Sakarjan 14. kommentaarin jakeet 1-11

Kääntäkäämme huomiomme Vanhan testamentin profeetta Sakarjan kirjan 14. – ja viimeiseen – lukuun.

Tämä Sakarjan 14. luku jatkaa sitä, mikä aloitettiin tämän kirjan 12. luvussa. Se on oraakkeli tai taakka, joka koskee Israelia.

Ja olemme nähneet, että tähän mennessä suurin osa tämän kolmen luvun jaksosta on käsitellyt sitä, mitä Israelille on tulossa sen lopussa, minkä tunnemme suurena ahdistuksen aikana – se on se seitsenvuotinen ajanjakso, jonka aikana Jumala vuodattaa vihansa tähän maailmaan, joka jatkuvasti hylkää hänet – ja jonka lopussa hän lähettää Jeesuksen Kristuksen kukistamaan kaikki vihollisensa ja vakiinnuttamaan valtakuntansa maan päälle tuhanneksi vuodeksi.

Tutkiskelemme tänään 14. luvun ensimmäiset yksitoista jaetta. Ja odotan, että ensi kerralla saamme tämän kirjan valmiiksi.

Lukekaamme siis Sakarjan 14. luku ja menemme sitten yksityiskohtiin.

{Lukekaamme Sak 14…}

Mennään nyt yksityiskohtiin.

Seikaria 14 Kommentti v1 J’lemiä vastaan hyökkäävien kansojen tuho

Jakeessa 1 näimme, että Herra ennustaa aikaa, jolloin kaikki se, mikä juutalaisilta on viety, palautetaan heille.

No, mitä tämä juttu siitä, että juutalaisilta viedään tavaraa? Milloin se tapahtuu?

Jakeen 2 mukaan lukuisat kansakunnat hyökkäävät juutalaisten kimppuun – ja suurimmaksi osaksi – ainakin jonkin aikaa – näyttää siltä, että kansakunnat voittavat Israelin.

2 Sillä minä kokoan kaikki kansat Jerusalemia vastaan {taistelemaan/sotimaan/taistelemaan sitä vastaan};

ja kaupunki {otetaan/vallataan},

ja talot {ryöstetään/ryöstetään/ryöstetään},

ja naiset {raiskataan/raiskataan};

{ja/tällöin} puolet kaupungista {menee vankeuteen/karkotetaan},

{ja/mutta} kansan {jäännös/jäännös/jäännös} {ei/ei/ei/ole} {katkaistavissa kaupungista/vietävissä}.

Tuhosta ja tuhosta huolimatta siis noin puolet kaupungista jää sinne eikä sitä lähetetä pois.

Ja oletan, että jos jakeessa 2 mainittu tuho jatkuisi, myös tuo jäljelle jäävä puolisko lähetettäisiin pois sieltä. Paitsi että jakeessa 3 meille kerrotaan, että sillä hetkellä – kun kaikki nämä kauheat asiat tapahtuvat – Herra taistelee Israelin puolesta.

3 Silloin {Herra/Herra lähtee} taisteluun ja taistelee noita kansoja vastaan, {sekä silloin/juuri silloin/juuri niin kuin} hän {taisteli/taistelee/taistelee taisteluja} {in/on} {taistelun päivänä/vanhoina päivinä}.

Ja me tiedämme tämän viittaavan Jeesukseen Kristukseen – juutalaisten lävistettyyn Messiaaseen, jota he tulevat katsomaan, kuten näimme Sakarjan 12. luvussa. Hän tulee ja taistelee näitä kansoja vastaan, jotka hyökkäävät juutalaisten kimppuun ahdistuksen loppua kohti ja jotka vievät heiltä saalista.

Nyt huomaa jälleen kerran, keneksi Jeesus Kristus tunnistetaan. Hän on Herra – Jehova – Jahve – Israelin Jumala – Jumala, joka on luonut kaiken.

Nyt jotkut saattavat ajatella, että Herran paluu on vain hengellinen. He ajattelevat, ettei hän palaa fyysisesti. Seurakunta tulee jotenkin tuomaan vuosituhannen vaihteen – sen sijaan, että Jeesus Kristus tulisi ja tekisi sen.” Tätä ajattelutapaa kutsutaan jälkimillennialismiksi. Jeesus palaa tuhannen vuoden valtakauden jälkeen.

Ongelma on, että jae 4 ei salli tällaista ajattelutapaa. Ei – jakeen 4 mukaan Herran jalat kirjaimellisesti laskeutuvat Jerusalemissa sijaitsevalle Öljymäelle noina päivinä.

4 Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on {Jerusalemin edessä/edessä} idässä,

ja Öljymäki {halkeaa sen keskellä/halkeaa keskeltä/halkeaa kahtia} { itään päin/ idästä päin {ja länteen päin/ lännestä päin}, {ja sinne syntyy/seuraavana/lähtönä/lähtökohtana} hyvin {suuri/suuri/suora} laakso;

{ja niin, että puolet vuoresta {poistuu/siirtyy} {pohjoiseen/pohjoiseen päin} ja {puolet siitä/toinen puoli} etelään päin.

Nyt, Öljymäki kulkee pohjoisesta etelään ja se on Jerusalemin itäpuolella – kaupungin, johon nämä kansat hyökkäävät ahdistuksen ajan lopussa.

Jakeessa 4 sanotaan siis, että Jeesus Kristus – kun hän kääntyy – astuu Öljymäelle. Tämä on juuri se paikka, josta hän Apostolien tekojen 1:12 mukaan nousi ylös. Ja muistattehan, että ne enkelit, jotka ilmestyivät hänen opetuslapsilleen, jotka katselivat taivaalle, kertoivat heille, että Jeesus palaa juuri niin kuin hän lähti tältä maapallolta – eli tälle samalle vuorelle, josta Sakarja puhuu.

Jeesus siis astuu tälle kukkulalle Jerusalemin itäpuolella. Ja kun hän sen tekee, se saa tämän kukkulan – Öljymäen – halkeamaan idästä länteen.

Ja Herra kuvailee tämän niin yksityiskohtaisesti, ettemme voi pitää tätä metaforisena. Ajattele, mitä tapahtuu, jos upotat jalkasi puolikuivaan mutaan. Jalkasi laskeutuu alas ja muta liikkuu jalkasi alta.

Jos Jeesus laskee jalkansa Elämän vuorelle – hänen kosketuksensa tapahtuu idästä länteen. Ja siksi maa hänen allaan liikkuu ylös pohjoiseen ja alas etelään.

Ja tuloksena on tämä laakso, joka ulottuu idästä länteen.

Nyt tuon laakson länsipuolella tulee olemaan paikka, jossa kaupunki sijaitsee. Mikä tuo kaupunki on?

Se on Jerusalem, josta olemme keskustelleet.

Ja mitä Jerusalemille tapahtuu? No, kaupunkia vastaan hyökätään.

Ja mitä pitää tapahtua, kun kaupunkia vastaan hyökätään ja se on ylivoimainen eikä pysty voittamaan vihollistaan? Kaupungin asukkaiden on paettava.

Ja niinpä Jerusalemin asukkailla onneksi on nyt mukava laakso, jonka läpi he voivat paeta – juuri tämä laakso, joka on kuvattu meille jo jakeessa 4. Niinpä se on se, mitä nyt jakeessa 5 sanotaan – nämä ihmiset, juutalaiset, pakenevat tuon laakson läpi, jonka Jeesuksen jalat luovat.

5 {Ja te/sinut/tällöin te} {pakenette/pakenette} {vuorten {Minun} laaksoon/Minun} laakson läpi;

sillä vuorten laakso {suoritetaan} {Azalin/Azelin} laaksoon asti/Azeliin asti:

{juu, kyllä, te pakenette, niin kuin te pakenitte {samoin kuin} ennen maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä:

{ja/jolloin} Herra, minun Jumalani, tulee, ja kaikki {pyhät/pyhät} hänen kanssaan.

Nyt, Azal tai Azel on paikka, jota ei tiedetä varmuudella. Vaikuttaa siltä, että se on paikka, joka on Elämänvuoren vastakkaisella puolella Jerusalemista – eli se olisi siis Öljymäen itäpuolella.sillä sinne asti tämä vastikään luotu laakso ulottuu Jerusalemista.ja ihmiset pakenevat Jerusalemin kaupungista tämän uuden laakson kautta Öljymäellä. Ilmeisesti Azal/Azel on siis itään päin.

Ja Sakarja mainitsee maanjäristyksen kuningas Ussian aikana.Tämä on toinen melko hämärä viittaus tässä jakeessa – mutta tämä maanjäristys mainitaan itse asiassa Aamoksen kirjassa ja luvussa 1 ja jakeessa 1 mainitaan tämä maanjäristys. Se tapahtui ilmeisesti Hatsorin kaupungissa Pohjois-Israelissa vuonna 760 eKr. tai sen tienoilla. Siellä on tel – tai röykkiö, johon arkeologit ovat kaivautuneet, ja siinä röykkiössä on kerros, joka viittaa massiiviseen tuhoon tuona aikana.

Mutta pointtina on se, että ihmiset noin 300 vuotta ennen tätä profetiaa saivat kokea tämän tapahtuman, joka sai heidät pakenemaan – ja tapahtuma oli niin kauhea, etteivät sadat vuodet pyyhkineet sitä pois heidän muististaan. Ja he aikovat paeta ahdistuksen lopussa aivan kuten he pakenivat tämän maanjäristyksen vuoksi.

Ja sitten paras osa – Herra palaa. Ja hän tulee olemaan pyhiensä – pyhiensä – kanssa. Siihen kuuluu varmasti myös me. Mutta vielä hämmästyttävämpää on, että siihen kuuluvat myös enkelit.

Ja tietysti, kuten meitä on muistutettu useaan otteeseen tässä kirjassa, tämä on Jeesus Kristus, joka on tulossa – jälleen kerran ahdistuksen ajan lopussa. Hän tulee pyhiensä kanssa ja vapauttaa kansansa juutalaiset, jotka olivat paenneet itään Öljymäkeen kaiverretun uuden laakson kautta, jonka hän oli juuri luonut heitä varten.

Seikaria 14. kommentaarijakeet v. 6 Ainutlaatuinen päivä

Jakeiden 6 ja 7 mukaan Jeesuksen palatessa on ainakin yksi hyvin epätavallinen päivä taivaallisen toiminnan kannalta.

6 ¶ {Ja on tapahtuva sinä päivänä, {että valo ei ole kirkas eikä pimeä:/ei ole valoa; valonlähteet hupenevat./ei ole valoa- taivaiden valonlähteet hyytyvät./Ei tule olemaan valoa, ei kylmyyttä eikä pakkasta.}

7 {Mutta se / sillä se / tulee olemaan yksi päivä, joka on / tulee olemaan ainutkertainen päivä, joka on / tulee tapahtumaan yhtenä päivänä (päivä), jonka Herra tuntee,

{ei päivä eikä yö:/ei päivä eikä yö / ei päivällä eikä yöllä / ei päivällä eikä yöllä / ei päiväaikaa eikä yöaikaa} {mutta se tapahtuu, että / mutta ilta-aikaan / tulee / tulee olemaan valoa.

Niin, ilmeisesti kun Jeesus palaa vapauttamaan juutalaisia, tulee taivaalla olemaan tämä häiriö, joka näkyy maan päältä. Yksityiskohdat siitä, miten tämä tulee tapahtumaan, eivät ole selvillä – ja se on odotettavissa, koska loppujen lopuksi tämä tulee olemaan päivä, jonka ”Herra tuntee” – niin kuin hän tuntee ja jonka vain hän ymmärtää.

Ja kuitenkin Herra antaa meille tämän yleisen ilmoituksen, että tuona päivänä maan ilmakehä tulee olemaan pimeä päivällä ja valoisa yöllä.ikään kuin nykyinen järjestys kääntyisi täysin päälaelleen tässä suhteessa – ainakin näiden tapahtumien ympärillä olevaksi ajaksi.

Sakarja 14 Selostus v8 Elävät vedet

Eikä vain taivas esitä joitakin hyvin mielenkiintoisia ilmiöitä, vaan myös maa, jakeen 8 mukaan.

8 ¶ {Ja sinä päivänä on tapahtuva, että elävät vedet {menevät/virtaavat} ulos {Jerusalemista};

puolet niistä {suuntautuu/suuntautuu} kohti {esimerkin/itäistä} merta ja puolet kohti {vähempää/läntistä} merta:

{kummallakin kesällä {ja/ sekä} talvella on se oltava.

Nyt entinen tai itäinen meri olisi Kuollut meri. JaHäiritsevä tai läntinen meri on Välimeri. Jerusalemista tulee vettä, joka virtaa molempiin näistä meristä.

Jerusalem on noin 32 mailin päässä Välimerestä ja 23 mailin päässä Kuolleesta merestä – vain perspektiivin vuoksi ja avuksi ymmärtämään, kuinka kaukana tämä vesi virtaa, kun Jeesus palaa.

Jerusalemissa on nykyään lähde nimeltä Gihon-lähde. Se tuottaa vettä kaupungille ja on tuottanut sitä niin kauan kuin siellä on ollut sivilisaatiota. Mutta Gihonin lähde ei lähetä vettä kumpaankaan näistä jakeessa 8 mainituista meristä. Joten tulevaisuudessa joko tälle lähteelle tapahtuu jotakin, joka saa sen vuodattamaan enemmän vettä – tai sitten tämä elävä vesi on jotakin muuta, mitä Jumala on suunnitellut tälle kaupungille.

Muuten, Gihonin lähdettä sanotaan katkonaiseksi tai rytmikkääksi lähteeksi, mikä tarkoittaa, että se ei virtaa jatkuvasti.Talvella se virtaa kolme-viisi kertaa päivässä, kesällä kaksi kertaa päivässä ja syksyllä kerran päivässä.

Mutta tämä elävä vesi, joka virtaa viimeisinä päivinä, on jatkuvaa. Se ei tule kuivumaan. Se tulee jatkuvasti juoksemaan ja virtaamaan ja tarjoamaan vettä näille kahdelle merelle ”kesällä ja talvella.”

Nyt tässä järjestelyssä on yksi ongelma. Tällä hetkellä päästäkseen Jerusalemista Kuolleellemerelle vesivirran täytyisi kiivetä ylämäkeen päästäkseen Öljymäen yli. Ja vesi ei tee sitä.

Mutta miksi se ei ole ongelma viimeisinä päivinä, kun Jeesus palaa? Koska kuten olemme jo oppineet, Jeesus aikoo tehdä laakson tuon vuoren läpi, jolloin vesi voi virrata Jerusalemista Kuolleeseen mereen.

Tämän lisäksi Herra aikoo fyysisesti kohottaa Jerusalemia ja tasoittaa ympäröivät alueet, kuten kuulemme myöhemmin tässä luvussa.

Voi siis olla, että katsot tätä lupausta jakeessa 8 ja ajattelet, että se on vertauskuvallinen, koska et näe, miten se tapahtuisi juuri nyt. Mutta minä uskon, että se on aivan kirjaimellista ja voimme odottaa sen tapahtuvan, kun Jeesus palaa.

Sakarja 14 Commentary v9 Jeesus tulee hallitsemaan

Ja hän palaa – jakeen 9 mukaan.

9 ¶ Ja Herra {on/on/on/on silloin} kuningas {kaikelle} maalle:

{senä päivänä/senä päivänä {on yksi Herra, ja hänen nimensä on yksi./Herra on ainoa, ja hänen nimensä on ainoa./Herra nähdään yhtenä, jolla on yksi nimi./Se on yksi Herra, ja hänen nimensä on ainoa nimi.}

Juutalaiset näkevät Jeesuksen niinä päivinä, ja he eivät enää teeskentele, että Jeesus ei ole Jahve. Heidän nähdään olevan yksi. Jeesuksen näkeminen merkitsee Isän näkemistä. Jeesus ja Isä ovat yhtä. Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumala.

Sinä päivänä, kun Jeesus hallitsee kansaansa, juutalaisia, ja koko maailmaa, ei ole ketään, joka väittäisi: ”No, minä uskon Jumalaan ja uskon, että Jeesus oli hyvä opettaja, mutta en usko, että hän on Jumala.” Ei, Jeesuksen todellinen luonne tulee olemaan kaikkien tiedossa ja kiistämätön.”

Seikarja 14 kommentaari v10 Maa litistyy

Jakeen 10 mukaan maan topografia muuttuu, kun Jeesus palaa, kuten olemme jo todenneet.

10 ¶ {Kaikki maa/kokonainen} maa {tulee/tulee muuttumaan/muuttumaan/muuttumaan ja muuttumaan samankaltaiseksi} {tasangoksi/arabialaiseksi} Gebasta Rimmoniin Jerusalemin eteläpuolella:

{ja se/mutta Jerusalem/ja Jerusalem} {kannattaa/tulee} {nousemaan,/nousemaan/nousemaan} ja {asumaan paikalleen/pysymään paikallaan/pysymään omalla paikallaan}, {Benjaminin portista/Benjaminin portista} {ensimmäisen portin paikalle/paikalle}, {kulma-porttiin} ja {Hananeelin/Hananelin} tornista {Hananeelin/Hananelin} tornista {Kuninkaan/Kuninkaan} viinikellareihin asti.

Olemme siis jo nähneet, miten elävä vesi Jerusalemista tyhjenee Kuolleeseen mereen. Ja nyt tämä jae selittää, miten vesi pääsee Jerusalemista Välimerelle.

Geba ja Rimmon ovat molemmat Jerusalemin länsipuolella – sen kaupungin ja Välimeren välissä. Tuo alue Jerusalemin länsipuolella tasoittuu, mutta Jerusalem itse asiassa kohoaa.

Ja jakeessa 10 annetut maantieteelliset viittaukset Jerusalemiin – erityisesti kaksi viimeistä viittausta Hananeelin torniin ja kuninkaan suopainanteisiin – näyttävät viittaavan pohjois-etelä-suuntaisuuteen. Kaikkein pohjoisimmasta pisteestä eteläisimpään pisteeseen Jerusalem on topografisesti suuntautunut.

Siten siis vesi tulee kulkemaan Jerusalemista Välimerelle.

Sechariah 14 Commentary v11 J’lem turvallisesti asuttuna

Nyt meidän ei pidä saada väärää kuvaa – ikään kuin Jerusalem riippuisi vaarallisen korkealla ilmassa ja olisi siten asumiskelvoton.Jotenkin kohoaminen ei jakeen 11 mukaan estä ihmisiä asumasta tuohon kaupunkiin, kun Jeesus Kristus palaa.

11 {Ja ihmiset saavat asua/ihmiset saavat asua/ihmiset asettuu asumaan} siinä,

ja siellä {ei enää tule/tulee/ei enää ole täydellistä tuhoa/ei enää kirousta/ei enää ole jumalallisen tuhon uhkaa};

{mutta/tahansa} Jerusalem {on turvallisesti asuttu/asuu turvallisesti}.”

Kristuksen asuessa tuon kaupungin keskellä ei siis enää ole tuhon uhkaa – ei vihamielisen ihmisen eikä Herran taholta. Siellä tulee olemaan todellista turvallisuutta ja turvaa ja rauhaa. Tämä on onnellinen loppu sanan varsinaisessa merkityksessä.

Emmekä silti ole vielä aivan lopussa – ainakaan tämän kirjan lopussa. Niinpä seuraavalla kerralla pääsemme Herran tahdosta tämän luvun ja tämän kirjan loppuun ja oikeastaan maailman loppuun sellaisena kuin me sen tunnemme – maailman, joka on erossa Kristuksen hallinnasta sen yli, mikä hänelle kuuluu.