Keskustelu
Menestön ja eläinten välisten zoonoosi-infektioiden mukaan nämä loiset, A. reconditum ja D. immitis, ovat erittäin tärkeitä endeemisillä alueilla, ja vuosittaiset testit ovat välttämättömiä havaitsemisessa, hoidossa ja tartuntojen valvonnassa.11
Fundamentaalisesti D. immitiksen aikuisvaihe on patogeeninen. Se on yleisin infektio trooppisissa, subtrooppisissa ja lauhkeissa ilmastoissa.12 Dirofilariaasi on yksi tärkeimmistä vektorivälitteisistä infektioista, joita levittää yli 60 hyttyslajia.
Dirofilariaasi-infektio endeemisillä alueilla laajenee. Iran on yksi tämän infektion endeemisistä alueista. Iranissa raportoitiin ensimmäisen kerran koiran D. immitis -infektiosta vuonna 1970. Tähän mennessä D. immitis on määritetty Iranin eri alueilla käyttäen parasitologisia (eli Knottin menetelmää) ja serologisia menetelmiä. Tämän loisen tartunta on todettu useimmilla alueilla Mashhadia lukuun ottamatta. Mikrofileri on läsnä yöllä (klo 23:00 – 01:00) veressä, mutta on kuitenkin olemassa eräänlainen vuorottelu, joka vaihtelee eri maiden, tuntien ja vuodenaikojen mukaan, mikä on yleensä eniten nähtävissä iltapäivällä ja kesäkaudella. Iranissa Ranjbar Bahadorin ja Eslamin tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että 1 millilitrassa verta laskettujen mikrofilarien määrä lisääntyi kello 1:00 aamulla (3316 mikrofilaria) ja väheni kello 12:00 keskipäivällä (668 mikrofilaria).13 Nämä tulokset olivat yhdenmukaisia Eslamin ja Meshgin Teheranissa ja Tabrizissa tartunnan saaneilla koirilla tekemien tutkimusten kanssa.14 Tässä tutkimuksessa näytteet kerättiin iltapäivällä sekä kesäkaudella.
Samoin D. immitis -tartuntojen prosenttiosuudet koirilla, joilla on eri käyttötarkoituksia ja Iranin eri alueilla, ovat seuraavat: Kaspianmeren länsipuolella (51,40 %), Kaspianmeren itäpuolella (7,69 %), Urmiassa, Länsi-Azarbaijanin maakunnassa (24,80 % lammaskoirilla), Tabrizissa, Itä-Azarbaijanin maakunnassa (8,40 % kaupunki- ja maaseutukoirilla), Meshkinshahrissa, Ardabilin maakunnassa (34.60 % lammaskoirissa), Shiraz Farsin maakunnassa (9,50 %) ja Ahvazissa, Khuzestanin maakunnassa (11,70 % lammaskoirissa), Teheranissa, Teheranin maakunnassa (2,00 %) ja Garmsarissa, Semnanin maakunnassa (12,29 % kulkukoirissa) on todettu tartunta.9,15-19 Kuten voidaan nähdä, Hamedanin maakunnassa D. immitis -tartunnan saaneiden lammaskoirien prosenttiosuus oli alhaisempi kuin Länsi-Azarbaijanin maakunnan (Urmia), Ardabilin (Meshkin-shahr) ja Khuzestanin maakuntien (Ahvaz) lammaskoirien prosenttiosuus.
Tärkein tekijä tämän loisen epidemiologiassa ovat sääolosuhteet. Mainittujen alueiden sääolojen vertailu osoitti, että Hamadanin maakunnan lämpötilakerroin oli pienempi kuin Tabrizin kaupungissa (8,40 %), jossa oli kylmä sää ja kuiva ilmasto, mutta se oli kuitenkin suurempi kuin Meshkinshahrin kaupungissa (34,60 %), jossa oli kylmä ja suhteellisen kuiva sää, kun taas vuotuinen sademäärä ja ilmankosteus olivat Meshkinshahrissa korkeammat kuin Hamadanissa.
Näyttää siltä, että edellä mainituista tekijöistä sademäärä ja ilmankosteusasteet ovat tärkeämpiä kuin muut ilmastotekijät. Tätä aihetta verrataan infektioon Kaspianmeren itäpuolella (7,69 %), jossa on lauhkea sää, kostea ilmasto ja vähemmän vuotuista sademäärää, ja Kaspianmeren länsipuolella (51,40 %), jossa on lauhkea sää, kostea ilmasto ja enemmän vuotuista sademäärää.9,16,17
Tässä tutkimuksessa 157:stä otetusta näytteestä yhteensä 22 tapausta (14,00 %) oli saanut mikrofilariatartunnan, joista 15 tapausta (9,55 %) oli saanut A. reconditum -tartunnan ja seitsemän tapausta (4,45 %) D. immitis -tartunnan.
Morfometrisissä tuloksissa D. immitis -mikrofilariaanien pituuden keskiarvo oli 311,79 ± 9,83 mikrometriä ja A. reconditum -mikrofilariaanien keskiarvo oli 228,16 ± 12,08 µm. Tässä tutkimuksessa mikrofilariaarien pituutta koskevat tulokset olivat yhdenmukaisia muiden Iranissa ja muissa maissa tehtyjen tutkimusten kanssa. Tulokset osoittivat, että molempien menetelmien herkkyys oli sama. Molekyylimenetelmän spesifisyys oli kuitenkin korkeampi.
Yleisesti infektion ikä oli erilainen koirilla, useimmilla alueilla infektio määritettiin 3 ja 15 vuoden välillä. Tässä tutkimuksessa tutkitut koirat jaettiin ikäryhmittäin neljään luokkaan (< 1, 1-2, 2-3, ≥ 4), suurin tartuntaprosentti havaittiin neljän vuoden ikäryhmässä.
Mikrofilerin esiintyminen veressä edustaa infektiota, tärkeä seikka on kuitenkin se, että noin 30,00 %:lla tartunnan saaneista koirista, joilla oli täysikasvuisia matoja, ei ollut mikrofileriä verenkierrossa. Näin ollen muunnetun Knottin testin ja molekyylitestien herkkyys ei ollut riittävä, ja ne osoittivat vääriä negatiivisia tuloksia. Tartunnan puuttumiseen voi olla selvä syy. Modifioitu Knottin testi on kuitenkin halpa ja suhteellisen nopea, ja sitä käytetään edelleen hyvänä diagnostisena menetelmänä.
D. immitiksen ja A. reconditumin välisillä ITS2-sekvensseillä on sekä yhteisiä sekvenssejä että erilaisia sekvenssejä, ja tässä tutkimuksessa ITS2-sekvenssiä käytettiin erotteluun. Erojen vuoksi kantojen olemassaolo D. immitiksen sisällä oli mahdollista, mikä vaatii lisäarviointia, ja sekvensoinnin tulokset ovat vahvistaneet, että A. reconditum on samaa sukua ja lajia eri puolilla maailmaa. GeneBankissa ei ole toistaiseksi raportoitu Iranista peräisin olevien Dirofilarian ja Acanthocheiloneman ITS2-geenisekvenssejä. Tartuntojen määrä Iranissa on erilainen eri alueilla. Eniten D. immitis -tartuntoja on Gilanin maakunnassa (51,40 %) kulkukoirilla ja vähiten Mashhadin kaupungissa (0,00 %). Myös trooppisilla alueilla, kuten Shirazin ja Ahvazin kaupungeissa, lammaskoirilla tai maaseudulla eri käyttötarkoituksiin käytettävillä koirilla raportoitiin olevan 9,50 %:n ja 11,70 %:n tartunnat.9,18
Dirofilaria-infektioita lihansyöjäkoirilla ei kuitenkaan ole tutkittu monissa Iranin osissa. Infektioprosentti, 8,40 %, koirilla Tabrizin kaupungissa, jossa on alhaisemmat lämpötilat ja kosteus, on lähes sama kuin Hamadanin maakunnassa. Myös Meshkinshahrissa todettiin 34,60 prosentin tartuntaprosentti koirilla. Hamadanin maakunnan edellä mainituilla alueilla saastuminen oli huomattavan vähäistä. Tarvitaan kuitenkin lisänäytteenottoa, jotta voidaan määrittää tämän tartunnan tarkempi tilanne. Kun on todettu tämän asian tärkeys, tarvitaan lisää tutkimusta tartunnan esiintyvyydestä maassa sekä sen leviämisestä ja leviämisestä.