Potilaan koulutus

Virtsakivet

Mitä virtsateiden osat ovat?

Virtsajärjestelmä koostuu munuaisista, virtsaputkista, virtsarakosta ja virtsaputkesta.

Mitä tehtäviä kullakin osalla on?

Kunkin osan tehtävä on:

• Munuaiset muodostavat virtsan.
• Virtsanjohtimet kuljettavat virtsan munuaisista virtsarakkoon.
• Virtsarakko on pussimainen rakenne, joka varastoi virtsan väliaikaisesti.
• Virtsaputki on putkimainen rakenne, joka kuljettaa virtsan virtsarakosta ulos.

Mitä ovat virtsakivet ja miten ne muodostuvat?

Virtsakivet ovat virtsateissä esiintyviä kiviä. Kiviä voi syntyä, kun virtsaan kertyy runsaasti kalsiumin, oksalaatin ja fosforin kaltaisia aineita. Kivi voi jäädä munuaisiin tai kulkeutua virtsateitä pitkin. Munuaiskivet vaihtelevat kooltaan. Pieni kivi voi mennä itsestään ohi aiheuttaen vain vähän tai ei lainkaan kipua. Sen sijaan suurempi kivi voi juuttua virtsateiden varrelle ja estää virtsan virtauksen aiheuttaen voimakasta kipua tai verenvuotoa.

Mikä on virtsakivien esiintyvyys?

Munuaiskivien esiintyvyydeksi koko elinaikana arvioidaan 1-15 %, ja se vaihtelee iän, sukupuolen, rodun ja maantieteellisen sijainnin mukaan. On arvioitu, että miehet sairastuvat kolme kertaa todennäköisemmin kuin naiset.

Missä kivet sijaitsevat?

Kiviä voi esiintyä missä tahansa virtsateiden varrella alkaen munuaisista virtsarakkoon ja virtsaputkeen, mutta ne sijaitsevat yleisesti munuaisissa ja virtsajohtimessa.

Minkä tyyppisiä virtsakiviä tavataan yleisesti?

Vierityyppiset virtsakivet ovat seuraavat:

Kalsiumkivet ovat yleisin munuaiskivien tyyppi. Siinä kalsiumoksalaattikivet ovat yleisempiä, ja ne johtuvat runsaasta kalsiumin ja oksalaatin erittymisestä virtsaan.

Toinen usein nähty kivityyppi on virtsahappokivet. Runsaasti eläinproteiinissa, kuten lihassa, kalassa ja äyriäisissä, esiintyviä puriiniaineita sisältävä ruokavalio voi lisätä virtsan virtsahappopitoisuutta, joka laskeutuu ja muodostaa kiven itsestään tai yhdessä kalsiumin kanssa.

Toinen kivityyppi, jota havaitaan vain virtsatietulehduksen aikana, kutsutaan struviittikiveksi, ja sitä esiintyy useammin naisilla. Tämäntyyppisen kiven aiheuttavat ureaa pilkkovat bakteerit, kuten Proteus mirabilis. Tämä bakteeri tuottaa ureaasientsyymiä, joka hajottaa urean ammoniakiksi ja edistää struviittikiven kehittymistä. Infektioista vapaana pysyminen voi ehkäistä struviittikiven muodostumista.

Kalsiumkivi Virtsahappokivi Struviittikivi

Mitkä ovat syyt ja riskitekijät?

Monet tekijät lisäävät riskiä sairastua munuaiskiviin.

• Ikä: Kivitautien ilmaantuvuus on suurimmillaan neljännestä kuudenteen elinvuosikymmeneen.
• Sukupuoli: Yleisempää aikuisilla miehillä kuin naisilla.
• Geografia: Kivitaudin esiintyvyys on suurempi kuumassa tai kuivassa ilmastossa, kuten vuoristoalueilla, aavikoilla tai trooppisilla alueilla.
• Klimaolosuhteet: Suurin esiintyvyys havaitaan kesäkuukausina.
• Vesi: Vähäinen nesteen saanti on suoraan yhteydessä munuaiskivien muodostumiseen.
• Kehon painoindeksi (BMI) ja paino: Kivitautiriski on suoraan yhteydessä painoon ja BMI:hen.

Mitkä ovat munuaiskivien oireet?

Munuaiskivitautia sairastavilla potilailla esiintyy tavallisesti munuaiskoliikiksi kuvattua äkillisesti alkanutta lantiokipua. Tämä kipu leviää nivusiin ja sukupuolielinten alueelle. Usein kipu on voimakasta.

Muihin oireisiin voi kuulua pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi esiintyä verta, jota kutsutaan hematuriaksi. Virtsaamistiheys lisääntyy, ja virtsaamisen aikana esiintyy myös kipua tai polttavaa tunnetta.

Miten virtsakivet diagnosoidaan?

Lääkäri diagnosoi virtsakivet seuraavin keinoin:

• Sairaushistoria

Lääkäri kysyy nykyisistä oireista, aiemmasta munuaiskivihistoriasta, suvussa esiintyneistä munuaiskivistä ja aiemmista sairauksista.

• Kuntotutkimus

Lääkäri tekee seuraavat tutkimukset.

o Vatsan tutkiminen

o Munuaisten alueen kevyt koputtelu.

o Kuume voi viitata virtsatieinfektioon

• Laboratoriokokeet

Urinalyysi tehdään veren (hematuria) ja bakteerien (bakteriuria) toteamiseksi virtsasta. Muita testejä ovat verikokeet, joilla arvioidaan munuaisten toimintaa.

• Kuvantamistutkimukset

Yleisesti tehty kuvantamistutkimus on vatsan alueen röntgenkuvaus. Muita testejä ovat ultraäänitutkimus ja tietokonetomografia. Lääkäri voi neuvoa laskimonsisäistä pyelografiatutkimusta (IVP-testi), jossa verisuoniin ruiskutetaan väriainetta virtsateiden paremman näkyvyyden saamiseksi, ja se auttaa munuaisten toiminnan arvioinnissa.

Joidenkin potilaiden kivi havaitaan vahingossa, kun potilaat menevät johonkin muuhun tarkastukseen.

Mitkä ovat eri hoitovaihtoehtoja?

Virtsakivien hoito riippuu kiven koosta, paikasta ja tyypistä. Pienet kivet kulkevat yleensä virtsateiden läpi ilman hoitoa. Suurempi kivi tai sellainen, joka estää virtsan virtauksen ja aiheuttaa suurta kipua, saattaa kuitenkin vaatia kiireellisempää hoitoa.

Hoitovaihtoehdot ovat seuraavat:

1. Konservatiivinen hoito:

Tätä hoitomuotoa käytetään alle 4 mm:n kokoisiin kiviin.

Se sisältää:

Nesteen suositukset

(esim. lasi vettä, sitruunamehua, appelsiinimehua)

• Juo runsaasti vettä (10-12 lasillista/2,5-3 litraa) päivässä.
• Juot vielä enemmän, jos asut kuumassa ilmastossa tai harrastat paljon liikuntaa. Tämä auttaa sinua tasapainottamaan nestehukkaa.
• Juo tasaisesti koko päivän ajan.
• Sitruuna- ja appelsiinimehusta voi olla apua, sillä se sisältää runsaasti sitruunahappoa, joka estää kiven muodostumista.

Ruokavaliomuutokset

Hoitakaa tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota.

Suositellut ruoka-aineet:

• hedelmät & kasvikset

Syö paljon hedelmiä ja kasviksia. (esim. vesimeloni, kukkakaali)

Varmista, että ruokavaliossasi on riittävästi kalsiumia (noin 1000 mg päivässä). (esim. maito, jogurtti, juusto)

• Syö enemmän elintarvikkeita, joiden oksalaattipitoisuus on alhainen.

(esim. kananmunat, linssit, kuoritut omenat, kukkakaali, kurpitsa jne.)

Ravintoaineita, joiden käyttöä tulee rajoittaa:

• Vähennä suolan määrää ruokavaliossasi,

(esim.esim. säilykekeitot/vihannekset, suolaiset välipalat, lisätty suola, mausteet jne.)

• Korkea suolan saanti lisää virtsan kalsiumia ja vähentää virtsan sitraattia, mikä liittyy lisääntyneeseen kiviriskiin.

• Rajoita liikaa oksalaattia sisältäviä ruoka-aineita

(esim. punajuuret, bataatit, pähkinät, tumma suklaa, coca, pinaatti, musta tee, raparperi jne.)

• Ylimäärä oksalaattia lisää virtsakivien muodostumisriskiä.

• Rajoita eläinproteiinien saantia

(esim. sardiinit, elinliha (kuten aivot, maksa, munuaiset), bataatti, lampaanliha, naudanliha, sianliha ja punainen liha.)

Elämäntapamuutokset

• Pidä yllä terveellistä painoa

• Terveellisten elintapojen omaksuminen

2. Leikkaus

Kookkaampien kivien kohdalla tarvitaan tavallisesti leikkaus. Hoitovaihtoehtoja ovat:

a) Ekstrakorporaalinen iskuaaltolitotripsia (ESWL)

• Tämä tekniikka on suositeltavin munuaiskiville, jotka ovat alle 2 cm:n kokoisia, ja virtsanjohtimen kiville, jotka ovat yli 10 mm:n kokoisia.
• Tässä iskuaallot kohdistetaan kiviin ja ne pirstoutuvat.
• Kivifragmentit kulkeutuvat myöhemmin virtsan läpi.

b) Perkutaaninen nefrolitotomia (PCNL)

• Tätä menetelmää suositaan, kun munuaiskivet ovat kooltaan yli 2-3 cm.
• Tässä instrumentti nimeltä nefroskooppi johdetaan ihon läpi munuaiseen ja kivi pirstotaan ja poistetaan.

c) Ureteroskopia (URS)

• Instrumentti nimeltä ureteroskooppi johdetaan virtsaputken ja virtsarakon läpi virtsanjohtimeen.
• Tätä tekniikkaa suositaan yli 10 mm:n kokoisten virtsanjohdinkivien kohdalla.
• Pienet kivet poistetaan ja suuret kivet pirstotaan. Fragmentit poistetaan sitten tähystimen kautta ja osa pienemmistä fragmenteista kulkeutuu virtsan kautta.

3. Lääketieteellinen hoito

Vaikutteisia lääkkeitä on saatavilla virtsajohtimen pienten kivien karkottamiseen ja kivien uusiutumisen estämiseen.

Kivien uusiutumisriski on hyvin suuri, ja on todettu, että 50 %:lla potilaista kivet uusiutuvat 10 vuoden kuluessa ensimmäisestä kiviepisodista.

Muihin toimenpiteisiin, jotka auttavat ehkäisemään kivien uusiutumista, kuuluvat muun muassa lisääntynyt nesteen saanti, ruokavalion ja elintapojen muuttaminen, kuten aiemmin mainittiin.