Duck Younggren näyttää olevan oikealla alalla makeanhimoiselle. Hän kasvattaa sokerijuurikkaita Pohjois-Minnesotassa. Hänen on tiedetty pureskelevan sokerijuurikasta saadakseen sokeriannoksensa.
”Revi palanen. Laita se suuhusi”, hän sanoi. ”Se on kuin karkkia!”
Younggren, jonka oikea etunimi on Dan, viljelee sokerijuurikkaita Red River Valleyssa, joka on Yhdysvaltain suurin sokerijuurikkaan tuotantoalue. Noin 60 prosenttia kotimaisesta sokerintuotannosta on peräisin sokerijuurikkaista – tosiasia, joka on alkanut herättää huomiota kuluttajien muuntogeenisistä viljelykasveista tunteman huolen vuoksi.
Vähän vuosikymmen sitten Younggren ja lähes kaikki muutkin sokerijuurikkaan tuottajat alkoivat viljellä viljelykasveja, jotka oli geenimuunneltu vastustamaan rikkakasvien torjunta-ainetta glyfosaattia, joka tunnetaan myös nimellä Roundup.
Se oli vahvempi kuin vanhat rikkakasvien torjunta-aineet. Eikä Roundup hakkaa sokerijuurikkaita, joten niiden lehdet kasvavat katoksen nopeammin, mikä estää rikkaruohojen lisäkasvun ja tarkoittaa vähemmän rikkaruohomyrkkyjen käyttökertoja.
”Meillä on enää kaksi peltokierrosta. Ennen oli viisi tai kuusi”, Younggren sanoi. ”Säästämme polttoainetta, säästämme matkoja pellon yli, koneiden kulumista ja koneen käyttäjän väsymystä. Puhumattakaan siitä hiilijalanjäljestä, joka meillä oli ennen, ei ole enää olemassa.”
Tieteellinen konsensus on, että muuntogeeniset elintarvikkeet ovat turvallisia. Joidenkin kuluttajien mielestä tarvitaan kuitenkin lisää tutkimuksia.
Ja jotkut ovat huolissaan erityisesti Roundupin vaikutuksista. Useimmat sääntelyelimet pitävät sitä turvallisena, mutta asiasta on ollut paljon erimielisyyttä jopa Maailman terveysjärjestön osissa.
Yrttien resistenssi glyfosaatille on myös aiheuttanut ongelmia osassa maata.
Younggrenin mukaan hänen muuntogeeniset sokerijuurikkaansa saavat nyt huonoa mainetta kuluttajien keskuudessa.
”Olimme kokouksessa, ja joku väläytti kuvaruudulla kuvan, jossa luki: ’Maatalous, tässä on uusi pomosi'”, hän sanoi. ”Ja kuvassa oli äiti ruokakaupassa työntämässä lastaan kärryissä. Meidän on vakuutettava kuluttajat siitä, että toimintamme on turvallista”, hän sanoi.
Muutamat suuret elintarvikevalmistajat, kuten Hershey’s, ovat nyt siirtymässä juurikassokerista ruokosokeriin, joka ei ole peräisin muuntogeenisistä kasveista.
Vähän 60 prosenttia kotimaisesta sokerintuotannosta on peräisin sokerijuurikkaista, kuten tämä, jota kasvatetaan Red River Valleyssa Minnesotassa.
Mutta elintarvikeyhtiöiden dramaattiselle siirtymiselle on rajansa.
”Ne eivät halua sitoutua tekemään jotain, jos ne eivät voi järjestää tarjontaa”, sanoi Michael Swanson, Wells Fargon johtava maatalousekonomisti.
Wells Fargo rahoittaa sekä sokerijuurikkaan että sokeriruo’on tuotantoa.
Swansonin mukaan Yhdysvaltain sokeripolitiikka asettaa joitakin rajoituksia sille, kuinka paljon sokeriruokoa on markkinoilla sekä kotimaisista että ulkomaisista lähteistä. Sen kiertäminen on hankalaa. Lisäksi sokeriruo’on juurtuminen kestää muutaman vuoden, ja se kukoistaa vain muutamassa osavaltiossa.
”Emme todellakaan voi saada niin paljon lisää sokeriruokoa hetkessä”, Swanson sanoi.
Michael McConnell, maatalousministeriön ekonomisti, sanoi, että hinnoittelu- ja toimitustiedot antavat viitteitä siitä, että ruokosokeri ylittää juurikassokerin kysynnän, mikä on mahdollisesti merkki markkinoilla vaikuttavista GMO-peloista. Ruokosokerin hinta on nyt 15 prosenttia korkeampi kuin juurikassokerin hinta spot-markkinoilla. Ruokosokerin toimitukset ovat kasvaneet, kun taas juurikassokerin toimitukset ovat laskeneet.
Mutta McConnellin mukaan myös muut voimat ovat vaikuttaneet markkinoihin, kuten Meksikosta tulevan sokerin tuonnin muutos. Kuva ei siis ole täysin selkeä.
”On olemassa useita eri tekijöitä ja voimia sekä tarjonnan että kysynnän puolella”, hän sanoi.
Tom Astrup, Red River Valleyssa sijaitsevan maatalousosuuskunnan American Crystal Sugarin toimitusjohtaja, korosti tarjontakysymysten vaikutusta markkinoihin ja kiisti käsityksen, että GMO-pelot haittaisivat myyntiä. Hän myönsi kuitenkin, että osuuskunta harkitsee sitä, mikä monille olisi ydinvaihtoehto: luopua muuntogeenisistä siemenistä.
Astrup sanoi, että osuuskuntaan kuuluvien sokerijuurikkaan tuottajien olisi vaikea lisätä siementen ja kemikaalien tarjontaa.
”Mutta loppujen lopuksi kuluttajat päättävät, haluavatko he muuntogeenisellä teknologialla tuotettua ruokaa”, hän sanoi. ”Ja jos kuluttajat päättävät jommankumman tien, meidän on oltava valmiita tarjoamaan heidän haluamaansa elintarviketuotetta.”