Tekijä Roman Krznaric*
Mitä on rakkaus? Kaiken kaikkiaan tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta, ja siksi antiikin kreikkalaisilla oli kuusi erilaista sanaa kuvaamaan rakkautta. Niiden tunteminen voi muuttaa elämäsi.
Etsitkö vastalääkettä modernin kulttuurimme romanttisen rakkauden korostamiselle? Ehkä voimme ottaa oppia muinaisten kreikkalaisten arvostamista emotionaalisen kiintymyksen moninaisista muodoista.
Tämän päivän kahvikulttuurissa on uskomattoman hienostunut sanasto. Haluatko cappuccinon, espresson, laihan latten vai kenties jäisen karamellimacciaton?
Vanhat kreikkalaiset puhuivat rakkaudesta yhtä hienostuneesti, sillä he tunsivat kuusi erilaista lajia tätä tärkeintä inhimillistä tunnetta. He olisivat olleet järkyttyneitä siitä, miten karkeasti me käytämme yhtä sanaa sekä kuiskatessamme ”rakastan sinua” kynttiläillallisella että allekirjoittaessamme sähköpostin rennosti sanoilla ”paljon rakkautta”.
Mitä kuusi rakkauden lajia muinaiset kreikkalaiset siis tunsivat? Ja miten ne voivat inspiroida meitä pääsemään irti nykyisestä riippuvuudestamme romanttiseen rakkauteen, jonka vuoksi 94 prosenttia nuorista toivoo – ja usein epäonnistuu – löytävänsä ainutlaatuisen sielunkumppanin, joka voisi tyydyttää kaikki heidän tunnetarpeensa?
1. Eros eli seksuaalinen intohimo
Eros eli seksuaalinen intohimo
Ensimmäinen rakkauden laji oli eros, joka sai nimensä kreikkalaisen hedelmällisyyden jumalan mukaan, ja se edusti ajatusta seksuaalisesta intohimosta ja halusta. Kreikkalaiset eivät kuitenkaan aina ajatelleet sitä positiivisena asiana, kuten meillä on tapana tehdä nykyään. Itse asiassa eros nähtiin vaarallisena, tulisena ja irrationaalisena rakkauden muotona, joka saattoi tarttua sinuun ja riivata sinut – asenne, jonka monet myöhemmät hengelliset ajattelijat, kuten kristitty kirjailija C. S. Lewis, jakoivat.
Eros sisälsi hallinnan menettämisen, joka pelotti kreikkalaisia. Mikä on outoa, sillä kontrollin menettäminen on juuri sitä, mitä monet ihmiset nykyään etsivät parisuhteessa. Emmekö me kaikki toivo rakastuvamme ”hullun lailla”?
2. Philia eli syvä ystävyys
Toinen rakkauden laji oli philia eli ystävyys, jota kreikkalaiset arvostivat paljon enemmän kuin eroksen alhaista seksuaalisuutta. Philia koski syvää toverillista ystävyyttä, joka kehittyi aseveljien välille, jotka olivat taistelleet rinta rinnan taistelukentällä.
Se merkitsi lojaalisuuden osoittamista ystäville, valmiutta uhrautua heidän puolestaan sekä tunteiden jakamista heidän kanssaan. (Toisenlainen filia, jota joskus kutsutaan storgeksi, ilmentää vanhempien ja heidän lastensa välistä rakkautta.)
Voisimme kaikki kysyä itseltämme, kuinka paljon tätä toverillista filiaa meillä on elämässämme. Se on tärkeä kysymys aikana, jolloin yritämme kerätä ”ystäviä” Facebookissa tai ”seuraajia” Twitterissä – saavutuksia, jotka tuskin olisivat tehneet vaikutusta kreikkalaisiin.
3. Agape eli rakkaus kaikkia kohtaan
Neljäs rakkaus, ja ehkä radikaalein, oli agape eli epäitsekäs rakkaus. Tämä oli rakkautta, jota ulottui kaikkiin ihmisiin, olivatpa he sitten perheenjäseniä tai kaukaisia tuntemattomia. Agape käännettiin myöhemmin latinaksi nimellä ”caritas”, josta on peräisin sanamme ”hyväntekeväisyys”.
C.S. Lewis kutsui sitä ”lahjarakkaudeksi”, kristillisen rakkauden korkeimmaksi muodoksi. Mutta se esiintyy myös muissa uskonnollisissa perinteissä, kuten Theravāda-buddhalaisuuden mettān eli ”universaalin rakastavan ystävällisyyden” ajatuksena.
On yhä enemmän todisteita siitä, että agape on vaarallisessa laskussa monissa maissa. Yhdysvalloissa empatian taso on laskenut jyrkästi viimeisten 40 vuoden aikana, ja jyrkin lasku on tapahtunut viime vuosikymmenellä. Uskon, että meidän on kiireesti elvytettävä kykymme välittää vieraista ihmisistä.
4. Pragma eli pitkäaikainen rakkaus
Toinen kreikkalainen rakkaus oli kypsynyt rakkaus, joka tunnetaan nimellä pragma. Se oli syvää yhteisymmärrystä, joka kehittyi pitkään naimisissa olleiden parien välille.
Pragmassa oli kyse kompromissien tekemisestä, jotta suhde toimisi ajan mittaan, sekä kärsivällisyyden ja suvaitsevaisuuden osoittamisesta.
Psykoanalyytikko Erich Fromm sanoi, että käytämme liikaa energiaa ”rakastumiseen” ja että meidän on opittava enemmän sitä, miten ”seisoa rakkaudessa”. Pragma on nimenomaan rakkaudessa seisomista – pyrkimystä antaa rakkautta sen sijaan, että vain ottaisi sitä vastaan. Kun noin kolmannes ensimmäisistä avioliitoista Yhdysvalloissa päättyy avioeroon tai eroon kymmenen ensimmäisen vuoden aikana, kreikkalaiset olisivat varmasti sitä mieltä, että meidän pitäisi tuoda vakava annos pragmaa suhteisiimme.
5. Philautia eli itserakkaus
Kreikkalaisten kuudes rakkauden laji oli philautia eli itserakkaus. Ja fiksut kreikkalaiset tajusivat, että niitä oli kahta tyyppiä. Toinen oli epäterve laji, joka liittyi narsismiin, jossa ihmisestä tuli itsekeskeinen ja keskittyi henkilökohtaiseen maineeseen ja omaisuuteen. Mutta paljon terveempi versio filautiasta parantaa laajempaa kykyäsi rakastaa.
Ajatuksena oli, että jos pidät itsestäsi ja tunnet olosi turvalliseksi itsessäsi, sinulla on paljon rakkautta annettavaksi muille (mikä näkyy buddhalaisvaikutteisessa käsitteessä ”itsemyötätunto”). Tai kuten Aristoteles asian ilmaisi: ”Kaikki ystävälliset tunteet toisia kohtaan ovat jatke ihmisen tunteista itseään kohtaan.”
6. Leikkisä rakkaus (Ludus)
Tämä oli kreikkalaisten ajatus leikkisästä rakkaudesta, joka viittasi lasten tai nuorten rakastavaisten väliseen kiintymykseen. Olemme kaikki saaneet siitä esimakua flirttailussa ja kiusoittelussa suhteen alkuvaiheessa. Mutta me elämme Ludusta (kuten latinalaiset sitä kutsuvat) myös istuessamme baarissa leikkimässä ja naureskelemassa ystävien kanssa tai lähtiessämme ulos tanssimaan.
Tanssiminen tuntemattomien kanssa saattaa olla äärimmäistä ludista toimintaa, melkeinpä leikkimielinen korvike itse seksille. Sosiaaliset normit saattavat paheksua tällaista aikuisten kevytmielisyyttä, mutta hieman enemmän ludusta saattaa olla juuri sitä, mitä tarvitsemme rakkauselämämme piristämiseksi.
Vanhat kreikkalaiset löysivät monenlaista rakkautta suhteissa monenlaisiin ihmisiin – ystäviin, perheenjäseniin, puolisoihin, tuntemattomiin ja jopa itseensä. Tämä on vastakohta meidän tyypilliselle keskittymisellemme yhteen ainoaan romanttiseen suhteeseen, jossa toivomme löytävämme kaikki erilaiset rakkaudet, joita voisimme mahdollisesti kokea, käärittynä yhteen ainoaan ihmiseen tai sielunkumppaniin.
Kreikkalaisten viesti on, että on vaalittava rakkauden eri lajeja ja hyödynnettävä sen monia lähteitä. Älkää etsikö vain erosta, vaan vaalikaa filiaa viettämällä enemmän aikaa vanhojen ystävien kanssa tai kehittäkää ludusta tanssimalla yötä myöten.
Lisäksi meidän tulisi luopua pakkomielteestämme täydellisyyteen. Älä odota, että kumppanisi tarjoaa sinulle kaikkia rakkauden lajeja koko ajan. Tämä voi helposti johtaa siihen, että heität syrjään kumppanin, joka ei täytä toiveitasi. Tunnusta, että suhde voi alkaa runsaalla eroksella ja luduksella ja kehittyä sitten kohti enemmän pragman tai agapen ruumiillistumista.
Kreikkalaisten moninainen käsitys rakkauden ihmistyypeistä voi myös tarjota lohtua. Ottamalla aikaa kartoittaaksesi, missä määrin kaikki kuusi rakkauden lajia ovat läsnä elämässäsi, saatat huomata, että sinulla on paljon enemmän rakkautta kuin olit koskaan kuvitellutkaan – vaikka tuntisitkin fyysisen rakastajan puuttuvan.
On aika ottaa kreikkalaisen rakkauden kuusi lajia uudelleen käyttöön jokapäiväisessä puhe- ja ajattelutavassamme. Jos jopa kahvitaide ansaitsee oman hienostuneen sanastonsa, miksei sitten rakkauden taide?
*Roman Krznaric on australialainen kulttuuriajattelija. Tämä artikkeli perustuu hänen kirjaansa How should we live? Suuria ajatuksia menneisyydestä jokapäiväiseen elämään”. Hänen verkkosivunsa löytyvät osoitteesta: romankrznaric.com