Keskustelu
Laboratorioeläinten työntekijöillä, kuten tiedemiehillä, teknikoilla, lääkäreillä ja eläinten käsittelijöillä, on kasvava riski herkistyä ja allergisoitua eläimille työpaikalla. Jyrsijät, erityisesti rotat ja hiiret, ovat tärkeimpiä laboratorioeläimiä, jotka edistävät tätä ongelmaa, koska niitä käytetään laajalti kokeellisessa tutkimuksessa. Työpaikalla esiintyvän jyrsijäallergian on raportoitu koskettavan 11-44 prosenttia altistuneesta henkilöstöstä6). Lisäksi sitä pidetään merkittävänä huolenaiheena väestölle myös muissa kuin työympäristöissä7).
Laboratorioeläimille herkistyy yleensä 15 % altistuneesta henkilökunnasta kolmen ensimmäisen työvuoden aikana, ja noin 10 %:lla voi esiintyä myös allergisia oireita, kuten nuha- ja sidekalvotulehdusta (80 %), ihoreaktioita, mukaan lukien nokkosihottuma (urtikaria) tai kutiava, makulopapulaarinen ihottuma (40 %), astmaa (20 %:lla – 30 %:lla) ja anafylaksiaa7-9). Laboratoriojyrsijöiden puremiin liittyviä anafylaktisia reaktioita on aiemmin raportoitu vain 6 tapauksessa (3 rotanpureman ja 3 hiirenpureman seurauksena)1-5).
Anaphylaxia on akuutti, henkeä uhkaava systeeminen reaktio, joka voi johtua erilaisista mekanismeista ja erilaisista kliinisistä ilmenemismuodoista ja vakavuudesta. Näille potilaille kehittyi nopeasti allergisia reaktioita, joihin liittyi iho- ja hengitystievaurioita rotan- ja hiirenpuremien jälkeen, ja he täyttivät anafylaksiadiagnoosin kliiniset kriteerit10). Anafylaksian merkkien ja oireiden nopea tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää, sillä hoidon viivästyminen voi johtaa merkittävään sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Onneksi tapaustutkimuksemme potilailla havaitut allergiset reaktiot selvisivät lopulta ilman epinefriinin antamista, joka olisi ollut anafylaksian ensisijainen lääke10).
Joitakin jyrsijäallergian kehittymisen riskitekijöitä ovat muun muassa aeroallergeenille altistumisen määrä, atopia, geneettinen alttius, työskentely urosjyrsijöiden kanssa ja ennen kaikkea altistuminen jyrsijäallergeeneille työpaikalla7-9). Eri koe-eläintyöntekijöistä eläinten käsittelijät muodostavat suurimman riskin herkistymiselle ja oireiden kehittymiselle, koska he altistuvat enemmän eläinallergeeneille7). Vaikka jyrsijän puremasta johtuvaa anafylaksiaa esiintyy lähes yksinomaan työympäristössä, sitä ei yllättäen ole koskaan raportoitu missään työterveyshuoltoon liittyvässä kirjallisuudessa. Tämä saattaa olla osoitus siitä, että anafylaksiaa ei tunneta riittävästi terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa, sillä heillä itsellään on suurin riski saada hengenvaarallisia reaktioita laboratorioeläinten puremien jälkeen. Uskomme, että tietoisuuden lisääminen laboratorioeläinten puremista johtuvista mahdollisesti vakavista allergisista reaktioista voi johtaa hyödyllisten suojatoimenpiteiden sekä asianmukaisten hoitostrategioiden kehittämiseen laboratoriotyöntekijöille, joilla on jyrsijäallergia.
Laboratorioeläinallergian patogeneesiin kuuluu spesifisen IgE:n tuottaminen erilaisia ilmassa kulkeutuvia eläinperäisiä proteiineja vastaan, mikä voidaan havaita ihotesteillä tai in vitro -määrityksillä. Jyrsijöillä eri allergeenilähteitä ovat hilse, karva, sylki, virtsa ja seerumi. Näistä virtsa on tärkein allergeenien lähde rotilla ja hiirillä. Suurin osa hiiren ja rotan tärkeimmistä allergeeneista tuotetaan maksassa androgeenisten hormonien vaikutuksesta. Siksi työskentely urosjyrsijöiden kanssa on merkittävä riskitekijä koe-eläinallergioiden kehittymiselle. Rotan ja hiiren allergeeneilla on sekvenssihomologiaa, ja niiden välinen IgE-ristiherkkyys on osoitettu7-9).
Annos-vastesuhteen on osoitettu olevan luonteeltaan epälineaarinen; näin ollen jyrsijöiden allergeenialtistuksen, herkistymisen ja oireiden välinen suhde näyttää olevan monimutkainen. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että työntekijöillä, jotka altistuivat eniten jyrsijöille, todettiin olevan vähemmän oireita tai herkistymistä verrattuna kohtalaisesti altistuneisiin työntekijäryhmiin. Työntekijöillä, jotka altistuivat eniten allergeeneille, havaittiin korkeita rottaspesifisten IgG4-vasta-aineiden pitoisuuksia ja korkeaa spesifisten IgG4- ja IgE-vasta-aineiden suhdetta; tämä on yhdistetty vähäisempään herkistymiseen ja oireisiin7-9). Vaikka jyrsijäallergioiden toleranssin syntymekanismi on edelleen epäselvä, on arveltu, että ihon sisäinen altistumisreitti ja jyrsijäallergeenien pienestä hiukkaskoosta johtuvat pitkäkestoiset korkeat allergeenipitoisuudet ympäristössä voisivat olla mahdollisia tekijöitä toleranssin synnyttämisessä7).
Laboratorioeläinallergioihin paras keino puuttua on vähentää altistumista eläinperäisille allergeeneille työpaikalla herkistymisen ja oireiden kehittymisen ehkäisemiseksi. Tämä voidaan saavuttaa erilaisilla strategioilla, kuten korvaamisella, teknisellä valvonnalla, hallinnollisella valvonnalla ja henkilökohtaisten suojavarusteiden käytöllä11). Korvaamisessa käytetään vähemmän allergeenisia lajeja tai naaraspuolisia eläimiä urospuolisten eläinten sijasta ja in vitro -tekniikoita eläinkokeiden sijasta. Tekniseen valvontaan kuuluu poistoilmanvaihdon parantaminen, kuten suodatinkorkuisten häkkien käyttö, korkean hyötysuhteen hiukkasilmasuodattimella (HEPA) varustettu huoneilmanvaihto, huoneilmanvaihdon lisääminen ja pölyttömät vuodevaatteet11). Yksilöllisesti tuuletettavien häkkien uuden häkkijärjestelmän käyttöönoton todettiin vähentävän merkittävästi eläinten aeroallergeenipitoisuuksia12). Hallinnollisiin valvontatoimiin kuuluu työkäytäntöjen muuttaminen, kuten eläinten käsittely tuuletetuissa kaapeissa, häkkien automaattinen puhdistus ja tuuletettujen pöytien käyttö eläinten aeroallergeenialtistuksen minimoimiseksi9). Henkilökohtaiset suojavarusteet, kuten kokokasvosuojaimet, silmiensuojaimet, käsineet, vaatteet ja jalkineet sekä perusteellinen käsienpesu ja suihkussa käynti työn päätyttyä voivat myös vähentää merkittävästi aeroallergeenialtistusta11). Tukevaa näyttöä näiden toimenpiteiden vaikutuksista aeroallergeenipitoisuuksiin laboratorioeläinallergioiden vähentämiseksi on kuitenkin vain vähän9).
Tarkkailututkimukset, joilla määritetään herkistyneiden ja oireilevien henkilöiden esiintymistiheys/määrä, tarjoavat tilaisuuden lisätä työntekijöiden tietoisuutta ja korostaa laboratorioeläinallergioiden merkitystä, jota altistunut henkilökunta saattaa aliarvioida. Seulonta-arvioinnit voivat olla hyödyllisiä tunnistettaessa henkilöitä, joilla on suuri riski sairastua laboratorioeläinallergioihin. Kaikkia työntekijöitä olisi koulutettava henkilökohtaisten suojavarusteiden oikeaan käyttöön, eläinten asianmukaiseen käsittelyyn ja jätteiden hävittämiseen, yleiseen hygieniaan ja suojavaatteiden vaihtorutiineihin, jotta allergeenialtistusta voitaisiin vähentää tehokkaasti13). Lisäksi heille olisi annettava koulutusta laboratorioeläinallergian oireiden tunnistamisesta, ja heidän olisi tiedettävä akuuttien tai vakavien reaktioiden, kuten astmakohtausten tai anafylaksian, asianmukaisesta hoidosta.
Työntekijöiden, joiden tiedetään olevan herkistyneet, olisi vältettävä toistuvaa eläimille altistumista, ja heitä on seurattava säännöllisesti oireiden kehittymisen varalta käyttäen seurantaohjelmia, kuten kyselylomakkeita, ihotestejä, spesifisten IgE-vasta-aineiden in vitro -testejä, keuhkojen toimintakokeita ja metakoliinin haastelukematestiä (jos epäillään astman esiintyvän). Kokonaisvaltaisen ohjelman, joka koostuu koulutuksesta, erilaisista valvontatoimenpiteistä ja laboratoriotyöntekijöiden lääketieteellisestä seurannasta, on osoitettu ehkäisevän koe-eläinallergioiden esiintymistä11). Oireilevien henkilöiden farmakologinen hoito on yleensä samanlaista kuin muiden kuin työperäistä allergiaa sairastavien hoito. Lisäksi työpaikalla, jossa työntekijällä on jyrsijöiden yliherkkyys, voitaisiin harkita toimintatapojen muuttamista siten, että varmistettaisiin adrenaliini-autoinjektorin saatavuus, vaikka hänellä ei olisikaan ollut aiemmin anafylaksiaa, sillä ensimmäinen anafylaksian ilmeneminen voi johtua ensimmäisestä puremasta, kuten aiemmin esitellyissä kahdessa tapauksessa.
Joskus välttäminen ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu niille, joilla on vakavia allergiaoireita, ja silloin saatetaan tarvita työpaikan siirtämistä tai työpaikan vaihtamista. Vaikka koe-eläinallergiasta johtuvan astman ja nuhan menestyksekkäästä hoidosta immunoterapian avulla on raportoitu, sen kliininen arvo koe-eläinten puremien aiheuttaman anafylaksian osalta on kuitenkin vielä epäselvä5,8).
Yhteenvetona voidaan todeta, että koe-eläinten puremista, erityisesti jyrsijöiden puremista, johtuva anafylaksia, vaikka se on harvinaista, voi kuitenkin olla vakavaa ja henkeä uhkaavaa. Terveydenhuollon työntekijöiden tulisi olla tietoisia siitä, että anafylaksia voi olla mahdollisesti vakava seuraus eläimen puremasta heidän työpaikallaan, ja heidän tulisi olla valmiita hoitamaan sitä asianmukaisesti.
Kaikki kirjoittajat ilmoittivat, ettei heillä ole eturistiriitoja tämän käsikirjoituksen suhteen.