Lääketieteellisen jatkokoulutuksen akkreditointineuvosto (Accreditation Council for Graduate Medical Education, ACGME) edellyttää nyt, että lääketieteen erikoisalojen on määriteltävä ja käytettävä koulutuksellisia virstanpylväitä arvioitaessa residenssien suorituskykyä. Nämä virstanpylväät ovat erikoisalakohtaisia saavutuksia, joita harjoittelijoiden odotetaan osoittavan tietyin väliajoin koulutuksen aikana. Tässä kommentissa kirjoittajat väittävät, että paine käyttää tehokkaasti koulutusohjelmien johtajien ja tiedekunnan jäsenten aikaa, erityisesti akateemisen lääketieteellisen keskuksen yhä enenevässä määrin kliinisistä tuloista riippuvaisessa mallissa, johtaa siihen, että koulutusohjelmien johtajat täyttävät nämä uudet akkreditointiodotukset pelkästään lisäämällä näitä osaamisia arvioivia kohtia yleisiin harjoittelun lopun arviointilomakkeisiin. Tämä lähestymistapa lisää tiedekunnan työtaakkaa, mutta ei anna uutta ja hyödyllistä tietoa asukkaiden pätevyydestä. Samoja huolenaiheita voi esiintyä, jos arviointikomiteat yrittävät mitata näitä uusia suoritusulottuvuuksia käyttämättä suoraa havainnointia asukkaiden suoritusten arvioimiseksi. Näissä olosuhteissa virstanpylväsliike ei täytä tarkoitustaan ja mahdollisuuksiaan. Tässä kommentissa kirjoittajat hahmottelevat ja esittävät kirjallisuudesta saatavaa näyttöä huolenaiheidensa tueksi. He käsittelevät inhimillisten tuomareiden roolia suorituksen mittaamisessa, kokonaisvaltaisten suoritusarviointien mittausominaisuuksia ja ongelmia, jotka liittyvät siihen, että olemassa oleviin kokonaisvaltaisiin arviointilomakkeisiin yksinkertaisesti lisätään kohtia.