Anaesthesia-lehdessä (anestesiologiyhdistyksen lehti) julkaistussa pääkirjoituksessa, jonka kirjoittajana on Ison-Britannian vaikutusvaltaisen, Ison-Britannian hallitusta neuvoa-antavan SAGE-komitean jäsen, sanotaan, että jotta maailmanlaajuinen COVID-19-rokotusohjelma onnistuisi menestyksekkäästi, saatavissa olevien rokotteiden on kyettävä kaikkiin kolmeen seuraavista: estää tartunnan leviäminen yksilöön, estää taudin eteneminen ja estää tartunnan leviäminen eteenpäin.
”Sitä, saavuttavatko ”ensimmäisen sukupolven” rokotteet kaikki kolme tavoitetta, ei tiedetä, mutta se on elintärkeää ohjelman pitkän aikavälin onnistumisen kannalta”, selittävät kirjoittajat, professori Sir Jeremy Farrar, tieteellinen neuvoa-antava hätätilaryhmä (Scientific Advisory Group for Emergencies, SAGE) ja Wellcome Trustin johtaja Lontoossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja professori Tim Cook, anestesian ja tehohoitolääketieteen konsultti Royal United Hospitals Bath NHS Foundation Trustissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa Bathissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kunniatehtävässä oleva professori Bristolin yliopiston lääketieteellisessä laitoksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
”Epidemian leviämisen estäminen, jota kutsutaan ’sterilisoivaksi immuniteetiksi’, on erityisen tärkeää, koska se muuttaa epidemiaa. ”On mahdollista, että ensimmäiset rokotteet, mukaan lukien nyt julkaistavat rokotteet, saattavat olla tehokkaampia taudin etenemisen ja sairaalahoidon estämisessä ja tehottomampia tartuntojen estämisessä”. Tieto niiden suorituskyvystä ennen hyväksyntää tehdyissä kokeissa ja myyntiluvan myöntämisen jälkeisissä valvontakokeissa mahdollistaa lisämuutokset siten, että paremmat toisen ja kolmannen sukupolven rokotteet voivat olla saatavilla myöhemmin vuonna 2021 ja sen jälkeen.”
Tutkijat korostavat myös, että on tärkeää asettaa etusijalle haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt ja terveydenhuoltohenkilöstö ennen laajempaa väestöä. Kirjoittajat toteavat: ”Rokottaminen on pikemminkin maailmanlaajuinen kuin kansallinen välttämättömyys. WHO:n ACT-accelerator- ja COVAX-aloitteissa korostetaan, että on tärkeää, että rokotteet saavuttavat haavoittuvimmat ryhmät ja terveydenhuollon työntekijät kaikissa maissa samaan aikaan. Yhden tai muutaman maan laajamittainen rokottaminen ilman, että tähän tarpeeseen puututaan maailmanlaajuisesti, ei ole kenenkään edun mukaista, eikä se anna meille kaikille tarvitsemaamme suojaa.”
Lokaalisti he viittaavat tarvittavien rokotustoimien valtavaan mittakaavaan sanomalla: ”Yhdistyneen kuningaskunnan rokotusohjelman laajuutta ei pidä aliarvioida: 1000 rokotuskeskusta, joista kukin rokottaa 500 ihmistä päivässä viitenä päivänä viikossa ilman toimitus- tai toimituskatkoksia, veisi lähes vuoden, jotta Ison-Britannian väestölle saataisiin kaksi rokoteannosta. Yksikään maa ei ole aikoihin järjestänyt koko väestön rokotuskampanjaa, ja se on toteutettava paikallisella johtamisella ja kulttuurisella herkkyydellä.”
Arvioidaan, että noin 20 prosenttia Ison-Britannian väestöstä saattaa kieltäytyä rokotteen ottamisesta, mutta kirjoittajat toteavat, että ”jos 80 prosenttia rokotettaisiin onnistuneesti, olisi vihdoin mahdollista saavuttaa jonkinasteinen väestöimmuniteetti (laumaimmuniteetti), joka vähentäisi viruksen leviämisen yhteisössä hyvin alhaiselle tasolle ja suojaisi sekä rokotettuja että rokottamattomia. Toisin kuin luonnollisesta tartunnasta seuraava väestön immuniteetti, tämä saavutettaisiin ilman arviolta puolen miljoonan brittiläisen kuolemantapauksen aiheuttamia kustannuksia.”
He keskustelevat myös laajamittaisen rokottamisen vaikutuksista ja haasteista niille, jotka eivät saa rokotusta. He kysyvät: ”Vaaditaanko rokotustodistus (rokotuspassi) potilailta ja heidän perheiltään ennen elektiivistä leikkausta tai työskentelyä terveydenhuollossa tai sosiaalihuollossa, matkustamista ulkomaille tai osallistumista lääketieteellisiin konferensseihin tai jopa osallistumista olympialaisiin?”. Nämä kysymykset saattavat vaikuttaa triviaaleilta, mutta ne tuovat esiin tärkeitä eettisiä haasteita, jotka liittyvät yksilön oikeuksien ja kollektiivisen kansanterveysvastuun tasapainottamiseen. Mitä uhrauksia niiden, jotka päättävät olla ottamatta rokotuksia, on hyväksyttävä? Miten rokotusten noudattamista valvotaan ja miten kieltäytyminen hoidetaan tilanteissa, joissa yleinen turvallisuus edellyttää rokotuksia (esimerkiksi terveydenhuollossa)?”
Tekijät tekevät selväksi, että rokote ei ole ihmelääke ja että SARS-CoV-2 saadaan täysin hallintaan vain jatkamalla käyttäytymisemme mukauttamista sekä parantamalla diagnostiikan ja hoitojen saatavuutta, mutta lisäävät kuitenkin, että ”turvalliset ja tehokkaat rokotteet muuttavat epäilemättä pandemian kulkua, rakentavat luottamusta uudelleen ja alkavat palauttaa maailmaa ’ennen rokotetta’ vallinneelle aikakaudelle.” ”
Loppupäätelmissään kirjoittajat korostavat sitä, että maailmanlaajuinen pandemia edellyttää maailmanlaajuista reagointia: ”Korkean rokotusasteen ja alhaisen tautiluvun aikaansaaminen yhden maan rajojen sisäpuolella ei ole hyödyllistä eikä turvallista, jos tätä ei toisteta kaikkialla muualla maailmassa. Olemme todella kaikki tässä mukana yhdessä.”