Yritysjohtaja
At a Glance…
Strategia menestykseen Xeroxilla
Climbing the Ladder
Nimitettiin varatoimitusjohtajaksi vuonna 1992
Lähteet
Kun A. Barry Rand ylennettiin Xerox Corporationin varatoimitusjohtajaksi vuonna 1992, hän siirtyi askeleen lähemmäksi sitä, että hänestä olisi tullut Fortune 500 -yrityksen ensimmäinen musta toimitusjohtaja. Rand, joka oli noussut myyntiharjoittelijasta, on ylpeä siitä, että hän on yksi neljästä johtajasta, jotka vastaavat miljardin dollarin arvoisen yrityksen toiminnoista. Mutta yhtä ylpeä hän on roolistaan kulttuurisesti monimuotoisen yhdysvaltalaisen työvoiman etujoukkona. ”On jatkuvasti ihmisiä, jotka sanovat, ettei ole varaa korostaa vähemmistöjen ja naisten osallistumista”, hän kertoi Fortunelle. ”Joten on vedettävä syvään henkeä ja nostettava lipputanko ylös ja kannettava sitä lisää.”
Washingtonin keskiluokkaisen perheen ainoana lapsena Rand lähti menestyksen tielle jo varhain. Yksityisessä, integroituneessa lukiossa, jota hän kävi, Rand kunnostautui akateemisissa opinnoissa, hänet valittiin luokan puheenjohtajaksi ja hän toimi baseball-, koripallo- ja jalkapallojoukkueen kapteenina. Vaikka hänen vanhempansa olivat ylpeitä hänen saavutuksistaan, he ”tekivät minulle selväksi jo nuorena”, Rand kertoi New York Timesin Jonathan Hicksille, ”että minun oli tarkoitus mennä yliopistoon ja jatko-opintoihin ja että minusta piti tulla ammattilainen.”
Valmistuttuaan Rand kirjoittautui Rutgersin yliopistoon, jossa hän huomasi elämänsä eroavan paljon lukion loistavista päivistä. Kahden vuoden keskinkertaisten arvosanojen ja huomaamatta jääneen urheilu-uran jälkeen hän muutti takaisin Washingtoniin ja siirtyi American Universityyn, jossa hän suoritti markkinoinnin kandidaatin tutkinnon vuonna 1968. Myöhemmin Rand sai vielä kaksi tutkintoa Stanfordin yliopistosta – kauppatieteiden maisterin tutkinnon vuonna 1972 ja hallintotieteiden maisterin tutkinnon vuonna 1973.
Mutta hänen vanhempiensa unelma siitä, että hänestä tulisi ”ammattilainen”, nousi hänen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Jonkin aikaa vähittäismyyntityöt erilaisissa Washingtonin esikaupunkien tavarataloissa olivat ainoat mahdollisuudet, joita hänen tielleen näytti avautuvan. Sitten, vuonna 1968, kuten Blair S. Walker USA Today -lehdessä kirjoitti, ”kunnianhimoinen 24-vuotias tunkeutui yksityiseen rekrytointitilaisuuteen washingtonilaisessa hotellisviitissä ja julisti rohkeasti: ’Kaikki tarvitsevat hyviä myyjiä. Siksi te tarvitsette minua. Sillä ei ollut väliä, että Xerox etsi kemistejä tai että Randilla oli vain vähän myyntikokemusta ja hänet oli jo kahdesti hylätty”.” Rand sai työpaikan Xeroxin ensimmäisenä mustaihoisena myyntiedustajana Washingtonin alueella.
At a Glance…
Syntynyt Addison Barry Rand 5.11.1944 Washingtonissa; Addison Penrodin (postivirkailija) ja Helen Matthewsin (peruskoulun rehtori) poika; avioitui toisen vaimonsa Donnan kanssa vuonna 1990; lapsia: Christopher (poikapuoli) ja Allison. Koulutus: Kävi Rutgersin yliopistoa; American University, B.S. markkinoinnissa, 1968; Stanford University, M.B.A., 1972, M.A. hallintotieteissä, 1973.
Yritysjohtaja. Vähittäismyynnissä tavarataloissa, C. 1960-luvun puolivälistä loppupuolelle; Xerox Corp., myyntiedustaja 1968-70, alueellinen myyntiedustaja 1970-80, suurasiakkaiden markkinoinnista vastaava johtaja 1980-81, suurasiakkaiden markkinointitoiminnoista vastaava varajohtaja 1981-82, kenttätoiminnoista vastaava varajohtaja 1983-84, itäisistä toiminnoista vastaava varajohtaja 1984-85, konsernin varajohtaja 1985-86, Yhdysvaltain markkinointiryhmän johtaja ja vanhempi varajohtaja 1986-92, toiminnoista vastaava johtava varajohtaja 1992-. Johtaja Honeywell Inc:n, Abbott Laboratoriesin, College Retirement Equities Fundin (CREF) ja Yhdysvaltain kauppakamarin hallituksissa; toimii Rochesterin filharmonisen orkesterin johtokunnassa, Garth Fagan -tanssiteatterin johtokunnassa ja Stanfordin yliopiston kauppakorkeakoulun neuvoa-antavassa neuvostossa.
Palkinnot:
Osoitteet: Hänet valittiin National Sales Hall of Fameen vuonna 1993.
Osoitteet: Hänet valittiin National Sales Hall of Fameen vuonna 1993: Toimisto -Executive Vice President’s Office, Xerox Corp., 800 Long Ridge Rd., P.O. Box 1600, Stamford, CT 06904.
Rand kunnostautui lähes välittömästi myynnissä. Ei kestänyt kauan, ennen kuin hän oli alueensa paras myyjä, ja vuonna 1970 hän oli maan kolmanneksi paras myyjä. Vaikka monet amerikkalaiset suuryritykset – myös Xerox – olivat sitoutuneet toteuttamaan positiivisia toimintasuunnitelmia, hän kuitenkin tiesi, että koska hän oli afroamerikkalainen, hänen täytyisi tehdä kaksi kertaa enemmän töitä ja olla kaksi kertaa parempi osoittaakseen arvonsa.
Strategia menestykseen Xeroxilla
”Olen aina halunnut osoittaa, että mustat voivat suoriutua tehtävästään yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin kollegansa”, hän selitti Hicksille. ”Ja olen aina halunnut osoittaa, että ohjelmissa, jotka tarjoavat positiivisia toimintamahdollisuuksia, ei saada henkilöä, joka on vähemmän pätevä.” Niinpä Rand auttoi yhdessä muiden Xeroxin mustien työntekijöiden kanssa muodostamaan paikallisia ryhmiä, joiden avulla mustat voisivat auttaa toisiaan kiipeämään yritystasolla. He tapasivat tutkiakseen, miten yhtiön kopiokoneet toimivat, jakaakseen tietoja ja tarjotakseen tuki- ja kannustussanoja. He halusivat niin määrätietoisesti auttaa toisiaan menestymään, että he lainasivat yhtiön videolaitteita nauhoittaakseen ja arvostellakseen myyntiesityksiään.
Rand muisteli erästä tapausta New York Newsdayn Christine Dugasille. ”Washingtonissa oli musta myyntiedustaja, jolla ei mennyt hyvin. Siihen aikaan siellä saattoi olla seitsemän tai kahdeksan mustaa myyntiedustajaa, jotka kaikki kokoontuivat yhteen ja menivät kyseisen henkilön alueelle auttamaan häntä taitojen kehittämisessä, mahdollisuuksien hankkimisessa ja tilausten tekemisessä.” Valitettavasti yritys ei tunnustanut heidän haluaan olla parhaita. Vaikka Xeroxin palkkaamien vähemmistöjen määrä kasvoi dramaattisesti ja heidän taitonsa olivat yhtä hyvät tai paremmat kuin monilla heidän ikäisillään, heitä ei ylennetty yhtä nopeasti kuin valkoisia kollegoitaan.
Vuonna 1971 joukko mustia työntekijöitä San Franciscossa syytti yhtiötä syrjinnästä ja nosti joukkokanteen. Ongelman ratkaisemiseksi Xeroxin johto perusti vähemmistöjen neuvoa-antavan komitean, jonka tehtävänä oli seurata mustien työntekijöiden edistymistä ja torjua rasismia työpaikalla; Rand valittiin yhdeksi seitsemästä työntekijästä komiteaan. ”The Road Show’n”, kuten komitea myöhemmin kutsuttiin, jäsenenä Rand kiersi maata järjestäen konferensseja mustien ryhmien edustajille ja toimi roolimallina muille mustille työntekijöille.
Climbing the Ladder
Rand osoittautui oikeaksi valinnaksi roolimallina, kun hän nousi eri myynti- ja markkinointitehtävissä. Vuonna 1980 hänet nimitettiin yrityksen suurasiakkaiden markkinointijohtajaksi. Koska Xerox oli menettänyt 30 prosenttia maailmanlaajuisista toimistotuotteiden markkinoista vuodesta 1970 lähtien, Rand tiesi, että hänellä oli edessään luultavasti yksi vaikeimmista haasteistaan – uuden markkinointiohjelman kehittäminen saadakseen Fortune 1 000 -yritykset ostamaan enemmän Xeroxin tuotteita. ”Minun oli aloitettava uusi markkinointiohjelma ja lähestymistapa – pitkä prosessi”, hän kertoi Hicksille. ”Tuohon aikaan aloimme tuntea kilpailun valtavan vaikutuksen ja markkinaosuuden menettämisen Japanille. Yrityksessä oli ihmisiä, jotka eivät halunneet muuttaa toimintatapojaan. Mutta me onnistuimme.”
Uuden markkinointiohjelman menestys toi Randanille nimityksen suurasiakkaiden markkinointitoimintojen varatoimitusjohtajaksi vuonna 1981, jota seurasi pian sarja peräkkäisiä ylennyksiä: kenttätoimintojen varatoimitusjohtajaksi vuonna 1983, itäisten toimintojen varatoimitusjohtajaksi vuonna 1984 ja yrityksen varatoimitusjohtajaksi vuonna 1985. Randin nousu yrityksen riveissä saavutti huippunsa, kun hänet nimitettiin Xeroxin Yhdysvaltain markkinointiryhmän johtajaksi vuonna 1986.
Rand oli päättänyt tehdä Xeroxista yhden Amerikan menestyksekkäimmistä yrityksistä, jossa naisilla ja vähemmistöillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. 5 miljardin dollarin arvoisen, 33 000 työntekijää työllistävän yrityksen johtajana. Vaikka monet muut yritysjätit joutuivat kohtaamaan kritiikkiä positiivisten erityistoimien käsittelystä, Rand oli päättänyt sanoa oman mielipiteensä. ”Niin kauan kuin meillä on kulttuurisia ennakkoluuloja”, hän sanoi Los Angeles Timesin Jim Schachterille, ”niin kauan kuin meillä on rotuun perustuvia ennakkoluuloja, jotka estävät ihmisiä saamasta yhtäläisiä mahdollisuuksia, vähemmistöt ja naiset haluavat, että nämä käyttäytymismallit torjutaan, jotta meillä olisi yhtäläiset lähtökohdat ja mahdollisuudet”. Jos siis laaditaan ohjelmia, jotka hyvin toteutettuina tasoittavat toimintaedellytyksiä, niin kyllä, ihmiset haluavat edelleen tasavertaiset toimintaedellytykset.”
Rand oli ilmeisen sopiva tehtäväänsä U.S. Marketing Groupin johtajana, sillä hänen toimikautensa aikana hänen organisaationsa sai kansallista tunnustusta Amerikan myyntiorganisaatioiden ykkösenä ja koulutusorganisaatioiden ykkösenä. Hän oli myös liikkeellepaneva voima siinä, että Xerox sai arvostetun Malcolm Baldridge National Quality Award -palkinnon vuonna 1989.
Nimitettiin varatoimitusjohtajaksi vuonna 1992
Ei ollut yllätys kenellekään, kun Rand siirtyi vähän myöhemmin ylemmäs yritystasolla. Kun Xeroxin vuodesta 1932 toiminut toimitusjohtaja David T. Kearns jäi eläkkeelle vuonna 1990, yhtiö aloitti merkittävän johdon uudelleenjärjestelyprosessin. Xeroxin uusi puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Paul Allaire muutti toimitusjohtajan toimiston asiakirjankäsittelyn yritystoimistoksi. Helmikuussa 1992 Rand valittiin varatoimitusjohtajaksi. Black Enterprisen mukaan ”Rand valittiin kolmen muun huippujohtajan kanssa yhtiön vastaperustettuun konsernitoimistoon. Ryhmä perustettiin jakamaan vastuualueet, jotka tavallisesti kuuluvat toimitusjohtajalle ja operatiiviselle johtajalle (Xeroxilla ei ole kumpaakaan), ja se… jakaa operatiivisen vastuun Xeroxin yhdeksästä maailmanlaajuisesta liiketoimintayksiköstä ja kolmesta maailmanlaajuisesta maantieteellisestä asiakastoimintayksiköstä.”
Vaikka Randista ei tulisikaan ensimmäistä kertaa mustaihoinen Fortune 500 -yhtiön toimitusjohtaja, hän on päättänyt jatkaa päättäväisesti taisteluaan työelämän monipuolistamiseksi ja tasa-arvon yleistymisen takaamiseksi. Hän on ylpeä siitä, että hänet otettiin National Sales Hall of Fameen vuonna 1993. Mutta yhtä ylpeä hän on saavutuksistaan kansalaisoikeuksien edistämisessä amerikkalaisissa yritysmaailmassa, niin ylpeä, että hän kertoi USA Todaylle haluavansa hautakirjoituksensa kuuluvan: ”Hän pysyi taistelussa mukana koko ajan. Hän jatkoi yhteiskunnallisen muutoksen ajamista. Hän antoi panoksensa omalla tavallaan, ja hän teki sen koko vierailun ajan täällä.”
Lähteet
Atlanta Daily World, 2.6.1987, s. 1.
Black Enterprise, toukokuu 1992, s. 1. 24; helmikuu 1993, s. 122.
Emerge, kesäkuu 1992, s. 18.
Fortune, 20.4.1992, s. 20.
Los Angeles Times, 17.4.1988, s. 18.
Fortune, 20.4.1992, s. 20.
Los Angeles Times, 17.4.1988, s. D1.
New York Newsday, 4.4.1993.
New York Times, 10.12.1986, s. D2; 22.5.1987, s. D1; 22.11.1990, s. D1. D3; 5. helmikuuta 1992, s. D4.
USA Today, 25. maaliskuuta 1992, s. A1.
Wall Street Journal, 21. marraskuuta 1990, s. B8.
-Joe Kuskowski
.