Tavoite: Arvioida alle 28 raskausviikon ikäisten kuolleena syntyneiden ja elävänä syntyneiden synnytysten määrä kahden vuoden aikana Tanskassa ja selvittää, miten lasketut eloonjäämisasteet vaihtelevat kolmen eri nimittäjän avulla: 1) vastasyntyneiden hoitoyksiköissä (Neonatal Care Units, NNU) aktiivisesti hoidettujen vauvojen määrä, 2) kaikkien elävänä syntyneiden vauvojen määrä ja 3) kaikkien synnytysten määrä, kuolleena syntyneet mukaan lukien.
Menetelmät: Kuolleena syntyneiden ja elävänä syntyneiden vauvojen määrä 20-27 raskausviikolla arvioitiin 2 vuoden aikana Tanskassa. Tiedot elävänä syntyneistä lapsista ja eloonjäämisasteista saatiin kansallisesta prospektiivisesta tutkimuksesta ja kansallisesta syntymärekisteristä. Spontaanin raskaudenkeskeytyksen vuoksi sairaalahoitoon joutuneiden naisten määrä saatiin Tanskan kansallisesta terveysrekisteristä; kuolleena syntyneiden määrä laskettiin näistä tiedoista.
Tulokset: Sekä kuolleena- että elävänä syntyneiden arvioitu määrä oli samanlainen jokaisella raskausviikolla 20-27 raskausviikolla; noin 1/1000 elävänä syntynyttä kohti kullakin raskausviikolla. Raskausviikoilla 23-25 kokonaiseloonjäämismahdollisuudet vaihtelivat merkittävästi nimittäjästä riippuen: aktiivisesti hoidetut imeväiset 46 % (CI 95 %; 37 %-54 %), kaikki elävänä syntyneet imeväiset 34 % (CI 95 %; 27 %-41 %), kaikki synnytykset kuolleena syntyneet mukaan lukien 14 % (CI 95 %: 11-17 %).
Päätelmät: Alle 26 raskausviikon ikäisen kohdunsisäisen sikiön selviytymismahdollisuudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin NNU:n raportoimat selviytymisprosentit. Elävänä syntyneiksi luokiteltujen, ennen 26 raskausviikkoa syntyneiden sikiöiden alhainen prosenttiosuus tekee raportoiduista syntyvyysluvuista herkkiä eroille siinä, miten ”elävänä syntynyt” tulkitaan.