Tiesin aina haluavani vähintään kaksi lasta. Kun sain ensimmäisen lapseni, minun ei siis tarvinnut päättää, hankinko toisen vai en, vaan milloin. Toisin sanoen, minun piti yrittää selvittää, mikä on paras ikäero sisarusten välillä.
Lapsiväli ei tietenkään ole 100-prosenttisesti kenenkään hallinnassa. Yllätysraskauksia sattuu monille (vuonna 2011 Guttmacher-instituutin mukaan Yhdysvalloissa 45 % raskauksista oli tahattomia). Kumppanini ei kuitenkaan tuota spermaa, joten ”yllätyksestä” huolehtimisen sijasta minun oli huolehdittava siitä, että otan yhteyttä spermanluovuttajaan ja järjestän kuukausittaisen injektiopullonsiirtotapaamisen. Enkä tietenkään tiennyt tarkalleen, milloin tulisin raskaaksi. Ja se oli mukana laskelmissa.
Journal of Human Resources -lehdessä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin yli 12 000 vanhempaa ja todettiin, että kun ikäerot olivat suuremmat, vanhemmat lapset hyötyivät akateemisesti (eikä nuorempien lasten kustannuksella). Ja Journal of the American Medical Association -lehdessä vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että ”alle 18 kuukautta lyhyemmät ja yli 59 kuukautta pidemmät raskaudenkeskeytysvälit ovat merkittävästi yhteydessä lisääntyneeseen epäsuotuisten perinataalitulosten riskiin”. Alun perin ajattelin haluavani lapsia noin kahden vuoden välein. Joten kun ensimmäinen lapseni oli 1-vuotias, aloin miettiä uudelleen yrittämistä.
Päätöstäni aloittaa yrittäminen seurasi viivyttelyjakso. Vaikea ensimmäinen raskaus sai minut epäilemään kykyäni pysyä mukana energisen taaperon kanssa murskaavan väsymyksen painamana. Mutta lopulta puhuin itseni ympäri. Siemennesteen luovuttajan paperityöt veivät muutaman kuukauden, ja raskaaksi tuleminen vei vielä muutaman kuukauden. Tämän seurauksena lapseni ovat kolmen vuoden ja viiden kuukauden päässä toisistaan.
Olen niin onnellinen siitä, miten kaikki kääntyi. Koska (rajallisen ja selvästi puolueellisen) kokemukseni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että kolme vuotta on täydellinen ikäero. Vaikka se ei ehkä pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, tässä on syy miksi se pitää paikkansa minun ja perheeni kohdalla:
- Koska sinulla on vain yksi lapsi vaipoissa
- Koska ”iso lapsi” osaa kävellä paikkoja
- Koska sinun ei tarvitse työntää kaksoiskärryjä
- Koska ”iso lapsi” osaa noudattaa joitain yksinkertaisia turvallisuussääntöjä
- Koska lapset ovat samassa ikäluokassa aktiviteettien suhteen
- Koska voit käyttää vaatteita uudelleen…
- … & Autonistuimet
- Koska ”iso lapsi” ymmärtää, että vauva on tulossa
- Koska ”isompi lapsi” saa pitää vastasyntynyttä sylissä…
- … &, jos he haluavat, jopa katkaista napanuoran
- Koska päiväuniaikataulujen yhteensopimattomuus voi olla hyvä asia
Koska sinulla on vain yksi lapsi vaipoissa
Okei, tämä ei ole 100% totta. Vanhempi poikani, jota kutsun Emmettiksi, kävi potalla jo ennen kuin hän täytti 3, ennen kuin tulin raskaaksi. Ja sitten, vastauksena, reaktiona tai pikkulapsen kokoisena protestina raskauteeni, hän irrottautui pottaan. (Onneksi vain pissaosastolla.)
Kokona pahoinvointia aiheuttavan ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana minun ei tarvinnut käsitellä kakkatäytteisiä vaippoja. Onnettomuuksia kyllä, kunnes luovutin ja laitoin hänet takaisin vaippahousuihin kokopäiväisesti, mikä osoittautui helpommaksi. Ja kun vauva (jota kutsun Tyleriksi) tuli, energiani palasi ja pystyin olemaan enemmän läsnä Emmettin elämässä, hän oppi melko nopeasti, miten pissata pottaan.
Koska ”iso lapsi” osaa kävellä paikkoja
Vauvaa pitää kantaa. Vauvan varusteita täytyy kantaa. Ison lapsen varusteet täytyy kantaa. Ruokaostokset, kirjaston kirjat ja peitot on kannettava. Jos isompi lapsi pystyy edes joskus kuljettamaan itseään haluamaasi suuntaan, siitä on valtava apu.
Koska sinun ei tarvitse työntää kaksoiskärryjä
Joo, voit, jos haluat. Tai voit hankkia sit-standin tai sellaisen ride-along-laudan kiinnitysjutun. Mutta ei ole pakko. Ja kun on kaksi lasta, niin mahdollisuus minimoida hankintoja ja ihan vaan tavaraa on aina eduksi.
Koska ”iso lapsi” osaa noudattaa joitain yksinkertaisia turvallisuussääntöjä
Taas, tähän väitteeseen liittyy muutama varoitus, kuten ”silloin kun hänestä tuntuu siltä” tai ”muutaman sekunnin ajan”. Mutta sillä on suuri merkitys! Jos voin edes joskus luottaa siihen, että iso lapsi pitää kiinni ylikuormitettujen rattaiden sivusta, se helpottaa kadun ylittämistä. Jos voin pyytää isompaa lasta olemaan lyömättä vauvaa, voin, jos kaikki ovat hyvällä tuulella, sulkea silmäni hetkeksi, kun roiskin vettä kasvoilleni toivoen, että nopea kuorinta korvaa riittävästi suihkun kahtena päivänä peräkkäin.
Koska lapset ovat samassa ikäluokassa aktiviteettien suhteen
Vauvaikäisen ja kolmevuotiaan taaperoikäisen kanssa voisin lähteä kirjastoon satutunnille. Tosin luulen, että jos minulla olisi 5-vuotias lapsi, he olisivat kyllästyneet. Vauvan ja 3-vuotiaan kanssa voin mennä pikkulasten leikkipuistoon. Kun he vanhenevat, 1-vuotias ja 4-vuotias pitävät molemmat lastenmuseosta. 2-vuotias ja 5-vuotias pitävät molemmat leikkipuiston keinuja parhaina.
Koska voit käyttää vaatteita uudelleen…
Kolmen vuoden ikäerolla he eivät käytä samankokoisia vaatteita ennen kuin viimeistään yläasteella, joten saat kaikesta kaksinkertaisen hyödyn.
(Ja kyllä, kuulen joidenkin teistä sanovan: ”Mutta vain jos he ovat samaa sukupuolta”. Johon vastaan: ”Vain jos mielestäsi pojat eivät voi käyttää mekkoja tai vaaleanpunaista väriä”. Ja, no, he voivat.)
… & Autonistuimet
Vauvan tullessa isommalle riittää ämpäri turvaistuin. Sitten, kun vauva kasvaa ulos ämpäristä, iso on valmis päivittämään istuinturvakaukaloon, jotta vauva saa selkä menosuuntaan käännettävän turvaistuimen.
Todettakoon, että turvaistuimet ovat kalliita, varsinkin vauvan- ja cabrioistuimet. Kyllä, tarvitsette luultavasti lopulta kaksi turvaistuinta, mutta nuo istuimet ovat paljon edullisempia. (Ja pysykää tietysti ajan tasalla mahdollisista takaisinkutsuista tai turvaistuinten turvallisuuteen liittyvistä muutoksista, sillä ne vaikuttavat siihen, voiko lapsesi käyttää sisaruksensa turvaistuinta vai ei.)
Koska ”iso lapsi” ymmärtää, että vauva on tulossa
Poikani tiesi, että yritimme tulla raskaaksi. Hän osasi 2-vuotiaana laskea kahteen, joten hän auttoi minua laskemaan raskaustestin viivat. Hän kulki kanssani lähes kaikkiin synnytystä edeltäviin tapaamisiin kätilön ja lääkärin kanssa. Ja hän oli mukana katsomassa, kun hänen veljensä tuli maailmaan. Kun ikäero on pienempi, vauvan tulo voi tuntua hyvin äkilliseltä ja järkyttävältä. Kun ikäero on kolme vuotta, poikani tiesi, mitä oli tapahtumassa, ja hänellä oli paljon aikaa valmistautua.
Koska ”isompi lapsi” saa pitää vastasyntynyttä sylissä…
Yksi lempikuvistani lapsistani on kuva, jossa Emmett pitelee Tyleria sylissään vain muutama tunti sen jälkeen, kun Tyler oli syntynyt. Kyllä, olin aivan vieressä tukemassa Tylerin päätä, mutta Emmett todella piti häntä sylissään ja teki parhaansa ollakseen varovainen ja pitääkseen hyvää huolta pienestä vauvastaan.
… &, jos he haluavat, jopa katkaista napanuoran
Koska minulla oli kotisynnytys, Emmett oli mukana Tylerin syntymässä, ja hänen pienet kätensä olivat juuri tarpeeksi isot ja tarpeeksi taitavat yrittämään napanuoran katkaisemista.
(Kävi ilmi, että hänen pienet kätensä eivät olleet tarpeeksi vahvat, joten hän sai apua, mutta hänestä tuntui silti, että hän teki sen ihan itse.)
Koska päiväuniaikataulujen yhteensopimattomuus voi olla hyvä asia
Kyllä, on vaikeaa, kun lasten päiväuniaikataulut eivät sovi yhteen. Tai minun tapauksessani, kun isompi lapsi luopuu päiväunista kokonaan ennen vauvan syntymää, joten en saanut taukoa ollenkaan.
Mutta porrastettu päiväuniaikataulu osoittautui hyväksi asiaksi. Yksi vaikeimmista asioista isolle lapselle on se, ettei hänellä ole enää vanhemman jakamatonta huomiota. Niinpä Tylerin päiväuniajasta tuli Emmettille, joka kaipaa huomiota enemmän kuin mikään muu maailmassa, mahdollisuus saada kahdenkeskistä aikaa.
Tutkimukset, joihin viitataan:
Buckles, K. S.; Munnich, E. L. (2011) Birth Spacing and Sibling Outcomes, Journal of Human Resources, https://www.sole-jole.org/12106.pdf
Conde-Agudelo, A.; Rosas-Bermúdez, A.; Kafury-Goeta, A. C., (2006) Birth spacing and riski epäsuotuisille perinataalisille seurauksille: Meta-analyysi. Journal of the American Medical Association, doi: 10.1001/jama.295.15.1809