Taustaa: Sotilas- ja lainvalvontaviranomaiset käyttävät yhä useammin .50-kaliiperisia kiväärejä konfliktien ratkaisemiseen, joihin liittyy barrikadeja, panssareita, ajoneuvoja ja tilanteita, jotka vaativat lisääntynyttä kineettistä energiaa. Näillä kivääreillä ammuttaessa syntyvästä räjähdyksestä ampujalle aiheutuvia seurauksia ei tunneta. Mittasimme räjähdyksen ylipainetta (OP) ja impulssia eri asennoissa, ympäristöissä ja asekokoonpanoissa arvioidaksemme ampujien altistumista räjähdykselle.
Menetelmät: Kaksi erillistä, monipäiväistä .50-kaliiperin kiväärikoulutuskurssia arvioitiin, jotta ymmärrettäisiin räjähdysaltistumisprofiili, joka saatiin erilaisista taktisista koulutusskenaarioista, kuten erilaisista ampuma-asennoista (esim. seisominen, makuuasennossa oleminen, istuminen, polvistuminen) ja -paikoista (esim. ajoneuvojen sisäpuolella ja päällä, rakennusten sisäpuolella, kovilla/pehmeillä pinnoilla) erilaisilla .50-kaliiperin kivääreillä, joissa oli erilaiset piipunpituudet, suuliitännäislaitteet ja ampumatarvikkeet. Käyttäjille asetettiin Blackbox Biometrics, Generation 6 -mittarit, joilla mitattiin räjähdyksille altistumista. Eri .50-kaliiperisilla kivääreillä ammutut yhteensä 444 laukausta arvioitiin sen määrittämiseksi, minkä OP:n 32 eri ampujaa sai.
Tulokset: Tuloksemme osoittavat, että OP-arvot >4 psi ovat yleisiä ja että sulkulaitteet ovat kriittisiä räjähdysaltistuksen kannalta. Lähempänä maata olevissa ampumapaikoissa OP ja impulssi olivat korkeammat kuin muissa paikoissa. Äänenvaimentimet lievensivät räjähdysvaikutuksia hyvin.
Päätelmät: Kun resurssit ja operatiiviset parametrit sallivat, suositellaan äänenvaimentimia sekä asentoja, jotka siirtävät ampujan kauemmas heijastavista pinnoista (mieluummin seisten), jotta räjähdysaltistusta voidaan vähentää tehokkaasti. Nämä ampuja-asennot saattavat vaatia ylimääräisten kivääritukien/jalustojen käyttöä riittävän vakaiden ampuma-alustojen luomiseksi seisoma-asennosta.