Minä ja 5 muuta tyttöä päätimme 17-vuotissyntymäpäiväjuhlissani pelata psykologista peliä ”punainen ovi keltainen ovi”. Minä – synttärisankarina – menin ensimmäisenä. Tein rituaalin yhteensä kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli siis lyhyt, noin 3 minuuttia, aloitin kotini edestä ja menin sisään ovestani. Sitten näin keittiöni sisäänkäynnin, enkä halunnut mennä siitä läpi, tunsin oloni epämukavaksi tuon sisäänkäynnin kanssa, joten jäin olohuoneeseen ja yhtäkkiä kattoon ilmestyi sininen ovi. Menin ovesta sisään pilviseen huoneeseen, joka laajeni ikuisesti joka suuntaan. Lähdin kävelemään ja törmäsin valkoiseen viittaan pukeutuneeseen mieheen, jolla ei ollut kasvoja, pitkät ruskeat hiukset ja kädet ojennettuina sivuille. Siellä oli kaksi ovea, yksi kummallakin puolella. Oppaani(ystäväni) kysyi, haluanko mennä ovesta sisään ja sanoin, etten mahdu, joten hän herätti minut. Sen jälkeen pari ystävääni meni ja se oli ihan normaaleja asioita, kuten vain pimeää tai he eivät päässeet mieleensä. Se palasi mieleeni. Tällä kertaa koko matkani kesti 15 minuuttia. Rituaali alkoi samalla tavalla tässä ovat säännöt btw (http://paranormalinvestigating.com/red-door-yellow-door-any-other-color-door/) joten, aloitin metrovaunun ulkopuolella tyhjällä metroasemalla, maan alla. Astuin sisään vaunuun ja katselin ympärilleni, pukumies oli vaunun nurkassa. En voinut sanoa hänelle mitään, minun piti jatkaa peliä, näin sinisen oven ilmestyvän viereeni menin siitä nopeasti läpi päästäkseni pois miehen luota. Ystäväni olisi ottanut minut pois pelistä, jos hän olisi tiennyt, että näin hänet. En tiedä miksi en sanonut hänestä mitään, oli kuin hänellä olisi ollut ote sanoistani. Nyt olen siis sinisestä ovesta sisään, olen huoneessa, seinät maalattu punaisiksi, lattialla on mössöinen kasa ihmisen jäännöksiä, siellä oli oransseja hiusten palasia, mutta muuten en osannut sanoa mitä se oli. Seinillä oli ihoa ja verta ympäriinsä. Kun yritin kertoa ystävälleni huoneesta, en fyysisesti voinut sanoa, että siellä oli ruumis. Aivojeni piti jatkaa leikkiä. Sitten näin vieressäni seinässä likaisen reiän, joka oli tarpeeksi suuri, jotta pystyin ryömimään sisään. Menin reikään ja päädyin muurahaiskukkulaan, jossa oli kaksi jättimäistä muurahaiskukkulaa, jotka olivat tarpeeksi isoja, jotta voisin ratsastaa niiden päällä, joten ratsastin. Ne veivät minut uloskäynnille ja seisoin nyt keskellä takapihaa, ruoho oli minua korkeampi, se tuntui Pixar-elokuvan takapihalta, vähän kuin Bugs Life tai Toy Story. Kaukana oli jättimäinen aita, joten menin sen läpi, koska olin liian pieni astuakseni vasemmalla puolellani olevaan taloon. Kun olin mennyt aidan alta tulin pensaslabyrintin sisäänkäynnille. Menin sokkeloon ja menin oikealle. Kohtasin kaksi koiraa, jotka työntyivät pensasaidasta vyötäröstä ylöspäin. Ohitin ne menemällä vasemmalle ja tulin pitkälle käytävälle, jonka sisäänkäynnit olivat molemmin puolin minua ja joka laajeni äärettömästi eteenpäin. Käännyin oikealle ja tulin naisen luo, joka näytti siltä kuin olisi tullut jostain Picasson friikkimaalauksesta. Hänen kasvonsa olivat niin muuttuneet, etten osannut sanoa, mikä hänen ilmeensä oli. Pensasaita oli sulkeutunut takanani, ja pääsin vain hänen ohitseen. Olin ansassa. Pakotin itseni maan läpi putoamalla tuoliin metallihuoneessa. Kaikki seinät ympärilläni olivat hopeanvärisiä, luultavasti teräksestä tehtyjä. Edessäni oli metallipöytä, jonka yläpuolella roikkui narussa hehkulamppu. Olin sidottu tuoliin enkä päässyt ylös. Tunsin tuolin kallistuvan hitaasti taaksepäin siihen pisteeseen, että makasin maassa tuolissa. Putosin taas lattian läpi. Menetin tajuntani ja ilmestyin uudelleen vanhan päiväkotini eteen lapsuudestani. Siellä oli silloinen paras ystäväni. Edessäni seisoi sinisellä, punaisella ja keltaisella väritetty leluovi, joka ei ollut yhteydessä mihinkään. Paras ystäväni kehotti minua menemään siitä läpi, mutta en halunnut. Oikealla puolellani avautui puinen vessakoppi, joten menin siitä läpi, tein virheen astuttuani sisään. Katsoin peiliin. Näin pukumiehen katsovan minua kuin olisin hän. Hyppäsin vessaan päästäkseni pois sieltä. Hänellä ei ollut takkia päällä. Päädyin kaupunkiin elokuvasta Flushed away, joka kertoo rotasta, joka menee viemäriin. Ja edessäni oli valtava torakka. Tanssin yrittäen sanoa jotain, mutta kaikki mitä tuli ulos oli mutinaa. Sen vatsassa oli ovi, joka tuntui oikein mukavalta. Menin siitä sisään ja siellä oli pahin asia, mitä ikinä saatoin nähdä. Lannan peittämä huone, luita kaikkialla. Seinällä oli murtuneista luista tehtyjä symboleja. Tunsin sen tunteen, kun juoksen yöllä portaita ylös. Sanoin sitten ystävälleni, joka opasti minua, että hän ottaisi minut pois pelistä. Heräsin itkien. Haluan sukeltaa syvemmälle mieleeni. Miksi pystyin menemään niin kauan? Miksi en kyennyt kertomaan oppaalleni pukumiehestä rituaalin aikana? Kertokaa minulle kokemuksistanne, jos teillä on sellaisia.