Sir,
Akamprosaatti on kalsiuma-asetyylihomotauriini tai kalsiuma-asetyyliaminopropaanisulfonaatti, ja sen molekyylirakenne on sukua GABA:lle. Akamprosaatti vähentää vieroitettujen alkoholiriippuvuusoireyhtymäpotilaiden himoa vähentämällä glutamaatin vaikutusta sekä pre- että postsynaptisella tasolla ja tehostamalla GABA:n toimintaa. Tärkeimmät raportoidut haittavaikutukset ovat ruoansulatuskanava (25,1 %), ihotauti (9,1 %), lihakset (8,3 %), väsymys (12,8 %), sukupuolielimet ja virtsatiet (37,5 %), neurologiset/psykologiset (37,5 %) ja sydän- ja keuhkotilat (7,6 %). Lääke on ollut saatavilla Intian markkinoilla jo yli kolmen vuoden ajan, mutta Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on hyväksynyt sen vasta äskettäin alkoholismin hoitoon. Tässä kirjoittajat ovat raportoineet tapauksen epätavallisista ja hankalista sivuvaikutuksista akamprosaattihoidon yhteydessä vieroitetulla alkoholiriippuvuusoireyhtymäpotilaalla.
36-vuotias, naimisissa oleva, työssäkäyvä diplomi-insinööri, joka oli kotoisin keskikokoisesta sosioekonomisesta taustasta ja jolla oli ollut säännöllistä alkoholin käyttöä viimeisten neljän vuoden ajan, diagnosoitiin alkoholiriippuvuusoireyhtymäksi Kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) mukaisesti. Hänelle annettiin vieroitushoitona Loratsepaamia 6 mg/vrk viikon ajan laitoshoidossa. Lähtötilanteen munuaistoimintakokeet olivat normaaleissa rajoissa (veren urea = 20 mg/dl, seerumin kreatiniini = 0,8 mg/dl). Hänelle annettiin akamprosaattia 1998 mg/vrk jaettuna annoksina sekä tiamiinia 100 mg/vrk. Hän alkoi valittaa liiallisesta syljenerityksestä, liiallisesta sedaatiosta, käsien karkeasta vapinasta ja bradykinesiasta akamprosaattihoidon toisen viikon alussa.
Mutta mitään asteikkoa ei annettu ekstrapyramidaalisen oireyhtymän (EPS) mittaamiseksi. Akamprosaattiannosta pienennettiin 1332 mg:aan vuorokaudessa ja sitä jatkettiin seuraavan viikon ajan. Parannusta tapahtui jonkin verran, mutta se oli potilaalle edelleen hankalaa. Lopulta lääke lopetettiin kokonaan, ja oireet hävisivät seuraavan viikon aikana. Potilaalla ei ollut aiemmin todettu mitään neurologista perussairautta, eikä mitään merkkejä neurologisesta vajaatoiminnasta löytynyt. Myöhemmin hänelle annettiin naltreksonia 50 mg/vrk uusiutumisen ehkäisemiseksi, ja hän on pysynyt sillä hyvin.
Vaikka näiden Parkinsonin taudin kaltaisten haittavaikutusten syntyyn ja akamprosaatin antiglutaminergiseen mekanismiin ei ole selkeää näyttöä, seuraavat voivat olla mahdollisia patofysiologisia selityksiä:
-
Dopaminergisen radan synnyttävät ventraaliset keskiaivojen dopamiinineuronit (DA-neuronit) voivat itsessään olla glutaminergisiä, ja näin ollen akamprosaatin antiglutaminerginen vaikutus voi estää myös ventraalisten keskiaivojen dopaminergisen radan.
-
Akamprosaatti saattaa vähentää alkoholin lopettamisen jälkeistä DA-toiminnan nousua ja aiheuttaa hypodopaminergisen tilan erityisesti kroonisilla alkoholiriippuvaisilla henkilöillä hoidon ensimmäisten viikkojen aikana.
Tämä on vain yksi tapausraportti, joten lopullisia johtopäätöksiä ei voi tehdä. Mutta mekanismista riippumatta on syytä tehdä lisätutkimuksia akamprosaatin turvallisuudesta ja siedettävyydestä alkoholiriippuvaisilla henkilöillä sekä dopamiini- ja glutamaattiratojen välisestä vuorovaikutuksesta.