Sigismund

Ensimmäinen kapteeni Sigismund, alkuperäinen ylikapteeni.

”Hän oli loppujen lopuksi se kaveri, joka sanoi: ’Toki, siistiä, tämä luvun idea on loistava. Mutta minun tulee olemaan kuusi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden, vain koska minä sanon niin. Myöhemmin, Terranit.”

– Aaron Dembski-Bowden

”Kaukaisessa tulevaisuudessa on vain sotaa.”

– Sigismund Garviel Lokenille, tietämättä kuinka oikeassa hän olisi.

”Sinä kuolet kuten heikko isäsi kuoli. Sieluttomana. Kunniattomana. Itkien. Häpeissään.”

– Siggyn viimeiset sanat. Toisin kuin muut Astartesit hän ei tuhlannut viimeistä henkäystään suosittelemalla sieluaan Isolle E:lle tai jotain, vaan kertoi Abaddonille monumentaalisesta epäonnistumisestaan suoraan päin naamaa.

”Elä miekan kautta, kuole miekan kautta.”

– Muinainen Terran sananlasku

Sigismund (tunnetaan myös nimillä Siggy-diggy, Sig of the Dump, Suuri Wilson ja Swagismund), on avaruusmerijalkaväen sotilas Warhammer 40,000:n taustahistoriasta. Hän palveli Imperial Fists Legionin ensimmäisenä kapteenina ja Primarchinsa Rogal Dornin ratsumiehenä. Horus Heresian jälkeen hän toimi Mustien Temppeliherrojen ensimmäisenä Ylimarsalkkana.

Yhteenveto

For stomping chaos, accept no substitutes.

Emme tiedä paljoa siitä, mitä hän teki, mutta Suuren Ristiretkikunnan aikana hän tuli tunnetuksi taidoistaan ja kuumapäisyydestään – ja vertaansa vailla olevasta perseilystään. Aivan kuten Ahmed Ibn Fadlan elokuvassa ”13. Soturi”, Sigismund eli Maailmansyöjien parissa enemmän kuin omassa legioonassaan (jopa sparrikaverina Kharnin kanssa, todiste siitä, että jälkimmäinen oli aina hieno kaveri) ja alkoi omaksua heidän tapojaan, esimerkiksi hän otti käyttöönsä raskaat, tiheät mustat ketjut ja kahlitsi aseensa käsivarsiinsa. Jep, aivan oikein, Mustat temppeliherrat saivat tämän perinteen petturilegendalta! Siggy otti viisaasti tuon pienen yksityiskohdan mukaansa hautaan asti, jotteivät temppeliherrat kärsisi uskonkriisiä koskien esteettisyyttään.

Kun Horus-heresia alkoi, hän oli Rogal Dornin kanssa, kun Eisenstein toimitti uutisen Isstvan III:n verilöylystä. Hän kävi ensimmäiset keskustelunsa keisarillisen ”pyhimyksen” Euphrati Keelerin kanssa, joka kertoi hänelle, että hän kuolisi muistamattomana tuntemattoman tähden alla, jos hän jättäisi isänsä rinnalle. Tämä keskustelu vaikutti Sigismundiin syvästi, joten hän pyysi tätä isäänsä lähettämään jonkun muun kostolaivastoon Dornin käskettyä hänen lähteä; Dorn piti tätä pyyntöä outona, mutta salli sen ja kapteeni Yonnad lähetettiin sen sijaan. Ironista kyllä, Sigismundin poissaolo Phallissa johti siihen, että Perturabo teki vääriä oletuksia siitä, miten taistelu sujuisi, ja johti siihen, että Nyrkkeilijät melkein voittivat ja suuri osa Retribution Fleetistä pakeni. Kun Isstvan V Dropsiten verilöylystä tuli uutisia ja kapinan koko laajuus kävi ilmi, Sigismund sai käskyn puhdistaa kaikki jäljelle jääneet petturit Aurinkokunnassa ja puhdistaa muistoasteroidin temppeliritareidensa eliitin ja Fafnir Rannin johtaman rynnäkkökaderin avulla. Tästä alkoi hedelmälliset viisi vuotta, jolloin Rann puhui paskaa Sigismundille samalla kun he tappoivat jokaisen tielleen osuvan kusipään.

Sigismund johti sen jälkeen tehtävää Marsiin noutamaan niin monta asetta ja panssaria kuin mahdollista, sillä siihen mennessä Mars oli VITTU. Huolimatta siitä, että Sigismund todella, todella halusi tappaa kaiken, mikä seisoi hänen ja petturi Fabricator-kenraali Kelbor-Halin välissä, hän tajusi, että Imperial Fists ei voinut vallata planeettaa takaisin ilman vahvistuksia, ja määräsi Imperialin joukot vetäytymään, kun petturi-Titaanit saartoivat takomot.

Mutta ennen Marsiin lähtöä Sigismund tunnusti syynsä siihen, miksi hän oli kieltäytynyt ottamasta Retribution-tehtävää vastaan isälleen selittäen näyn, jonka hän oli vastaanottanut ”Pyhimys”-Keileriltä. Valitettavasti Rogal Dorn sekosi ja syytti Sigismundia ylimielisyydestä, taikauskosta ja siitä, että hän oli unohtanut, mitä merkitsi olla keisarillinen nyrkki; että avaruusmerijalkaväen sotilaana ja keisarin palvelijana hänellä ei ollut oikeutta määrätä hänen kohtalostaan tuolla tavalla, ja vertasi häntä kapinallisiin, joita vastaan he nyt taistelivat. Kun Sigismund pyysi Dornia teloittamaan hänet silloin ja silloin, Dorn hylkäsi hänet poikana ja legioonan jäsenenä. Jotta Sigismundin ”heikkous” ei saastuttaisi muuta legioonaa, hänen annettiin kuitenkin säilyttää arvonsa, mutta hänet lähetettiin aurinkokunnan kaukaisimpiin kolkkiin, jotta hänestä päästäisiin eroon, mikä oli Sigismundille kuolemaakin pahempi kohtalo, vaikka hän löysi lohtua velvollisuudestaan. Siellä hän pysyi, kunnes Horuksen harhaoppi saavutti huipentumansa.

Huolimatta siitä, että hänet hiljaa hylättiin hänen suhteensa Euphrati Keeleriin, Sigismund käytti vaikutusvaltaansa Legioonassa pitääkseen huomaamattomasti silmällä hänen liikkeitään. Kun pyhimys joutui salamurhan kohteeksi Terran piirityksen alla, Sigismund vastasi henkilökohtaisesti hänen hätäkutsuunsa ja palasi kotimaailmaan, jossa hän tapasi jälleen Nathaniel Garron. Koska hän tiesi, että Dorn olisi todennäköisesti erittäin vihainen hänelle siitä, että hän oli jättänyt hänen käskynsä toisen kerran huomiotta, hän luovutti Garrolle kaikki tiedot, jotka hänellä oli Pyhimyksestä, ja siirsi tälle itselleen määrätyn tehtävän Pyhimyksen suojelijana.

Sigismund, joka oli suurelta osin jäänyt sivuun Pluton taistelun aikana (tappaen silti runsaasti alfaleegioonalaisia), oli ensimmäinen keisarillinen komentaja, joka ryhtyi taisteluun pettureita vastaan. Hän joutui Aximandin johtaman Horuksen poikien viidennen komppanian kimppuun, joka oli valmis siirtymään haavoittuneen Sigismundin kimppuun ja hoitamaan homman loppuun, kun Rann ja yliluutnantti Boreas tulivat väliin. Sigismund ryhdistäytyi sitten kovasti ja haavoitti Aximandia ennen kuin lähti kohti Terraa, vaikka menetti aluksensa ja Boreaksen Aximandille

Ensimmäistä muuria puolustaessaan Sigismund voittaa useita Chaos-mestareita ennen kuin hän kohtaa Kharnin ja häviää pahasti, sillä Khorne on siunannut Petturin. Kun Kharn oli aikeissa tappaa Sigismundin, Dorn puuttuu tilanteeseen ja lyö Kharnin pois tieltä. Myöhemmin hän johti tapporyhmää Sons of Horus -hyökkäysjoukkoa vastaan, joka yritti tunneloida keisarillisen palatsin Saturnin muurin alle, meni sitten muurin huipulle ja joutui taisteluun Fulgrimin kanssa. Hän onnistui saamaan muutaman osuman, mutta Fulgrim, joka oli daimoniprinssi, löi hänet heti maahan. Dorn puuttui jälleen peliin ja pakotti Fulgrimin arvottomaan perääntymiseen, minkä jälkeen isä ja geenipoika hoitelivat yhdessä viisikymmentäkuusi III legioonan parasta taistelijaa.

The Scouring

Kerettiläisyyden ja Rautahäkki-yrityksen jälkeen se, mitä Keisarillisesta Nyrkkeilijälegioonasta oli jäljellä, jaettiin Codex Astartesin uudistusten mukaisesti viiteen chapteriin. Dorn asetti Sigismundin komentoon ne nyt jo entiset Keisarilliset Nyrkkeilijät, jotka yhä paloivat tarpeesta repiä pettureille useita uusia aukkoja, tarvittaessa paljain käsin. Heistä tuli Black Templars Chapter, kun taas kolmas ja neljäs Chapter (jotka muodostettiin konservatiivisemmista/tasapäisemmistä merijalkaväenjoukoista ja Codex Astartesin paremmin hyväksyvistä) olivat Crimson Fists ja Fists Exemplar. Niistä Astartesista, jotka olivat taistelleet keisarillisen palatsin seinillä, tuli Excoriators), kun taas Rann joutuisi odottamaan kolmanteen perustamiseen asti, ennen kuin hänen päähenkilönsä saivat suuren läpimurtonsa ja heistä tuli Executioners. Ottaen huomioon, että Mustat Temppeliherrat ovat avaruusmariinien luku, joka ei halua mitään muuta kuin puhdistaa pettureita, muukalaisia ja harhaoppisia uskonnollisella kiihkolla, he lähtivät välittömästi ikuiselle ristiretkelleen vannoen, etteivät koskaan lopeta Imperiumin vihollisten metsästämistä. Ja he ovat myös sanansa mittaisia. Kymmenentuhatta vuotta, ja he ovat yhä voimissaan, potkien kerettiläisiä ja xenoja vasemmalle, oikealle ja keskelle!”

Sigismund taisteli ensimmäisessä Mustassa ristiretkessä, jossa hän oli tuohon mennessä hieman vajaan tuhannen vuoden ikäinen, taisteltuaan ja tapettuaan kaiken, mitä galaksi saattoi heittää hänen päälleen (ja kun otetaan huomioon, että kyse on 40K:sta, se on paljon). Toisin kuin useimmat keisarilliset, hän uskoi yhä, että petturilegendat palaisivat, joten Mustat temppeliherrat olivat ainoa keisarillinen joukko, joka oli valmis Mustan legioonan hyökätessä. Sigismund kohtasi myöhemmin Abaddonin itse taistelussa ensimmäisen Mustan ristiretken aikana; lopputulos oli pitkään vahvistamaton, mutta viimeisimpien Mustan legioonan kirjojen myötä voimme vihdoin sanoa varmuudella, että Abaddon tappoi Sigismundin yksittäisessä taistelussa. Kaksikko oli aluksi pattitilanteessa, jossa Abaddon oli vahvempi ja paremmin aseistettu, kun taas Sigismund oli nopeampi ja hallitumpi. Ajan myötä Siggyn ikä alkoi kuitenkin saada häntä kiinni, ja hänen kehonsa hidastui. Kun hän tajusi, ettei voinut voittaa, Siggy teki parhaan Excalibur-imitaationsa, paitsi että tässä Abaddonin vartalo oli kivi, johon terä upotettiin, kuten siinä vanhassa Emperor’s Champion -taiteessa, jossa oli orkki. Tiedättehän sen. Tästä haitasta huolimatta Sigismund kävi silti huikean taistelun ja melkein tappoi Abaddonin suoralta kädeltä. Musta ritari oli lähempänä Despoilerin tappamista kuin kukaan muu (paitsi ehkä Thalastian Jorus). Mikä parasta, Mustan legioonan ylin johto kohteli häntä kuolemassa äärimmäisen kunnioittavasti. Abaddon siivosi hänet niin hyvin kuin mahdollista (hän oli tavallaan revennyt kahtia) ja käski lähettää hänen ruumiinsa takaisin Terraan viestin kera, että Musta Legioona oli saapunut ja julistanut pitkän sodan Jumalakeisaria vastaan. He eivät edes varastaneet Mustaa miekkaa, vaan palauttivat sen Sigismundin ruumiin mukana.

Mestarikaksintaistelija

Sigismundia kutsutaan joskus koko Legiones Astartesin parhaaksi kaksintaistelijaksi. Siitä huolimatta useat nimetyt hahmot voisivat luultavasti pistää hänet paremmaksi; heidän joukossaan ovat Abaddon, Khârn, Lucius, Sevatar, Corswain, Azkaellon ja Amit (alkuperäinen Flesh Tearer) Blood Angelsista sekä Argel Tal Word Bearersista (mutta hänellä oli daimonin voimat, joten se on tavallaan huijausta). Hän ei ainoastaan voittanut Khârnia kaksintaistelussa monta, monta kertaa (vaikka Khârn ei koskaan ollut tosissaan näissä taisteluissa, vaan hävisi mieluummin, mikä oli hänen ja Argel Talin yhteinen piirre), vaan myös Suuren ristiretken aikana Nyrkkeilijät ja Maailmansyöjät ristiretkeilivät jonkin aikaa yhdessä, mikä mahdollisti sen, että Siggy saattoi säännöllisesti taistella Maailmansyöjien areenoilla kaikkia heidän parhaita taistelijoitaan vastaan. Hän ei koskaan hävinnyt. Ei kertaakaan. Tätä jatkui noin 10 vuotta.

Hän myös vältti tappavia kaksintaisteluita, koska piti serkun tappamista syntinä: ensimmäinen Astartes, jonka hän tappoi, oli harhaopin aikana. Romaanissa Petäjä ja novellissa Temppeliherra Khârnista ja Sigismundista tuli sitten lopulta hyviä ystäviä, kunnes Horus mokasi kaiken, ja Sevatar mainitsi kaksintaistelun kestäneen 20 tuntia, ennen kuin hän kyllästyi siihen, ettei kukaan voittanut, ja päätti huijata lyömällä päähän Sigismundia vain päättääkseen kamppailun.

On syytä huomauttaa, että HH-kirjassa: Temppeliherrojen kirjan mukaan hän ei ole koskaan hävinnyt kaksintaistelua. Koskaan. Tämä tarkoittaa joko:

• Hän ei ole koskaan kaksintaistellut yhtään Primarkkia vastaan.
  • Mutta Primarkit ovat OP ja siksi epäreilu vastustaja kenelle tahansa Astartesille, eivätkä tyypillisesti alennu niin alas, että osoittaisivat sen. Joskus romaaneissa sanotaan, että ehkä joku jätkä voisi tapella Primarchin kanssa, koska he eivät voi käsittää kuinka OP nuo paskiaiset ovat. Kuka tahansa kuolevainen mistä tahansa lajista, mukaanlukien friikit kuten tyranidit tai teknisesti necronit murskattaisiin murskaksi ja jopa supersotilaat kestävät vain marginaalisesti pidempään kirjaimellisten puolijumalien edessä.
• Ei pidetä häviönä, jos vastustaja huijaa taistelussa, kuten Sevatarin kohdalla kävi.
  • Koska Jago huijasi, niin Jagon katsotaan hävinneen tuon sparraus kaksintaistelun teknisesti. Sitä paitsi, jos he olisivat yrittäneet tappaa toisensa, Sev olisi ollut paljon likaisempi jo paljon aikaisemmin, mutta Sig olisi myös odottanut sitä. Tuo kaksintaistelu oli kaikin puolin silti hyvä osoitus heidän taidoistaan suhteessa toisiinsa. Seviä pidetään yhtenä Astartesin parhaista lähitaistelijoista, ja he olivat käytännössä tasapisteissä. Jos HH-kirjojen tilastojen perusteella voi lähteä liikkeelle (tosin ei aina, kuten Primarchit, joita on nakerrettu, jotta ne voidaan silti tasapainottaa), niin Sig, Sev ja Nemean ovat kaiken kaikkiaan parhaita lähitaistelussa ”kaksintaistelevia” Astarteseita. 1 vs. 1 -säännöt: Sevillä ei ole lähes mitään mahdollisuuksia Eternal Warriorin puuttumisen takia.
  • On syytä huomata, että Khârn yritti myöhemmin kopioida liikettä. Sigismund pudotti hänet kasvot alaspäin lattialle.
• Päätyi aina tasapeliin. Tämä vaihtoehto on mahdollinen, vaikka asiayhteys ei näyttänyt viittaavan siihen lainkaan.
• Ei se tarkoita yhtään mitään, koska sparrauskamppailu (edes sellaisten astartesien kesken, jotka ovat todellisessa vaarassa silvottua) ei kuvaa tarkasti taistelijoiden todellista potentiaalia.
  • Se esimerkiksi Khârn itse asiassa halveksi taistelukuoppia, koska siinä ei ole kyse vastustajan tappamisesta, mikä tekee siitä täysin erilaisen tilanteen. Kun taas Nathaniel Garro voitti myös Custodianin kaksintaistelussa, mutta tajusi, että hän ei todennäköisesti pystyisi voittamaan häntä oikeassa taistelussa.
• Hänellä oli todella, TODELLA surkeita merijalkaväen sotilaita kouluttamassa häntä taistelemaan, tosissaan, varmasti hän olisi hävinnyt alokkaana. Sparraus ei ole sama asia kuin kaksintaistelu senkin ääliö.

Tabletop

Sigismund suojelemassa Imperiumia Hairesyltä

Hän sai statsit 3. Horus Heresy -kirjassa; Extermination, joka osoittaa hänet lähitaisteluhirviöksi:

Eternal Warrior, Fearless, Adamantium Will, +2S AP2 ase, välitön kuolema ja re-rollit ykkösiä osuakseen haasteissa, 4 hyökkäystä WS7:llä ja pakottaa onnistuneet invulnit uudelleenkierrettäväksi. Hän on toistaiseksi ilkein kaksintaisteluhahmo käytännössä kaikissa sääntöjen inkarnaatioissa, lukuun ottamatta Primarkkeja, Constantin Valdoria, vitun Anacharis Scoriaa ja Cheestodes Tribunea, ja yksi niistä harvoista, joilla on mahdollisuus taistella joitakin Primarkkien heikompia vastaan. Nyt kun joillakin legioonilla, nimittäin Sons of Horusilla, Salamanderilla ja Imperial Fistsillä, on pääsy Eternal Warrioriin muinaisesineistä, joita muut kuin primarkit voivat ottaa, hän on pudonnut ”voitan heti kun haavoitan” -nappulasta pelkäksi ”75 prosentin todennäköisyydellä voitan” -nappulaksi.”

Tämä tarkoittaa silti sitä, että lähes kaikki Legionin hahmot Salamander Praetoria ja Eidolonia lukuunottamatta ovat kusessa, koska Sigismund on pakotettu haastamaan ja useimmilla Legioneilla ei ole mitään, lukuunottamatta Primarchiaan, joka voisi vastustaa Sigismundia ja toivoa voittavansa (poislukien kauheat heitot).

Tosiasiassa jopa omaa Primarkkaansa vastaan (tai ketä tahansa T6, 4++ Primarkkaa lukuunottamatta Lorgaria ja Russia) Sigismund pärjää hyvin ja aiheuttaa haasteen aikana matemaattisesti vajaan yhden haavan per vuoro (mitä IWND:n ja kaiken muun kanssa), mikä hulvattomasti katsottuna on melkein yhtä paljon kuin Dornin oma veli voi aiheuttaa häntä vastaan. Kun taas Sigismund saa vastineeksi 1,25 haavaa/vuorokausi. Mikä on itse asiassa aika hyvä Astartes vs Primarch -taistelussa. Terran piiritys -sarjan neljännestä kirjasta lähtien meillä on jopa fluffia, joka tukee tätä, sillä Sigismund pystyi lyömään muutaman kerran Fulgrimia vastaan, ennen kuin foinikialainen alkoi lyödä häntä maahan.