”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: Se, joka pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä, se, joka kulkee seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä, sanoo näin: Ja minä tiedän teidän tekonne ja vaivannäkönne ja sinnikkyytenne ja sen, että te ette siedä pahoja ihmisiä, ja te panitte koetukselle ne, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi, eivätkä he ole niitä, ja te havaitsitte heidät vääriksi; ja teillä on sinnikkyyttä ja te olette kestäneet minun nimeni tähden, ettekä ole väsyneet.
’Mutta tämä minulla on teitä vastaan, että olette jättäneet ensimmäisen rakkautenne. ’Muistakaa siis, mistä olette langenneet, ja tehkää parannus ja tehkää ne teot, jotka aluksi teitte, tai muuten minä tulen luoksenne ja poistan lampunjalustanne paikaltaan – ellette tee parannusta. ’Kuitenkin teillä on se, että te vihaatte nikolaiittain tekoja, joita minäkin vihaan.
’Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.””
– Ilmestyskirjan 2:1-7, NAU
Esittely
Kun Johannes oli Hengessä Herran päivänä, hän kuuli kovaäänisen äänen, jota me pidämme Jeesuksena, sanovan (Ilm. 1:11): ”’Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä se seitsemälle seurakunnalle: Efesolle ja Smyrnalle ja Pergamolle ja Tiatiraan ja Sardesiin ja Filadelfiaan ja Laodikeaan.'”
Luvuissa kaksi-kolme Johannes kirjoittaa kullekin näistä seitsemästä seurakunnasta erityisen kirjeen. Sweten (s. 276) mukaan ”jokainen viesti, huolimatta sen erityisestä sovittamisesta yhteen tiettyyn yhteisöön, on viime kädessä osoitettu kaikille aasialaisille veljeskunnille”. Kussakin kirjeessä kuvatut olosuhteet voivat esiintyä jokaisessa sukupolvessa. Näin ollen seurakunnille osoitetuilla viesteillä on ajatonta arvoa, ja ne pätevät kaikkina aikoina.
Nämä kirjeet koostuvat Jeesuksen sanoista, jotka Johanneksen on määrä välittää seurakunnille. Johdantona kirjeisiin Hortonin kommentit ovat erittäin hyödyllisiä. Hän kirjoittaa (s. 37-38):
Jokainen kirje alkaa Jeesuksen ilmestyksellä ja kiitoksella, jota seuraa yleensä varoitus ja haaste. Jeesus kuitenkin kehuu seurakuntien hyveitä vielä enemmän kuin varoittaa niitä niiden virheistä. Hän tietää tarkalleen, mitä kussakin seurakunnassa tapahtuu. Hän tietää niiden onnistumiset, epäonnistumiset, voitot, ongelmat ja vaikeudet. Enemmänkin hän tietää tarkalleen, mitä kukin seurakunta tarvitsee. On myös tärkeää nähdä, että jokaisessa kirjeessä on rohkaisun ja varoituksen sanoja jokaiselle omistautuneelle uskovalle, joka haluaa elää ja toimia Jumalan hyväksi.
Jokaiseen kirjeeseen sisältyy Kristuksen kehotus kuulla, mitä ”Henki sanoo seurakunnille” (vrt. Efeso 2:7; Smyrna 2:11; Pergamo 2:17; Sardis 3:6; Filadelfia 3:13; Laodikea 3:22). Tähän liittyy lupaus niille, jotka ”voittavat”. Ensimmäinen kirje, jota käsittelemme tässä, on Efesolle.
Puhuja
Puhuja (jae 1) sanoo Johannekselle: ”’Se, joka pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä, se, joka vaeltaa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä'”. Kuten 1:17-18 antaa ymmärtää, puhuja on Jeesus. Hän on se, joka kulkee seurakuntien keskellä. Hän kulkee niiden keskellä kuin vartija. Hän kehottaa heitä tilille, mutta hänen päätarkoituksensa on rohkaista ja kohottaa heitä. Johanneksen on määrä kirjoittaa, mitä puhuja sanoo Efeson seurakunnan enkelille.
Hengelliset olosuhteet
Jeesus arvioi Efeson seurakuntaa. Hän kiittää heitä heidän vaivannäöstään ja sinnikkyydestään. Hän toteaa, etteivät he siedä pahoja miehiä ja vääriä apostoleja. He ovat kestäneet paljon Jeesuksen tähden eivätkä ole väsyneet.
Jeesus kuitenkin sanoo heille, että he ovat jättäneet ensimmäisen rakkautensa. Heidän täytyy tehdä parannus ja tehdä niitä tekoja, joita he tekivät aluksi. Jos he eivät tee niin, Jeesus poistaa heidän lampunjalustansa paikaltaan. Tämä tulee olemaan välittömän tuomion teko. Ilman rakkautta Efesoksen seurakunta lakkaa olemasta seurakunta.
Tämän ankaran varoituksen jälkeen Jeesus kehuu heitä siitä, että he vihaavat nikolaiittojen tekoja, jotka Mouncen mukaan (s. 90) todennäköisesti harjoittivat moraalittomuutta ja epäjumalanpalvelusta hengellisen vapauden lipun alla. He olivat tehneet kompromissin pakanallisen yhteiskunnan kanssa.
Kristus ja Henki
Jakeessa 1 puhuja on Kristus, mutta jakeessa 7 Kristus sanoo: ”’Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille'”. Tämä kehotus on mukautus Kristuksen sanoista kohdissa Markus 4:9; 4:23 ja Matteus 11:15; 13:9. Hän vetoaa, ei ainoastaan Efesokseen, vaan seurakuntiin (monikossa), jotta ne kuuntelisivat Henkeä.
Kristuksen ja Hengen välinen suhde on hyvin läheinen. Tavallaan, kun toinen puhuu, toinenkin puhuu. Laddin mukaan (s. 40):
Henki on Kristuksen Henki (Room. 8:9), joka tulkitsee Kristuksen äänen (2:1) profeetalle. Uusi testamentti loi kirkastetun Kristuksen ja Pyhän Hengen välille läheisen ja intiimin suhteen – niin intiimin, että Paavali voi sanoa: ”Herra on Henki” (II Kor. 3:17). Kirkastettu Kristus puhuu seurakunnalleen Hengen kautta, ja se on samanaikaisesti Hengen ääni ja Kristuksen ääni.
Voittajat
Kristus ja Henki sanovat (jae 7): ”…sille, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa”. Newport (s. 145) huomauttaa, että ”’elämän puu’ mainitaan ensimmäisen kerran 1. Moos. 2:9:ssä yhtenä niistä monista puista, jotka annettiin Aadamille ja Eevalle ravinnoksi ja jotka olivat heille kiellettyjä heidän syntiinlankeemuksensa jälkeen (1. Moos. 3:22, 24). Viimeksi se mainitaan Ilm. 22:19:ssä.”
Efeksen seurakunta kohtasi kaksi suurta ongelmaa. Yksi oli se, että he kohtasivat pahoja ihmisiä ja väärää opetusta. Kaksi, he olivat menettäneet ensirakkautensa. Ollakseen voittajia heidän oli käsiteltävä molempia ongelmia. Ihmiset, jotka menettävät ensirakkautensa, ovat alttiimpia pahalle kuin ne, jotka pysyvät kiihkeinä. Näin ollen ongelmilla on taipumus liittyä toisiinsa.”
Laddin (s. 41) mukaan ”Tämä kieli on raamatullinen tapa ilmaista lupaus iankaikkisesta elämästä Jumalan täydellisessä valtakunnassa; se ei ole erityinen siunaus, joka myönnetään tietylle kristittyjen ryhmälle; kaikki uskovat löytävät nimensä kirjoitettuna Karitsan elämän kirjaan (20:15; 21:27). Siitä huolimatta Ladd jatkaa ja vastaa seuraavaan kysymykseen (s. 41):
Miksi Johannes sitten näyttää tekevän lupauksesta iankaikkisesta elämästä erityisen siunauksen vain voittajille? Vastaus on, että jokaisen Jeesuksen opetuslapsen on periaatteessa oltava marttyyri ja valmis antamaan henkensä uskonsa puolesta. . . . Ilmestyskirjassa kuvataan elämän ja kuoleman taistelua Kristuksen ja antikristuksen välillä ihmisten sydämistä, ja voittaja on se, joka on järkkymättömän uskollinen Herralleen, vaikka se maksaisi hänelle hengen.”
Johtopäätös
Johanneksen kautta Jeesus puhuttelee suoraan seitsemää seurakunnan nimeä kohdissa 2:1-3:22. Kristus kehottaa heitä kaikkia kuulemaan, mitä Henki sanoo seurakunnille. Tänä päivänä kaikkien seurakuntien on kuunneltava tarkasti Henkeä. Henki puhuu Sanan kautta, johon kuuluvat Kristuksen tallennetut sanat. Jos emme kuuntele Henkeä, lähdemme vaaralliselle matkalle.
Kristuksen ja Hengen erityinen sana Efeson seurakunnalle oli palauttaa heidän ensirakkautensa. Tällä sanomalla on ajaton ja ikuinen arvo. Se on tärkeä sanoma kaikkien aikojen seurakunnille. Ja myös meidän yksilöinä on kiinnitettävä siihen huomiota. Jokaisen ihmisen on pidettävä yllä rakkauden intensiteettiä Mestaria kohtaan.
Lisätutkimusta varten
Horton, Stanley M. The Ultimate Victory. Springfield: Gospel Publishing House, 1991.
Ladd, George Eldon. A Commentary on the Revelation of John. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publislhilng Company, 1972.
Lenski, R. C. H. The Epistles of St. Peter, St. John, and St. Jude. Minneapolis: Augsburg Publishing House, 1966.
Mounce, Robert H. The Book of Revelation. Grand Rapids: Willlima B. Eerdmans Publishing Company, 1977.
Newport, John P. The Lion and the Lamb. Nashville: Broadman Press, 1986.
Robertson, A. T. Word Pictures in the New Testament, Vols. 1-6. Nashville: Broadman Press, 1930.
Swete, Henry Barclay. Pyhä Henki Uudessa testamentissa. London: Macmillan and Company, 1910.
.