Tinder on pyyhkäisy, ja pyyhkäisy on Tinder. Mutta vuosikymmenen päättyessä saattaa olla aika jäädä eläkkeelle kerran tuntemamme pyyhkäisy. Tinderin käyttöönotto vuonna 2012 aloitti aikakauden, jolloin näennäisesti kaikki seurustelevat verkossa, mutta myös ”pyyhkäisyn” alun suunnittelu- ja vuorovaikutuskonseptina. Vasemmanpuoleinen pyyhkäisy tarkoittaa ei ja oikeanpuoleinen pyyhkäisy tarkoittaa kyllä – mutta senhän sinä tietysti jo tiesitkin.
Vaikka pyyhkäisyn selittäminen tuntuukin alkeelliselta, se vaikutti aikoinaan radikaalilta. Ennen sen olemassaoloa nettitreffailijat rakensivat sivustolle profiileja, joiden viimeistely kesti tunteja. OkCupid antoi käyttäjille loputtomilta tuntuvia kysymyksiä vastattavaksi, ja eHarmony keskittyi persoonallisuuskyselyihin, jotka kaikki pyrkivät antamaan ihmisille pisteitä ja tarjoamaan yhteensopivuuslukuja. Sitten tuli pyyhkäisy. Se poisti työläyden nettideittailusta ja esitti sen sijaan yhden olennaisen kysymyksen: onko tämä henkilö mielestäsi seksikäs? Jos kyllä, pyyhkäise oikealle. Jos ei, pyyhkäise vasemmalle. Helppoa.
The swipe syntyi vain seitsemän vuotta sitten, ja siinä ajassa se on valloittanut nettideittailun ja tehnyt siitä valtavirtaa. Deittisovellusten odotetaan ylittävän 25 miljoonan käyttäjän rajan Yhdysvalloissa tänä vuonna, ja vuonna 2017 39 prosenttia heteroseksuaalisista pareista Yhdysvalloissa kertoi tavanneensa verkossa, kun vuonna 2009 vastaava luku oli 22 prosenttia, tuoreen tutkimuksen mukaan.
Tinder alensi verkkodeittailun esteitä ja pelillisti sen. Profiilit ovat paljaita, ja kiinnostavien ihmisten valitseminen on lähes ajattelematonta. Sen sijaan, että vaadittaisiin etukäteistyötä, deittailijat lataavat sovelluksen ja alkavat heti matchata. Vielä nerokkaampaa on, että Tinder vaati aikoinaan deittailijoita yhdistämään Facebook-tilinsä ja täyttämään joitakin olennaisia profiilitietoja, kuten ikänsä ja koulunsa. Se luotti puhelinten sisäänrakennettuun GPS:ään määrittääkseen, missä deittailijat sijaitsivat, ja täytti mahdolliset matchit sieltä käsin. Sovelluksen yksinkertaisuus aikana, jolloin älypuhelimet olivat nousussa, pani Tinderin nousukiitoon.
Pyyhkäisyn peruskonsepti on ollut niin arvokas Matchille, Tinderin emoyhtiölle, että se jopa taistelee patenttikiistoja pyyhkäisyn sisällyttämisestä muihin deittisovelluksiin – pyyhkäisy on rahaa. (Bumble ja Tinder ovat taistelleet pyyhkäisystä jo yli vuoden ajan.)
Pyyhkäisyn vihaajat kuitenkin pilkkaavat sitä pahana voimana, joka on turmellut meidät ja muuttanut meidät seksihulluiksi. Keitä me olemme ihmisinä, jos voimme valita tuhansista potentiaalisista kumppaneista vain sovelluksen napautuksella ja pyyhkäisyllä? Merkitseekö se yksiavioisuuden loppua? Vanity Fairin artikkeli vuodelta 2015 liitti Tinderin ”deitti-apokalypsiin”, aikaan, jolloin seksiä on niin helposti saatavilla, että seurustelu lakkaa olemasta. Tämä ei näytä vielä toteutuneen, ja itse asiassa pyyhkäisy on alkanut poistua muodista.
Vuoteen 2020 tultaessa sovellukset näyttävät huomaavan, että pelkkä pyyhkäisy ei enää riitä. Ne erottautuvat toisistaan luomalla hitaampia kokemuksia, jotka johtavat todellisiin treffeihin oikeiden ihmisten kanssa ja jotka oletettavasti vastaavat deittailijoiden toiveisiin.
Jopa Tinder kokeilee tapoja lisätä pyyhkäisyä ja antaa ihmisille enemmän kontekstia kuin vain kyllä tai ei. Se lanseerasi tänä vuonna Swipe Nightin, interaktiivisen video-ominaisuuden, joka antaa deittailijoille mahdollisuuden pyyhkäistä ihmisiä, jotka tekivät kokemuksen aikana samanlaisia päätöksiä kuin he. Kävi ilmi, että pyyhkäisyn lisäksi kannattaa olla jotain puhuttavaa. Muut sovellukset, kuten Hinge, keskittyvät selattaviin profiilisivuihin, jotka antavat deittailijoille enemmän kontekstia henkilöstä, jonka kanssa he saattavat haluta seurustella. The League käyttää automaattisia, kaksiminuuttisia videopuheluita, jotka auttavat deittailijoita suodattamaan otteluita. Uudemmat sovellukset, kuten Bounce, jotka eivät ole vielä lähteneet täysin liikkeelle, keskittyvät deittailun tosielämän osaan antamalla ihmisille tilaa puhua ja keskittymällä sen sijaan tapaamiseen. Sovellus toimii vain tiettyinä aikoina.
Pyyhkäisy nopeutti deittailua – ihmiset saattoivat ottaa vastaan niin monta ihmistä kuin halusivat, niin nopeasti kuin halusivat. Mutta kun keskustelut teknologiasta, mielenterveydestä ja burnoutista kiihtyvät, swipe ei todennäköisesti pysy ikuisesti. Se saattaa pysyä eleenä, jolla teemme deittipäätöksiä, mutta se vaatii muutakin kuin kuumaa tai ei-valintaa.
Seitsemän vuotta Tinderin lanseerauksen jälkeen sovellus sanoo, että sillä on yli viisi miljoonaa maksavaa tilaajaa, mikä on todennäköisesti vain pieni osa kokonaiskäyttäjämäärästä. Nettideittailijoita on enemmän kuin koskaan aiemmin, mekaniikka, jolla he tapaavat, kaipaa vain vaihtelua. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa pyyhkäisivät oikealle nettideittailussa tällä vuosikymmenellä, emmekä todennäköisesti koskaan palaa takaisin, tarvitsemme vain pienen hienosäädön.