Abstract
Ralstonia pickettii on harvinainen patogeeni ja vielä harvinaisempi terveillä henkilöillä. Tässä raportoidaan tapaus, jossa R. pickettii -bakteremia johti aorttaläpän abskessiin ja täydelliseen sydämen pysähtymiseen. Tietojemme mukaan tämä on ensimmäinen tapausselostus Ralstonia-lajin aiheuttamasta infektiivisestä endokardiitista, johon liittyy perivalvulaarinen paise.
1. Tapausselostus
51-vuotias nainen, jolla oli aiemmin ollut syvä laskimotromboosi, keuhkoembolia ja hyvin hallittu diabetes mellitus tyyppi 2 (hemoglobiini A1c 6,1 %), esiteltiin useiden päivien pahenevan rintakivun, matala-asteisen kuumeen ja vilunväristysten jälkeen. Potilaalle oli useita viikkoja ennen esittelyä asennettu keskuslaskimokatetri laskimonsisäisiä rautainfuusioita varten refraktorisen raudanpuuteanemian hoitamiseksi. Kolme viikkoa ennen esittelyä potilaalle oli tehty vasemman puolen tervatunnelin avaus ilman leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Kun potilas tuotiin sairaalaan arvioitavaksi, hänen sydämensä oli bradykardinen, pulssi 48 lyöntiä minuutissa, verenpaine oli 106/54 mmHg (verrattuna lähtötilanteen verenpainetautiin) ja kuumeinen (101,3 °C). Koska hänellä oli aiemmin ollut laskimotukos, tilattiin tietokonetomografia-angiografia (CT), jossa ei havaittu uusia keuhkoembolioita, mutta jossa näkyi ontelomaisia keuhkovaurioita, jotka viittasivat septiseen emboliaan. Elektrokardiogrammi (EKG) osoitti kiihtynyttä rytmihäiriötä ja täydellistä eteis-kammiokatkosta (kuva 1).
Septisten embolien CT-näytön, kuumeen ja täydellisen AV-blokin EKG-löydösten vuoksi tehtiin aluksi transthorakaalinen kaikukuvaus (TTE) toisena sisäänottopäivänä ja sen jälkeen transesofageaalinen kaikukuvaus (TEE) kolmantena sisäänottopäivänä. TEE vahvisti alkuperäiset TTE-löydökset aorttaläpän paksuuntumisesta vasemman sepelvaltimon kohdalla, mikä viittasi vahvasti kasvustoon (kuva 2), ja siihen liittyvästä vaikeasta aortan regurgitaatiosta. Lisäksi aortan juuressa havaittiin värivirtauksen läpäisyyn liittyvä kaikutiheys, joka viittasi vahvasti aortan juuren absessiin ja fisteliin (kuva 3). Mitraaliläpän regurgitaatio oli kohtalainen ja vasemman kammion systolinen toiminta normaali. TEE:ssä todettiin myös aorttaläpän kaksoispyrstöisyys. Vastaanoton yhteydessä otetuissa veriviljelyissä näkyi grampositiivisia kokkeja gramvärjäyksessä, minkä vuoksi vankomysiini- ja gentamysiinihoitoa jatkettiin. Potilas ohjattiin kiireelliseen sydän- ja rintaleikkaukseen, jossa aorttaläppä korvattiin 19 mm:n freestyle-kudosläpällä, subannulaarinen paise leikattiin, tyhjennettiin ja puhdistettiin ja mitraaliläpän proksimaalinen etuläppä ja aorttaläpän rengasproteesi rekonstruoitiin perikardiaalisella läpipainopatsaalla, joka suoritettiin ulkopuolisessa sairaalassa kuudentena sairaalahoitopäivänä. Tahdistinta ei asennettu tällä leikkausajankohdalla, koska sydänkirurgit katsoivat, että se olisi parasta asentaa, kun veriviljelyt ovat steriilit. Läpänvaihdon yhteydessä asetettiin transfemoraalinen tahdistin.
Vuorokauden kuluessa sairaalahoitoon tulosta otetut veriviljelyt alkoivat kasvattaa alun perin Gram-positiivisiksi kokkeiksi tunnistettuja aineita. Kolmantena vastaanottopäivänä gramvärjäys kuitenkin arvioitiin uudelleen ja se muuttui gramnegatiivisiksi sauvoiksi, jotka tunnistettiin Ralstonia-lajeiksi. Toistuvissa veriviljelyissä peräkkäisinä päivinä leikkauspäivään asti kasvoi sitkeästi Ralstonia-lajia, joka lopulta tunnistettiin Ralstonia pickettii -lajiksi. Aorttaläpän ja rengaspaiseesta otetuissa leikkausnäytteissä oli kaikissa R. pickettii -lajin voimakasta kasvua (leikkauspäivänä 6). Kaikki leikkauksen jälkeiset veriviljelyt olivat negatiivisia (taulukko 1). Hän sai aluksi aggressiivista grampositiivisten tautien peittämistä vankomysiinillä ja gentamysiinillä; tämä vaihdettiin kuitenkin nopeasti levofloksasiiniin, kun herkkyys palautui. Ralstonia-laji, joka myöhemmin tunnistettiin pickettii-lajiksi, oli herkkä ainoastaan kinoloneille ja trimetopriimi-sulfametoksatsolille, ja sen herkkyys piperasilliinille/tazobaktaamille, imipeneemille ja kefeepiimille oli keskinkertainen, ja se oli täysin resistentti bramysiinille, amikasiinille ja gentamysiinille. Leikkauksen jälkeinen taudinkulku oli rauhallinen lukuun ottamatta laajojen nekroosien ja karieksen vuoksi tehtyjä hampaiden poistoja. Hänelle aloitettiin levofloksasiinihoito neljäntenä vastaanottopäivänä, ja hoito kesti leikkauksen jälkeen yhteensä kahdeksan viikkoa. Kun veriviljelyt oli steriloitu noin viikko leikkauksen jälkeen, hänelle implantoitiin kaksikammiotahdistin.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
DPA: Days postadmission; TTP: aika positiivisuuteen tunteina. |
Potilaalle kehittyi valitettavasti pian kahdeksan viikkoa kestäneen antibioottihoidon päätyttyä toistuva Ralstonia pickettii -bakteeremia, johon liittyi periannulaarinen abskessi uuden aorttaläppäproteesin ympärille ja nousevan aortan pseudoaneurysma. Hänet vietiin jälleen kiireellisesti uusittavaan aortan juuren korvaamiseen 24 mm:n homograftilla, ja häntä hoidettiin aggressiivisella antibioottihoidolla trimetopriimi-sulfametoksatsolilla ja levofloksasiinilla (toistetun herkkyystestin jälkeen). Valitettavasti potilas menehtyi nopeasti infektioon ja kuoli pysyvän bakteremian komplikaatioihin.
Ralstonia-lajit ovat aerobisia gramnegatiivisia, oksidaasipositiivisia, ei-fermentoivia bakteereita, jotka on viime vuosina tunnistettu nouseviksi opportunistisiksi taudinaiheuttajiksi immuunipuutteisilla isännillä. Sekä ympäristö- että sairaalalähteitä on tunnistettu ihmisten tartunnoissa. Ralstonia-suvusta Ralstonia pickettii, joka tunnettiin aiemmin nimellä Burkholderia pickettii, on se, jolla on kliinistä merkitystä. Se tunnistettiin ensimmäisen kerran Pseudomonas pickettii -suvuksi vuonna 1973, minkä jälkeen se luokiteltiin uudelleen vuonna 1992 Burkholderia-sukuun ja lopulta vuonna 1995 uuteen Ralstonia-sukuun solulipidien ja rasvahappojen koostumuksen, fenotyyppisen analyysin sekä DNA:n ja 16s rRNA:n sekvensoinnin ja hybridisoinnin perusteella. Ralstonia pickettii -bakteeriin liittyvät sairaudet vaihtelevat oireettomasta septikemiaan ja kuolemaan.
2. Keskustelu
Historiallisesti ensimmäinen dokumentoitu Ralstonia-bakteremiatapaus ja kuolema raportoitiin vuonna 1968 . Tuolloin taudinaiheuttajaksi ilmoitettiin luokittelematon gramnegatiivinen bakteeri (ryhmä IV d), joka vasta myöhemmin tunnistettiin Ralstonia pickettii -bakteeriksi . Kyseessä oli 33-vuotias afroamerikkalainen mies, jolla oli jatkuvia positiivisia veriviljelyjä, joissa esiintyi ryhmään IV d kuuluva gramnegatiivinen bakteeri, joka oli vastustuskykyinen kaikille yritetyille antibiooteille (ampisilliini, penisilliini G ja kloramfenikoli). Ruumiinavauksesta kieltäydyttiin, mutta potilaalla todettiin kuitenkin pysyviä positiivisia veriviljelyjä, IV/VI kova systolinen sivuääni apexissa, joka välittyi axillaan, ja kuumetta, mikä viittaa pysyvän bakteremian aiheuttamaan endokardiittiin kuolinsyyksi.
Uudemmat Ralstonia pickettii -infektioiden taudinpurkaukset on dokumentoitu nosokomiaalisina taudinpurkauksina, jotka liittyvät potilashoidossa käytettävien kontaminoituneiden lääkinnällisten liuosten (keittosuolaliuos, steriili vesi, desinfiointiaineet, laskimonsisäinen ranitidiini ja huumausaineet) käyttöön . Taulukossa 2 esitetään kattava katsaus kirjallisuuteen vuodesta 2005 lähtien, jossa käsitellään mahdollisia kontaminaatiolähteitä ja tuloksia. Ennen vuotta 2006 Ryan et al. laativat erinomaisen kattavan katsauksen. Ralstonian oletetun kyvyn säilyä näissä steriileissä liuoksissa uskotaan liittyvän sen kykyyn selviytyä laajalla lämpötila-alueella (15 °C-42 °C) ja läpäistä sekä 0,2- että 0,45 μm:n suodattimet, joita käytetään lääkinnällisten liuosten suodattamiseen ja sterilointiin . Kirjallisuuskatsauksessa on löydetty 55 Ralstonia-lajin aiheuttamaa infektiotapausta, jotka vaihtelevat bakteremiasta aivokalvontulehdukseen. Suurin osa raportoiduista infektioista on hoidettu piperasilliinilla, imipeneemillä plus amikasiinilla ja nimeämättömien kefalosporiinien ja aminoglykosidien yhdistelmällä sekä meropeneemillä. Ralstonia-infektion hoidosta ei ole olemassa standardoitua suositusta, koska herkkyyserot erityisesti karbapeneemeille ja aminoglykosideille vaihtelevat ja koska taudin kirjo ulottuu oireettomasta sepsiksestä avoimeen sepsikseen, kuten meidän potilaallamme. Vain kahdeksan dokumentoitua tapausta on johtanut kuolemaan. Kaksi tapausta oli iäkkäitä diabeetikkopotilaita, jotka kuolivat R. pickettii -septikemian komplikaatioihin, jotka olivat seurausta saastuneista ioninvaihtohartseista, joita käytettiin sairaalaveden puhdistamiseen. Kaupunkiveden ioninvaihtohartsit, joita käytettiin kaupungin veden deionisointiin, mahdollistivat kaupungin vesihuollossa tavallisesti esiintyvien bakteerien selviytymisen, kun taas virtaussuuntaan asennetut bakteriologiset suodattimet ainoastaan alensivat saastumistasoa. Neljä ennenaikaista lasta on kuollut R. pickettii -bakteeriin liittyvien infektioiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Näistä neljästä tapauksesta yksi oli keuhkokuume ja kolme muuta liittyi bakteremiaan ja sepsikseen . Kahdeksas dokumentoitu kuolemaan johtanut tapaus on 51-vuotias naisemme, joka sai endokardiitin Ralstonia pickettii -bakteremian komplikaatioiden vuoksi ja sai perivalvulaarisen abskessin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
ECMO: Extracorporeal membrane oxygenation; IV: suonensisäinen; AVR: aorttaläpän vaihto; TMP-SMX: trimetopriimi-sulfametoksatsoli. ∗Epäiltiin endokardiittia, mutta diagnoosia ei voitu vahvistaa. |
Immunokompromisoituneilla potilailla näyttäisi olevan suurin infektioriski, ja ensisijaisia tartuntareittejä ovat keuhko- ja verenkiertoelimistön infektiot . Potilaat, joilla on hankittu (esim. HIV) tai farmaseuttinen (esim. steroidit, TNF-salpaajat) immunosuppressio, menehtyvät todennäköisimmin Ralstonia-lajin aiheuttamaan infektioon. Tärkein yksittäinen riskitekijä R. pickettii -tartunnan saamiselle on kystinen fibroosi. Lisäksi hengitystieinfektiot ja muut ei-systeemiset infektiot reagoivat hyvin parenteraaliseen antibioottihoitoon, mutta R. pickettii -bakteremian ja -sepsiksen yhteydessä sillä ei näytä olevan juurikaan vaikutusta, erityisesti jos kyseessä on kontaminoitunut keskuslaskimolinja. Minkä tahansa pysyvän laitteen, kuten keskuslaskimokatetrin, poistaminen on pakollista ja kriittistä lähteen hallinnassa.
Huomionarvoista on, että potilaallamme oli useita altistavia riskitekijöitä, jotka asettivat hänet alttiiksi sekä R. pickettii -infektiolle että komplikaatioille. Noin kaksi kuukautta ennen esittelyä potilaallemme oli asetettu keskuslaskimokatetri suonensisäisiä raudansiirtoja varten. Hänelle tehtiin myös tervatunnelin avaus kolme viikkoa ennen esittelyä. Kussakin näistä tilanteista hän altistui paitsi mahdollisesti kontaminoituneille infuusioille myös sairaalaan liittyville toimenpiteille, jotka ovat voineet johtaa infektiokomplikaatioihin. Aiemmat taudinpurkaukset ovat liittyneet sairaalaveteen, tislattuun veteen, suolaliuokseen, ioninvaihtohartseihin, iv-ranitidiiniin, hemodialyysilaitteisiin ja suonensisäiseen lääkkeiden käyttöön. Onneksi potilaamme oli yksittäistapaus, eikä muita tapauksia ollut, mikä viittaa siihen, että kyseessä ei ollut sairaalaan liittyvä taudinpurkaus. Lopuksi todettiin, että hänellä oli aorttaläpän kaksiliuskainen läppä, joka bakteremiassa on yhdistetty infektiivisen endokardiitin (IE) lisääntyneeseen esiintyvyyteen verrattuna niihin, joilla ei ole aorttaläpän kaksiliuskaista läppää. IE-tapauksissa, joita esiintyy potilailla, joilla on bikuspidaalinen aorttaläppä verrattuna natiiviin läppään, on lisääntynyt komplikaatioiden, kuten läpän perforaation, läpän tuhoutumisen, sydämen vajaatoiminnan ja läppä-, perivalvulaarisen ja/tai sydänlihasabskessin esiintyvyys .
Potilaat, joilla on terveydenhuoltoon liittyviä infektioita tai joilla on ollut äskettäinen sairaalahoitojakso tai lääkinnällinen interventio (niin kuin tapauksessamme), ovat uusi vaararyhmä, joka vaatii huolellista diagnostista huomiota kuumeen ja bakteeriperäisen bakteremian esiintyessä, jotta voidaan arvioida infektioperäinen endokardiitti. Ralstonia pickettii -bakteeria olisi pidettävä tärkeänä mahdollisena sairaalainfektioiden mahdollisena etiologiana potilailla, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä, joilla on kystinen fibroosi, joilla on keskuslaskimokatetri tai joilla on ollut äskettäinen kirurginen tai lääketieteellinen sairaalahoito. On tärkeää tunnistaa ja hoitaa R. pickettii nopeasti, koska sen on todettu aiheuttavan monia mahdollisesti haitallisia infektioita, jotka lisäävät sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Ralstonia-lajien ajatellaan olevan harvinainen infektiivinen organismi; kirjallisuuskatsauksemme viittaa kuitenkin siihen, että organismi saattaa olla laajemmin levinnyt ja invasiivinen taudinaiheuttaja kuin aiemmin on luultu.
Interesseiden ristiriita
Tekijät ilmoittavat, ettei tämän artikkelin julkaisemiseen liittyen ole eturistiriitoja.
Kirjoittajat ilmoittavat, ettei tämän artikkelin julkaisemiseen liittyen ole eturistiriitoja.