki- ja liikuntaelinten kipuihin vaikuttavat geneettiset tekijät6-9 , sosioekonomiset tekijät10 , elintavat11 ja yksilölliset käsitykset12. Työn suuria fyysisiä vaatimuksia pidetään kuitenkin yleisesti yhtenä tärkeimmistä syistä työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinkipuihin8. Näin ollen työntekijöillä, joiden työn fyysiset vaatimukset ovat korkeat, on eniten tuki- ja liikuntaelinkipuja. Esimerkkejä tällaisista fyysisistä työvaatimuksista ovat monotoniset ja toistuvat käsivarsien liikkeet, hankalat vartalon asennot, pitkäaikainen seisominen, työ, jossa kädet ovat olkapään korkeudella, ja raskaat nostot13,14
Tässä tutkimuksessa tarkastelluista tapauksista noin 19,6 %:lla oli normaalit löydökset, ja suurimmalla osalla niistä magneettikuvantamisen syynä oli alaselkäkipu. Tämä on vähemmän kuin mitä Elders el al3 raportoi, joka osoitti, että normaalit MRI-löydökset epäspesifisen alaselkäkivun seurauksena olivat noin 95 %. Merkittävä ero voi johtua magneettikuvauksen helposta saatavuudesta ja edullisuudesta kehittyneemmissä talouksissa. Huolimatta magneettikuvauksen poikkeuksellisesta kyvystä rajata selkäranka, on osoitettu, että magneettikuvauslöydöksen ja alaselkäkivun välillä ei ole selvää yhteyttä. Alaselkäkivun syyt ovat lukuisat, moninaiset ja huonosti tunnetut. Selkäkivun ajatellaan usein olevan lihasperäistä, ja se voi johtua asentoon liittyvästä lihasjännityksestä tai suojaavasta lihaskouristuksesta. Tällaista vammaa ei nykyisin voida havaita magneettikuvauksella, eikä myöskään sisäelimistä tulevaa kipua7. Esiintyvyysarviot vaihtelevat riippuen käytetystä alaselkäkivun määritelmästä. Ozgulerin ja kollegoiden15 mukaan alaselkäkivun esiintyvyys oli 45 prosenttia, kun se määriteltiin vähintään vuorokauden kestäneeksi kivuksi. Tässä katsauksessa kävi ilmi, että selkärangan magneettikuvauksessa olleiden alaselkäkipupotilaiden yleisin ikäryhmä oli 31-60-vuotiaat, ja suurimmalla osalla heistä oli lumbosakraalinen magneettikuvaus. Havainto johtui siitä, että magneettikuvauksen indikaatio oli useimmissa tapauksissa alaselkäkipu. Alaselkäkivusta on tullut yksi kansanterveysjärjestelmien suurimmista ongelmista8. Useimmat ihmiset kokevat selkäkipua jossain vaiheessa elämäänsä. Henkilöt, jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät eroa merkittävästi niistä, jotka hakeutuvat hoitoon, koetun alaselkäkivun esiintymistiheyden tai voimakkuuden suhteen13.
Vaikka alaselkäkivun vuoksi käytettyjen terveydenhuoltoresurssien osuus on suuri, vain harvat ongelmasta kärsivät ihmiset hakeutuvat terveydenhuoltoon14.
Alaselkäkivun elinikäisen esiintyvyyden on raportoitu olevan jopa 84 prosenttia, ja parhaiden arvioiden mukaan kroonisen alaselkäkivun esiintyvyys on noin 23 prosenttia, ja 11-12 prosenttia väestöstä on alaselkäkivun vuoksi työkyvyttömiä15.
Tässä tutkimuksessa todetut lumbosakraalisen magneettikuvauksen spondyloosilöydökset, joihin liittyy välilevyn pullistuma ja yhden tai useamman nikaman kuivuminen, ovat samansuuntaisia kuin Jarvickin ym.16 tekemässä tutkimuksessa, jossa 148 koehenkilöä käsittävässä pitkittäistutkimuksessa arvioitiin magneettikuvauslöydösten esiintyvyyttä lannerangan alueella. Tutkimus tehtiin koehenkilöille, joilla ei ollut nykyistä alaselkäkipua tai iskiaskipua tai jotka eivät olleet koskaan kokeneet alaselkäkipua. Noin 83 %:lla oli yhden tai useamman välilevyn kohtalainen tai vaikea kuivuminen, 64 %:lla yksi tai useampi pullistuma, 56 %:lla välilevyn korkeuden menetys, 32 %:lla vähintään yksi välilevyn protruusio ja 6 %:lla yksi tai useampi välilevyn ekstrusio. He päättelivät, että monien MR-kuvantamislöydösten esiintyvyys oli suuri henkilöillä, joilla ei ollut alaselkäkipua. Näillä löydöksillä on näin ollen rajallinen diagnostinen merkitys.
Kaularangan magneettikuvaus oli toiseksi yleisin magneettikuvaustutkimus tässä tutkimuksessa, ja epäilty tieliikenneonnettomuuden aiheuttama kaularangan vamma oli yleisin indikaatio tutkimukselle. Tärkein kohdunkaulan poikkeavuus tässä tutkimuksessa oli kohdunkaulan murtuma, johon liittyi kompressiivinen myelopatia, mikä oli ristiriidassa Mustaphan ym.17 170 kohdunkaulan magneettikuvaustapauksesta raportoiman mallin kanssa. He osoittivat, että kohdunkaulan spondyloosi esiintyi useammin yksittäisenä löydöksenä 44,4 prosentissa potilaista ja yhdessä välilevyjen prolapsin kanssa 41,9 prosentissa tapauksista, mikä teki siitä yleisimmän kokonaislöydöksen. Niistä, joiden magneettikuvauksessa havaittiin poikkeavuuksia, spondyloosi oli tässä tutkimuksessa yleisin löydös. Tämä havainto oli samanlainen kuin aiemmissa tutkimuksissa3,11,15.
Pottin tauti todettiin tässä tutkimuksessa 5,7 prosentissa tapauksista. Tämä osoittaa Pottin taudin esiintyvyyden kehitysmaissa. Pottin selkärangan osuus kaikista tuberkuloositapauksista on 2 %, ekstrapulmonaalisesta tuberkuloosista 15 % ja luuston tuberkuloosista 50 %18. tTämässä potilailla saattaa esiintyä poikkeavuutta muilla kuvantamismenetelmillä. Siksi tarvitaan multimodaalisia tutkimuksia, jotka korreloivat kliinisten oireiden ja neurologisen vajauksen asteen kanssa.
.