Scudder Fallsin silta on ollut 58 vuoden ajan kiinteä osa Ewing Townshipia.
Pitkään toiminnallisesti vanhentuneeksi luokiteltua siltaa alettiin purkaa – tai tarkemmin sanottuna purkaa osa kerrallaan – heinäkuussa, kun liikenne Interstate 295:llä ohjattiin uudelle korvaavalle sillalle.
Alhaalla on muokattu versio Delaware River Joint Toll Bridge Commissionin artikkelista, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti sillan historiasta.
* * * * *
Scudder Fallsin sillan avaamisen vuosipäivä oli 22. kesäkuuta ilman ennakkoilmoitusta tai fanfaareja. Se oli sillan viimeinen vuosipäivä.
Se oli häpeällinen loppu vilkkaasti käytetylle joenylityspaikalle, joka palveli sukupolvien ajan autoilijoita, mutta josta oli tullut yhä useammin alueen työmatkalaisten kirous, kun rakenteen luontaiset kapasiteettirajoitukset toimivat säännöllisesti pelottavana ruuhka-aikojen pullonkaulana ruuhkahuippujen aikana Bucksin ja Mercerin kreivikuntien välillä.
Kahdesta erillisestä jännevälistä koostuva korvaava silta on parhaillaan rakenteilla, ja tämän uuden sillan ensimmäinen valmiina oleva jännevälit avattiin liikenteelle heinäkuussa. Silta toimii nyt maksullisena ylityspaikkana Pennsylvanian suuntaan.
Pennsylvania ja New Jersey rakensivat Scudder Fallsin sillan yhdessä. Rakentamisen rahoittivat sekä New Jersey että Pennsylvania ja liittovaltion Bureau of Public Roads. Kumpikin osavaltio kattoi 25 prosentin osuuden hankkeen kustannuksista. Liittovaltion osuus oli loput 50 prosenttia hankkeen kustannuksista. Vaikka silta sulautettiin myöhemmin liittovaltion Interstate Highway System -järjestelmään oltuaan käytössä useita vuosia, sillan rakentamiseen käytettiin vanhoja yhdysvaltalaisia maantievaroja paikallisena joen ylityspaikkana.
Sillan alusrakenteen (tukipilarit ja pilarit) rakentaminen alkoi 8. elokuuta 1958. Tämä työ valmistui 16. heinäkuuta 1959. Sillan päällysrakenteen rakentaminen oli tuolloin jo käynnissä, ja se alkoi 25. toukokuuta 1959 valmistetun teräksen toimituksella. Teräksen pystytys kesti 14 viikkoa ja 4 päivää, ja se päättyi 4. syyskuuta 1959.
Kaksi työntekijää kuoli tämän rakennusvaiheen aikana: James D. Wiley Jr, 23, Lambertvillestä ja John Post Jr, 29, Trentonista. Trenton Evening Timesin 1.7.1959 julkaiseman artikkelin mukaan molemmat miehet murskautuivat 30.6.1959, kun nosturin pitkä puomi taipui ja putosi heidän päälleen.
80 jalkaa pitkää puomia, jonka kantavuus oli 80 tonnia, käytettiin teräksen nostamiseen jakeluautosta, joka oli kuljettanut terästä Bethlehemistä, Pennsylvaniasta. Molemmat miehet olivat Trenton Evening Timesin mukaan alihankkijan, Pennsylvanian Allentownissa toimivan Lehigh Valley Construction Companyn, palkkaamia rautatyöläisiä.
Ylärakenteen terästyö oli maalattu kolmella maalikerroksella. Tietojen mukaan kolmeen maalikerrokseen käytettiin noin 2 500 gallonaa maalia. Betoniteiden asentaminen alkoi 4. elokuuta 1959, ja se kesti 12 viikkoa ja neljä päivää, ja projekti päättyi 29. lokakuuta 1959.
Valmis 1740 jalkaa pitkä silta seisoi sitten joen varrella käyttämättömänä rakenteena 20 kuukautta, kun sillan ja Route 29:n yhdistävä risteys rakennettiin sillan New Jerseyn puolelle. Sillä välin Pennsylvanian tie päättyi äkillisesti Taylorsville Roadille sillan osavaltion puolella. Nämä alkuperäiset lähestymistavat rakensi Geo. M. Brewster & Son, Inc. of Bogota.
* * * * *
Ennen avaamistaan siltaa kutsuttiin suunnitelmapiirroksissa ja kirjeenvaihdossa nimellä ”Scudders Falls Bridge”. Scudder-nimen lopussa oleva ylimääräinen ”s” oli puhekielinen ilmaus useiden sukupolvien ajan joen varrella asuneille asukkaille.
Scudderin monikkomuoto oli kuitenkin ärsyttänyt Richard Betts Scudderin jälkeläisiä, jotka tulivat vaimonsa kanssa Trentonin silloiseen pieneen siirtokuntaan noin vuonna 1700.
Vuonna 1709 hän osti 500 hehtaarin suuruisen maa-alueen Delaware-joen varrella Trentonin ja Washington Crossingin välillä. Richard Betts Scudderin pojanpoika Amos Scudder, joka on haudattu Ewingin hautausmaan ensimmäiseen presbyteeriseen kirkkoon, palveli kapteeni John Mottin komennossa vänrikkinä New Jerseyn miliisin 1. Hunterdonin rykmentissä vapaussodan aikana.
Scudder ohjasi noin puolet kenraali Washingtonin joukoista Trentoniin heidän menestyksekkääseen yllätyshyökkäykseen hessiläisjoukkoja vastaan 26. joulukuuta 1776.
Richard Betts Scudderin ostama laaja maa-alue säilyi suvussa useiden sukupolvien ajan, ja se tunnettiin myöhemmin nimellä Scudder Farm. Osa siitä rajoittui joen varrella oleviin putouksiin, mikä antoi viereisille putouksille sittemmin nimen Scudder Falls. Scudder Falls -sillan New Jerseyn lähestymisalueet rakennettiin maalle, joka oli aikoinaan osa Richard Betts Scudderin rönsyilevää plantaasia.
Kun sillan avaamisen aika koitti, lähetettiin kirjeenvaihto John Montgomery Scudderille, joka oli Richard Betts Scudderin jälkeläinen seitsemännessä sukupolvessa, jotta hän leikkaisi juhlallisen nauhan. Scudder piti kutsua epämiellyttävänä, koska siinä viitattiin Scudders Falls Bridgeen.
Scudder suostui kuitenkin sittemmin osallistumaan avajaisseremoniaan sen jälkeen, kun siltakomissio ja New Jerseyn tielaitos suostuivat siihen, että suvun nimi kirjoitetaan sillan kohdalla oikein – Scudder Falls Bridge.
Trenton Evening Times selitti lopputulosta 22. kesäkuuta 1961:
Scudder sai voiton sillan nimeämisestä. Hän vaati, että jänneväli tulisi nimetä Scudderiksi ilman ”s:ää”. DRJTBC oli vaatinut, että siltaa kutsuttaisiin Scudderiksi, ”s:n” kanssa. Mutta komissio antoi periksi Scudderin perheelle, jonka pitäisi loppujen lopuksi tietää, miten sen nimi kirjoitetaan.
* * * * *
Uuden sillan virallinen vihkiminen ja avaaminen tapahtui torstaina 22. kesäkuuta 1961. Tilaisuutta varten sillan kannen päälle pystytettiin väliaikainen katettu koroke. David J. Goldberg, DRJTBC:n varapuheenjohtaja ja myöhemmin osavaltion liikenneministeriön ensimmäinen komissaari, toimi seremoniamestarina.
Isä Joseph W. McLaughlin, West Trentonissa sijaitsevan Our Lady of Good Counselin kirkon pastori, piti juhlapuheen. Scudder esitti joitakin lyhyitä huomautuksia ennen kuin hän leikkasi seremoniallisen nauhan.
Ensimmäinen henkilö, joka ajoi ajoneuvolla virallisesti vihityn sillan yli, oli Omero C. Catan, New Yorkissa sijaitsevan catering-yrityksen Harry M. Stevens, Co.
Catan, joka asui Teaneckissa, teki harrastuksekseen olla ensimmäinen henkilö, joka ajoi uusien siltojen yli tai uusien tunneleiden läpi tai vasta avattuja moottoritieosuuksia pitkin eri puolilla maata.
Catanin kirjaamien yli 500:n kirjatun ensikertalaisuuden joukossa oli Lincolnin tunneli joulukuussa. 22. joulukuuta 1937, Delaware River Turnpiken silta 25. toukokuuta 1956, New Jersey Turnpike 5. marraskuuta 1951 ja Garden State Parkway 23. lokakuuta 1954.
Catan, jolla oli viikset ja rusetti päässään, ajoi usein lippujen koristelemalla ajoneuvolla merkiksi ensimmäisistä ylityksistään.
The Levittown Times -lehdessä 23. kesäkuuta 1961 julkaistun artikkelin mukaan Catan saapui ensimmäisenä siltapaikalle kello 6.30 (seremoniat alkoivat vasta kello 11) ja ajoi ensimmäisenä jonossa sillan yli, joka avattiin virallisesti liikenteelle kello 12.30.
Artikkelissa Catania lainattiin seuraavasti: ”Saan nyt niin paljon pyyntöjä olla ensimmäisenä sillan yli ja niin edelleen, etten voi mitenkään vastata kaikkiin. Mutta kaikki pyytävät läsnäoloani avajaispäivänä. Kuten eräs mies sanoi: ’Toit onnea muille avajaispäivänä, ja me haluaisimme, että antaisit meille saman siunauksen.'”
Catan jäi myöhemmin eläkkeelle ja kirjoitti kirjan shuffleboardista. Hän kuoli vuonna 1996 82-vuotiaana Browardin piirikunnassa Floridassa.
* * * * *
Silta pysyi molempien osavaltioiden yhteisomistuksessa hieman yli 27 vuotta. Vuonna 1987 komissio sai suoran omistusoikeuden entisiin osavaltioiden yhteisomistuksessa olleisiin ei-maksullisiin siltoihin. Siltojen omistusoikeus siirtyi 1. heinäkuuta 1987. Sopimuksessa komissiota kehotettiin lisäksi käyttämään osa maksullisista silloista saaduista tuloista siihen, että se voi jatkaa entisten osavaltion omistamien siltojen liikennöintiä muina kuin maksullisina ylityspaikkoina. Sopimus oli kuitenkin muotoiltu siten, että Scudder Fallsin silta voitiin korvata maksullisena myöhemmin.
Lainsäädännöllinen poikkeus Scudder Fallsin sillan mahdollisesta korvaamisesta ei ollut sattumaa. Noin neljä vuotta ennen sillan omistusoikeuden siirtoa Connecticutissa I-95:n varrella sijaitseva Mianusjoen silta romahti, jolloin kolme ihmistä kuoli ja kolme muuta loukkaantui.
Tämä silta oli rakenteeltaan samankaltainen kuin Scudder Fallsin silta – ei-redundantti palkkirakenne, jossa oli vikaantumiselle altis tappi- ja ripustusliitosten järjestelmä. Sopimuksen uudelleenkirjoittamiseen osallistuneille osapuolille olisi ollut selvää, että Scudder Fallsin siltaa ei voitaisi koskaan leventää ja että olisi tuhlausta sijoittaa julkisia varoja huonokuntoisen ja alimitoitetun sillan kunnostamiseen.
Lopulta tarvittaisiin korvaava silta, jonka rakentaminen edellyttäisi todennäköisesti tiemaksuja.
* * * * *
Silta suunniteltiin ja rakennettiin ennen kuin Baby Boom -sukupolvi saavutti ajoikärajan, ja sillalla oli dramaattista liikennemäärän kasvua sillan 58 toimintavuoden aikana. Useita vuosia avaamisen jälkeen silta nimettiin osaksi I-95:n orpoa osuutta, joka ylitti joen Bucksin piirikunnan ja Mercerin piirikunnan välillä ja päättyi äkillisesti lähellä Route 1:tä New Jerseyssä, jossa se liittyi I-295:een.
Tämä orpo osuus nimettiin uudelleen I-295:ksi osana Pennsylvanian Turnpiken ja I-95:n liittymähanketta Pennsylvanian Bristolin ulkopuolella. Tämän seurauksena I-95 ylittää nyt Delaware River Turnpike -sillan ja jatkaa pohjoiseen kohti George Washington -siltaa N.J. Turnpikea pitkin. Kun I-95/PA Turnpiken risteys avattiin viime syyskuussa, I-95 oli ensimmäistä kertaa yhtäjaksoinen tie Floridasta Maineen sen jälkeen, kun se perustettiin 1950-luvun lopulla.
Vuonna 1961, kun silta oli ollut toiminnassa hieman yli kuusi kuukautta, sillalla kirjattiin 811 114 ajoneuvon ylitystä. Vuonna 1962, ensimmäisenä täytenä toimintavuotenaan, siltaa ylitti yli 1,58 miljoonaa ajoneuvoa. Vuonna 1990 Scudder Fallsin sillan vuotuinen liikennemäärä kasvoi yli 17,57 miljoonaan ylitykseen, mikä on suurin liikennemäärä kaikista komission 20 sillan järjestelmään kuuluvista silloista, olivatpa ne maksullisia tai ei-maksullisia.
Bucksin ja Mercerin piirikunnissa ja ympäröivällä alueella 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneen merkittävän talouskasvun ja laajenemisen myötä liikennemäärät jatkoivat kasvuaan. Vuonna 1982 silta varustettiin useiden risteämisonnettomuuksien jälkeen betonisella keskijakajalla, joka erottaa New Jerseyn ja Pennsylvanian suuntaan kulkevat ajokaistat toisistaan.
Vuonna 2000 sillan ylitti ensimmäistä kertaa yli 20 miljoonaa ajoneuvoa. Vuonna 2002 tehdyn alueellisen liikennetutkimuksen jälkeen komissio teki vuonna 2003 New Jerseyn ja Pennsylvanian liikennevirastojen kanssa sopimuksen ”nykyisten ja tulevien liikenneruuhkien lieventämisestä I-95 Scudder Falls Bridge -käytävällä”.”
Seuraavien yhdeksän vuoden aikana suoritettiin ympäristöä koskeva dokumentointiprosessi, joka huipentui siihen, että liittovaltion tiehallinto (Federal Highway Administration) antoi kesäkuussa 2012 lausunnon siitä, että hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta, mikä oli keskeinen viranomaishyväksyntä, jota tarvittiin Scudder Fallsin sillan korvaushankkeen etenemiselle.
Hanke saavutti puolenvälin pisteen, kun ensimmäinen kahdesta kaksoissillasta avattiin heinäkuussa. Hankkeen lopullisen valmistumisen odotetaan ajoittuvan loppukesään/alkusyksyyn 2021.
Vuonna 2016, joka oli viimeinen vuosi ennen korvaushankkeen rakennustöiden aloittamista, Scudder Fallsin sillan ylitti yli 22,07 miljoonaa ajoneuvoa. Vuoden 2018 aikana sillalla kulki päivittäin keskimäärin 52 700 ajoneuvoa, mutta joinakin aiempina vuosina sillalla on kulkenut päivittäin keskimäärin jopa 60 000 ajoneuvoa.