Saarnasarja: ”Lyhyet ja suloiset kesäpsalmit”
Tämän päivän saarna:
Pastori Louis Prontnicki Maple Glen Bible Fellowship Church
Asiakaslaulu. Daavidista.
1 Kuinka hyvä ja miellyttävä onkaan, kun veljet elävät yhdessä ykseydessä!
2 Se on kuin kallisarvoinen öljy, joka kaadetaan päähän ja valuu alas partaan,
valuu alas Aaronin partaan, alas hänen vaatteensa kaulukseen.
3 Se on kuin Hermonin kaste putoaisi Siionin vuorelle.
Sillä siellä Herra antaa siunauksensa, jopa elämän iankaikkisesti.
Esittely: Viime sunnuntaina, kun kysyin teiltä, miksi tulette sunnuntaisin kirkkoon, jotkut teistä sanoivat, että se johtuu siitä yhteydestä, joka teillä on täällä, muiden veljien ja sisarten kanssa Herrassa. Tutkitaanpa tätä kokoontumisemme näkökohtaa ja kysytään toinen kysymys, nimittäin: ”Miksi nautitte kokoontumisesta muiden ihmisten kanssa? Mitä yhteistä teillä on, mikä tekee yhteisestä ajasta mukavaa?”
Ps. 133 auttaa meitä näkemään, että suloisessa yhdessäolossa on muutakin kuin yhteisiä kiinnostuksen kohteita, samankaltaisia persoonallisuuksia ja yhteisiä kokemuksia; itse asiassa todelliseen kristilliseen yhteyteen liittyy yliluonnollinen ulottuvuus. Katsotaanpa.
Tämänpäiväisen saarnan pääpiirteittäin:
I. Rakenne
II. Puitteet
III. Sisältö
IV. Merkitys
I. Ps. 133:n rakenne
Kuten teimme viime sunnuntaina Ps. 117:n kohdalla, haluamme hetken aikaa arvostaa tämän lyhyen psalmin symmetrian ja rakenteen kauneutta. Mitä huomaat sen muodossa?
Katsokaa psalmia; huomioikaa nyt sanat/ajatukset, jotka toistuvat (Juoksee alas/putoaa).
Psalmin kolmiosainen rakenne on siis seuraava;
- 1 on julistus todellisen ykseyden siunauksesta (vaakasuuntaiset suhteet)
- 2-3a antavat meille kaksi analogiaa tästä ykseydestä (käyttäen pystysuuntaisia kuvituksia: alaspäin juokseminen)
- 3b päättyy julistukseen siunauksesta, jonka Herra lahjoittaa yhtenäiselle kansalleen.
Voit siis nähdä, että tässä psalmissa toistuva kuva tai suunta on ajatus ”alaspäin juoksemisesta”. Kolme kertaa hepreassa, ja ehkä myös englanninkielisessä käännöksessäsi, näemme sanan ”Running down” (2x jakeessa 2), ja kerran jakeessa 3 (”falling” tai ”falls”), joka on sama sana kuin jakeessa 2.
Se on sana ”Jordan”, kuten Jordanjoki, joka virtaa alas Syyriassa sijaitsevilta 9000 jalan korkeudelta vuorilta aina Kuolleeseen mereen asti, noin 1 300 jalkaa merenpinnan alapuolella!
Sentähden hallitseva kuvasto, jota käytetään Ps. 133 kuvaamaan siunauksia ja hyvyyttä on se, että jotain tulee alas ylhäältä… ja viime kädessä se tulee alas Herralta, kaiken hyvyyden ja siunauksen lähteeltä, Jeesuksesta Kristuksesta.
Niinpä vaikka meillä on tapana ajatella ykseyden psalmia vaakasuorassa tasossa, Jumalan Sana osoittaa meille pystysuoran suunnan, kun näemme Hänen siunaustensa juoksevan alaspäin Hänen yhdistyneeseen kansaansa!
II. Ps. 133:n asetelma
Ps. 133:n asetelma
. 133 on toiseksi viimeinen ”ylösnousemusten laulu”. (Ps. 120-134) Näitä lauluja laulettiin, kun juutalainen kansa teki pyhiinvaellusmatkojaan Jerusalemiin. Huomaa, että kun he nousivat Siionin vuorelle, Herran siunaukset laskeutuivat heidän päälleen heidän tarkoituksen ja palvonnan yhtenäisyydessään.
Nämä pyhiinvaeltajat nauttivat erityisestä ykseydestä, elävästä ykseydestä, kun he kulkivat yhtenäisenä uskon matkallaan palvomaan Herraa.
Ehkä Daavid käytti tätä psalmia 2. Samuelin kirjan 6. luvun aikaan, kun liitonarkki tuotiin uuteen pääkaupunkiin Jerusalemiin ja koko kansa juhli yhtenäisesti.
Tai myöhemmin, kun koko Israel kokoontui yhteen johonkin suurista juhlista Jerusalemissa. (Luemme esimerkiksi 2 Chron. 30:12, että kun kuningas Hiskia vietti pääsiäisjuhlaa, luemme: ”Että Jumalan käsi oli kansan päällä antaakseen heille yhtenäisen mielen toteuttaa, mitä kuningas ja hänen virkamiehensä olivat käskeneet, Herran sanan mukaan.”)
Sentähden meille tänä päivänä Ps. 133:lla on erityinen merkitys silloin, kun kokoonnumme yhteen palvomaan Herraa Jeesusta Kristusta, niin kuin me tänään teemme!
III. Ps. 133:n sisältö
Tämän psalmin sisältö koostuu kolmesta osasta:
- julistus todellisen ykseyden siunauksesta (horisontaaliset suhteet) v. 1
”Kuinka hyvää (kaste) ja miellyttävää/ ihanaa (öljy) onkaan, kun veljet elävät yhdessä ykseydessä!”
Tämä ykseys on ”hyvää” itsessään (objektiivisesti) ja ”ihanaa” kokemuksessa (subjektiivisesti).
Motyer: ”veljet” merkitsee välttämättä yhteen kuulumista, perheen ykseyttä. Mutta ”ykseys” on aivan toinen asia! On hyvä nähdä perhe yhdessä, mutta jos on todellista ykseyttä, se on bonus ja valtava siunaus. Yhtenäisyys veren perusteella etenee sydämen ykseyteen.”
Stott: ”Jumalan liiton kansa on jo veljiä; mutta on hyvä ja miellyttävä, jos he veljessuhteensa lisäksi elävät yhdessä ykseydessä. (Pelkkä veljeksinä oleminen ei takaa ykseyttä – ks. 1. Mooseksen kirjan kertomukset Kainista ja Aabelista; Jaakobista ja Eesauista sekä Joosefista ja hänen veljestään!) Tämä ykseys on Jumalan teko; hänen siunauksensa valuu alas meihin.
2. Kaksi analogiaa tästä ykseydestä (käyttäen vertikaalisia kuvituksia: valuu alaspäin) jakeet 2-3a
Miksi tämä ykseys on kuin alaspäin valuva öljy? Johtuuko se siitä, että molemmat laskeutuvat ja molemmat syleilevät koko ruumista pyhittäen sen? Vai onko sen tarkoitus opettaa, että tällainen ykseys on tuoksuva kuin öljy ja virkistävä kuin kaste? Ehkä molemmat ovat totta.
Motyer toteaa: ”Kaksi erillistä analogiaa: ensinnäkin vihkimisen öljy, joka viittaa ykseyteen Jumalan pyhänä siunauksena, joka loi pappiskansan, jollaiseksi Israel oli tarkoitettu (2. Moos. 19:6). Toinen käsittelee ihmettä – Hermonin kaste putoaa Siionin kukkulalle/ Hermon oli pohjoisen (Israelin) päävuori; Siion oli etelän päävuori. Se, että ne yhdistyivät tällä tavoin, saattoi olla vain Jumalan teko: sellainen siis, sanoi Daavid, on Jumalan kansan perheen yhtenäisyys, Jumalan tekemä ihme.”
3. Kappale päättyy julistukseen siunauksesta, jonka Herra antaa yhdistyneelle kansalleen. v. 3b
Sillä siellä (ts, Jerusalem; mutta viittaa myös psalmin alkuun: missä on ykseys, sinne Jumalan käskystä lankeaa siunaus) Herra antaa siunauksensa (Ps. 134:3), jopa iankaikkisen elämän. (”Todellinen ykseys on ylhäältä tuleva; siunaus, joka lahjoitetaan paljon enemmän kuin jotakin, jonka me saavutamme.”)
Se paikka, jossa Jumala on käskenyt siunauksensa, on siellä, missä hänen kansallaan on ykseys ruumiissa. Jumala ei siunaa seurakuntaa, jossa on hajaannusta ja juoruja. Ei. Hän lähettää evankeliumin mukaisen siunauksensa niille seurakunnille, jotka ovat nöyrtyneet ja jotka rakastavat ja palvelevat toisiaan.”
Calvin kirjoittaa: ”Jumala käskee siunaustaan siellä, missä viljellään rauhaa.”
IV. Ps. 133:n merkitys
Sallikaa minun kysyä teiltä: ”Mitä yhteistä sinulla on muiden seurakuntalaisten kanssa, mikä tekee yhteydestäsi heidän kanssaan nautinnollista?” Samanlaiset kiinnostuksen kohteet? Elämänvaihe? Persoonallisuuksia tai taustoja, jotka ovat samanlaisia?
Jos olemme rehellisiä, se on usein PLU-tekijä: Viihdymme samankaltaisten ihmisten seurassa.
Mutta siihen ei tarvita Pyhää Henkeä. Et tarvitse Kristuksen ristiä, joka murtaa mitään erottavia muureja, jotta sinulla olisi sellaista ystävyyttä, eikö niin?
Mutta Jumala kutsuu meitä yliluonnolliseen ykseyteen Kristuksessa! Hänen tavoitteensa tehdä meistä yksi Kristuksessa ohittaa harrastukset, iän, rodun, ammatit tai persoonallisuudet.
Kirjassaan The Compelling Community: Where God’s Power makes a Church Attractive (Missä Jumalan voima tekee seurakunnasta houkuttelevan) Mark Dever ja Jamie Dunlop ehdottavat, että todellinen yhteisö, jota Jumala etsii, ei ole niitä PLU:n yhteisöjä, vaan Jumalan antamaa ykseyttä erilaisten ihmisten keskuudessa, joita vetävät yhteen ei samanlaiset ulkoiset kiinnostuksen kohteet tai väestörakenne, vaan ykseytemme Kristuksessa. Ykseydellämme täytyy olla yliluonnollinen perusta; sen täytyy johtua Kristuksesta, ei luonnollisesta yhteensopivuudesta.
Mikä on se ”liima”, joka yhdistää meitä?
Onko se enimmäkseen yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samankaltaisia persoonallisuuksia?
Vai onko se pikemminkin sitä, että olemme ”veljesjoukko”, joka palvelee ja palvoo ja todistaa rinta rinnan hengellisissä juoksuhaudoissa, kun taistelemme yhdessä yhteistä vihollistamme paholaista vastaan ja kun palvelemme yhtä ainoaa todellista komentajaamme, Kuningas Jeesusta?
Näkyykö siitä todisteita yhteydessänne toisten kanssa?
Annahan, kun annan teille toisen merkityksen armoon perustuvasta ykseydestämme Kristuksessa.
Olemme kaikki tietoisia aikuisista, jotka tietävät, että heidän biologinen äitinsä teki heille adoptiosuunnitelman ollessaan pikkulapsia, ja nyt myöhemmin elämässään he pyrkivät pääsemään uudelleen yhteen biologisen äitinsä/ biologisten vanhempiensa kanssa. Kyllä, he kuuluvat adoptiovanhempiinsa ja sisaruksiinsa, mutta he kaipaavat yhteyttä myös lihaa ja verta olevaan perheeseensä. He tietävät, että heitä on olemassa, mutta eivät ole vielä tavanneet heitä.
Mitä tapahtuu, kun he löytävät biologisen perheensä? Usein vietetään suurta juhlaa ja vietetään tunteja ja päiviä tutustumalla tähän perheeseen. Se voi olla vaikeaa ja kiusallista, mutta on jotain tyydyttävää, kun voi yhdistyä lihaa ja verta olevaan perheeseensä.
David Bricker, Jews for Jesus -järjestön toiminnanjohtaja, kirjoittaa tämän kuun uutiskirjeessä aiheesta ”Salaperäinen perheemme”. Hän kertoo eräästä henkilökunnan jäsenestä, joka oli adoptoitu pikkulapsena ja tiesi, että hänellä oli biologinen perhe, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Kun hän aikuisena etsi tätä perhettä, hän yhdistyi kahden biologisen veljensä ja isänsä kanssa, ja hän koki sekä siunausta että haastetta suhteessaan näihin ihmisiin, jotka olivat hänen lihaansa ja vertaan!
Bricker kirjoittaa edelleen, että me kaikki, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen, koemme itse asiassa samankaltaisen prosessin, mutta päinvastoin. Toisin sanoen useimmat meistä kasvavat biologisen perheensä kanssa, ja sitten kun Kristus lunastaa meidät ja adoptoi meidät Jumalan perheeseen, tapaamme kaikki nämä veljet ja sisaret, joita emme koskaan tienneet meillä olevan! Ja on sekä siunaus että haaste suhtautua tähän hengelliseen perheeseen, todelliseen perheeseemme!
Käytetään tätä:
Etsitkö sinä tällaista ykseyttä? Onko se sinulle tärkeää?
Tämä ykseys on suuri haaste: seurakunnissa, kristillisissä kouluissa, lähetysjärjestöissä ja jopa vanhimpien tai diakonien johtokunnissa! Aikana, jolloin kansakuntamme on niin jakautunut roturajojen ja poliittisten puolueiden mukaan, meidän on epätoivoisesti etsittävä tätä Jumalan antamaa ykseyttä.
Oletko valmis työskentelemään tämän Jumalan antaman ykseyden puolesta?
Jos olet, niin mikä ensimmäinen askel sinun pitäisi ottaa? (Katumus ennakkoluuloista, kaunasta, vihasta? Anteeksiannon pyytäminen?)
Muista: koko prosessi alkaa siitä, että sinut yhdistetään Jumalaan Herran Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta.
Miten tärkeää tämä ykseys on?
Joh. 17:20-21 ”Että he tulisivat yhdeksi, niin kuin Sinä, Isä, olet minussa, ja minä Sinussa, niin että hekin olisivat meissä yksi. Että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”