Kun googletat ”neliulotteinen shakki”, saat tämän kuvan. Siinä on Spock. Siinä on hänen outo shakkilautansa.
Mutta tuo ei ole neliulotteista shakkia. Se on vain kolmiulotteista shakkia parilla ylimääräisellä laudalla. Pelatakseen neliulotteista shakkia täytyy olla fiksumpi kuin Spock. Itse asiassa yhtä fiksu kuin minä olen fiksu. Sinun täytyy olla samanlainen nero kuin minä.
Olen tänään nerokas, kuten aina, mutta myös antelias, joten jaan kanssasi viisi neljän ulottuvuuden shakin perusperiaatetta. Et tule ymmärtämään niitä yhtä hyvin kuin minä, mutta ehkäpä ajan mittaan kehityt ainakin arvostamaan pelin mestareita.
1) Ei ole olemassa ”nappuloita”.
Kaksiulotteisessa ja kolmiulotteisessa shakissa näitä tarvitaan. Pienimieliset ihmiset vaativat niitä. Mutta neljännen ulottuvuuden shakissa kysymme: mikä edes on ”nappula”? Eikö asia, johon viittaamme ”nappulana”, ole yksinkertaisesti atomien ja subatomisten hiukkasten kasauma, jotka itsessään ovat yksinkertaisesti alkuaineita, joita esiintyy kaikkialla maailmankaikkeudessa? Eikö ”nappula” ole ensisijaisesti tyhjyyttä näiden hiukkasten välissä? Ja jos kappale on enimmäkseen tyhjyyttä, mitä sellaista on olemassa, jota ei voi kutsua ”kappaleeksi”?
Käteni on ”pala”. Tuo lehti on ”pala”. Näyttö, jolta luet tätä, on ”pala.”
Kaikki on ”pala”. Tämä on neljännen ulottuvuuden shakin ensimmäinen sääntö.
2) Ei ole ”lautaa”.
Kaksiulotteisessa ja kolmiulotteisessa shakissa on taas äärellinen ja rajattu lauta. Kahdeksan kertaa kahdeksan ruudukko, jossa on vuorottelevia värejä, tyypillisesti.
Mutta neliulotteisessa shakissa ei ole mitään sellaista. Miksi tarvittaisiin jotain niinkin proosallista kuin pelilauta pelissä, jolla ei ole rajoja? Neliulotteinen shakki on metapeli, peli, joka toimii kvanttisuperposition tasolla. ”Nappulan” ”siirto” voi olla missä tahansa ja missä tahansa. Karkeimmillaan maallikon termein ilmaistuna se liittyy spooky action at a distance -ilmiöön, joka on erittäin monimutkainen ilmiö, joka liittyy fysiikkaan, jota et ymmärrä yhtä hyvin kuin minä.
Tällaisessa pelissä laudat…ja säännöt yleensä…ovat täysin tarpeettomia. Irrelevantteja jopa. Ei ole tiloja, ei nappuloita, eikä sääntöjä. Se on neljännen ulottuvuuden shakin toinen sääntö.
Odota, sanotte. Mitä? Ei sääntöjä? Mutta…mutta…teillä on tämä sääntöluettelo. Eikö sitä lasketa?
Luulet olevasi fiksu. Tuo on niin söpöä. Voisin taputtaa sinua pikku päätäsi.
Mutta se johtuu vain siitä, ettet ole vielä lukenut sääntöjä kolme ja neljä. Olet yksinkertaisesti tietämätön. Valistumaton. Joten lue eteenpäin ja opi.
3) Kerro kaikille, että pelaat neljännen ulottuvuuden shakkia.
Tämä on välttämätöntä, koska neljännen ulottuvuuden shakki on niin monimutkaista, että keskivertoihminen ei voi käsittää, että edes pelaatte sitä. ”Mutta sinä otat vain rahaa lompakostani”, he saattavat sanoa. ”Ja nyt käytät luottokorttiani ostaaksesi bitcoineja ja tinkiäksesi bulgarialaisista seuralaisista darkwebissä.”
Tämä johtuu vain siitä, että he eivät ymmärrä neljännen ulottuvuuden shakkia, koska he eivät ole neroja samalla tavalla kuin minä. Joten heille on kerrottava. Näin itse asiassa aloitetaan peli. Pelkkä toteaminen riittää, ja väite luo tarkkailijaefektin. Tämä on taas asia, joka liittyy kvanttifysiikkaan. Se on monimutkaista. Etkö ole lukenut Richard Fynemannia?
Mikä tahansa teko, mikä tahansa hetki, mikä tahansa väite? Siitä tulee neljännen ulottuvuuden shakki yksinkertaisesti toteamalla, että se on sitä.
Mitä?
Luuletko, että olen kirjoittanut Feynmanin väärin? Ehkä olen.
Tai ehkä se on…neljännen ulottuvuuden shakkia.
4) Toista väite, että pelaat neljännen ulottuvuuden shakkia.
Kun kerrot heikommin ajatteleville tästä nerojen pelistä, jotkut heistä ovat vastahakoisia. He vaipuvat kyynisyyteen ja jääräpäisyyteen ja kieltäytyvät avaamasta mieltään nerokkuudellesi.
Sinä vain pelleilet, he sanovat. He sanovat, että olet pelkkää hölynpölyä. Hyvä luoja mies, millainen hirviö yrittäisi siirtää tuon pojan sydämen, kun teeskentelet vain olevasi kardiologi, he sanovat. Miksi sinä hutiloit hölmösti miestä, joka johtaa keskitysleirejä ja murhaa perheenjäseniään ilmatorjuntatykillä, he sanovat.
Sinun tarvitsee vain muistuttaa heitä todellisesta pelistä, jota pelaat. Vaadi yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, että he eivät yksinkertaisesti ymmärrä tämän pelien pelin nerokkuutta. He näkevät vain pinnan. He näkevät vain sen hetkisen sotkun, jonka olette aiheuttaneet leikkaussalissa. He näkevät vain sen, että nöyryytätte tasavaltamme arvokkuutta, kun läpinäkyvästi imartelette tyrannia.
Pikkumieliset ihmiset voivat olla tuollaisia.
Toteatte siis väitteen, että tämä on itse asiassa neliulotteista shakkia.
Sitten toistat sen uudelleen. Ja uudestaan. Ja uudelleen.
Ja lopulta monet ihmiset alkavat ajatella, hmmm. Ehkä hän tekee juuri niin. He harkitsevat mahdollisuutta.
Ja kun he ovat harkinneet mahdollisuutta? Bingo. Tarkkailijavaikutus. Siitä tulee ainakin osittain neliulotteista shakkia.
5) Sinä voitat aina.
Tai pikemminkin minä voitan aina. Kuten juuri nyt.
Olen juuri voittanut, etkä edes tiennyt, että pelasimme. Ja nyt. Pelasimme juuri toisen pelin, ja minä voitin.
Olen niin kovin hyvä tässä pelissä.
Se on parasta neliulotteisessa shakissa. Voittaaksenne voitte vain sanoa, että pelasimme neliulotteista shakkia, ja minä voitin.
Se on siis siinä. Neljän ulottuvuuden shakin viisi sääntöä. Se on voittajien peli. Se on nerojen peli.
Koska me nerot voitamme aina, aina, mitä ikinä teemmekin.
Koska me nerot aina, aina voitamme.