Vaikka Wallenberg pelasti niin monia, häntä itseään eivät pelastaneet niin monet, jotka olisivat voineet tehdä niin. Sen sijaan, että olisivat tervehtineet häntä vapauttajana, joka hän oli, neuvostoliittolaiset – jotka itse tulivat Unkariin vapauttajina 17. tammikuuta 1945 – vangitsivat Wallenbergin. Hän katosi Gulagiin, ja neuvostoliittolaiset väittivät ensin, että hän kuoli heinäkuussa 1947, ja sittemmin, että hänet murhattiin – myös heinäkuussa 1947.
Mutta nämä Neuvostoliiton väitteet on kumottu useissa tutkimuksissa, muun muassa Raoul Wallenbergin kohtaloa ja olinpaikkaa selvittäneessä kansainvälisessä toimikunnassa, jonka innoittajana toimi Wallenbergin veli, edesmennyt ruotsalainen Guy von Dardel ja johon professori Irwin Cotler osallistui yhdessä Yhdysvaltain Nobelin rauhanpalkinnon saajan Elie Wieselin, venäläisen tutkijan Mihail Chlenovin ja entisen israelilaisen julkisasiamiehen Gideon Hausnerin kanssa.
Yhdysvaltalainen liittovaltion tuomioistuin totesi vuonna 1985 todisteet ”kiistattomiksi” siitä, että Wallenberg eli vuoden 1947 jälkeen, ”vakuuttaviksi” siitä, että hän oli elossa 1960-luvulla, ja ”uskottaviksi” siitä, että hän pysyi elossa 1980-luvulle asti; mutta mitä hänelle tarkalleen ottaen kävi, on edelleen mysteeri.
Viime aikoina ryhmä kansainvälisiä Wallenberg-asiantuntijoita käynnisti uuden kansainvälisen tutkimushankkeen Raoul Wallenbergin tutkimusaloite (Raoul Wallenberg Research Initiative (RWI-70) -hankkeessa), ja sen koordinaattorina toimii pitkän linjan tutkija Susanne Berger. Ryhmä kutsui koolle Raoul Wallenbergin kansainvälisen pyöreän pöydän, joka ankkuroitui tutkijoiden kokemusten ja asiantuntemuksen varantoon kehittääkseen Susanne Bergerin sanoin ”suunnitelman Wallenbergin tapauksen ratkaisemiseksi ja keskustellakseen siitä, miten päästä käsiksi olennaisiin asiakirjoihin venäläisissä ja muissa kansainvälisissä arkistoissa”.”
Vaikka tärkeintä on, että tämä ryhmä pyrkii saamaan Raoul Wallenbergille oikeutta – joka on evätty kaikki nämä vuodet – avaamaan historian salaisuudet, jotta me, ja erityisesti hänen kauan kärsinyt perheensä, saisimme vihdoin tietää totuuden tästä kadonneesta ihmiskunnan sankarista ja moraalisen rohkeuden ja toiminnan ruumiillistumasta. Meille ”ei pitäisi olla muuta vaihtoehtoa.”