Sovellettu käyttäytymisanalyysi on ollut niin menestyksekäs keino kannustaa autistisia ja muita häiriöitä sairastavien lasten asianmukaista käyttäytymistä ja sammuttaa sopimatonta käyttäytymistä, että sitä käytetään nykyään usein näiden samojen lasten ruokintaongelmien ratkaisemiseen.
Arvioidaan, että jopa 90 prosentilla autistisista lapsista on ruokailuongelmia, joten ABA-tekniikoiden soveltaminen ruokailuhäiriöiden käsittelyyn oli luonnollinen kehitysaskel ABA-terapialle.
Lapsi, jolla on ruokailuhäiriö, on paljon muutakin kuin pelkkä nirso syöjä. Lapsilla diagnosoidaan ruokintahäiriö vain, jos he eivät syö riittävästi kiinteitä ja nesteitä kasvun ja terveen kehityksen ylläpitämiseksi. Vaikka on arvioitu, että 25-35 prosentilla kaikista imeväis- ja pikkulapsista on jossain vaiheessa jonkin verran vaikeuksia syömisessä, lasten syömishäiriö diagnosoidaan vasta, kun lapsen syömishäiriön todetaan olevan vakava, jatkuva ja estävän normaalia kehitystä ja fyysistä kasvua.
Lasten syömishäiriöt voivat johtaa kasvuhäiriöihin, suurempaan alttiuteen sairastua kroonisiin sairauksiin ja jopa kuolemaan.
Joitakin fyysisiä perussairauksia, jotka johtavat ruokintahäiriöihin, ovat muun muassa:
- Lyhyt suoliston oireyhtymä
- Taivutuksen puutokset
- Ruokatorven häiriöt
- Epäonnistunut menestyminen
- Oraalimotorinen dysfagia
- Dysfagia (nielemisvaikeudet)
- Nielemisvaikeudet
.
Ruokailuhäiriöt ovat yleisempiä fyysisesti vammaisilla lapsilla, henkinen jälkeenjääneisyys, lääketieteelliset sairaudet, ennenaikaisuus ja alhainen syntymäpaino. Vaikka perussairaudet aiheuttavat useimmat ruokintahäiriöt, niitä voi esiintyä myös muuten terveillä lapsilla.
Imeväisten ja lasten ruokintahäiriöt voivat johtua syömis- tai juomisvaikeuksista, jotka johtuvat näihin perussairauksiin liittyvistä taitovajeista ja/tai lääketieteellisistä ongelmista, tai yksinkertaisesti ruokien ja nesteiden valikoivasta kieltäytymisestä. Vaikka tämänkaltainen kieltäytyminen juontaa usein juurensa biologisiin ongelmiin, se on viime kädessä käyttäytymistä, mikä asettaa sen suoraan sovelletun käyttäytymisanalyysin piiriin.
Autismin kirjon häiriöiden ja lasten ruokailuhäiriöiden välinen yhteys
Autistiset lapset kieltäytyvät usein ruuasta tai hyväksyvät vain hyvin suppean valikoiman ruokia:
- Vieltäytyvät syömästä mitään muuta kuin hyvin spesifisiä ruoka-aineksia, joissa ei ole riittävää ravintosisältöä (esim, vain makaronilaatikkoa ja juustoa)
- Vastustaa kaikkia elintarvikkeita, jotka eivät täytä hyvin spesifisiä kriteerejä (esim. valkoisia elintarvikkeita, kuten leipää ja pastaa)
- Vastustaa elintarvikkeita, joita ei esitetä hyvin spesifisellä tavalla (esim. voileipä on leikattava täydellisiksi neliöiksi)
- Vastustaa kokonaisia elintarvikeryhmiä (esim, hedelmiä, vihanneksia, proteiineja)
Nämä ruokintaongelmat voivat johtaa ravitsemuksellisiin puutteisiin ja aliravitsemukseen.
Joitakin autismin kirjon häiriöitä sairastavilla lapsilla yleisiä käyttäytymismalleja ovat mm. seuraavat:
- Syö vain soseutettuja ruokia
- Ei suostu puremaan ruokaa irti
- Syö vain sormiruokaa (ei suostu käyttämään ruokailuvälineitä)
- Syö vain silloin, kun aikuinen syöttää
- Häiritsevää ateria-aikakäyttäytymistä, joka vaikuttaa perhettä kohtaan (ruoan sylkeminen ulos, ruoan heittely, raivokohtaukset)
Autistisilla lapsilla on usein muita biologisia tekijöitä, jotka pahentavat ruoasta kieltäytymistä tai valikoivuutta, kuten refluksi, allergiat, ummetus/ripuli ja suun motoriikan vaikeudet.
Pediatristen ruokintahäiriöiden diagnosointi
Yksi tapa diagnosoida pediatrisia ruokintahäiriöitä on arvioida niiden vaikutusta toimintakykyyn. Joillakin lapsilla, joilla on ruokintahäiriöitä, on riski aspiraatioon, aliravitsemukseen, sairaalahoitoon ja invasiivisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin, kuten nenä-mahaletkun tai gastrostomiaputken asettamiseen oikean ravinnon antamiseksi.
Pediatrisia ruokintahäiriöitä voidaan arvioida myös sen perusteella, miten ne vaikuttavat lapsen sosiaaliseen, emotionaaliseen ja koulutukselliseen toimintakykyyn ja kehitykseen.
Vaikka jotkut lääkärit saattavat diagnosoida lapsilla ruokintahäiriöitä vain, jos he eivät saa riittävästi painoa, toiset saattavat noudattaa erilaista syömishäiriön määritelmää ja antaa diagnoosin, jos he hylkäävät ruokaa tai ruokaryhmiä tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmien vuoksi.
Sovelletun käyttäytymisanalyysin käyttäminen lasten ruokintahäiriöiden hoidossa lapsilla, joilla on autismia
Sovelletun käyttäytymisanalyysin avulla pyritään löytämään, mikä aiheuttaa ongelmakäyttäytymistä ateria-aikana. Toiminnallinen arviointi on tarpeen ennen kuin sovelletut käyttäytymisanalyytikot suosittelevat tai kehittävät käyttäytymisen muutosohjelmia. Siihen kuuluu asiakkaan tarpeiden ja suostumuksen, ympäristöparametrien ja muiden kontekstuaalisten muuttujien määrittäminen.
Sovelletut käyttäytymisanalyytikot tunnistavat mahdolliset positiiviset tai negatiiviset vahvistukset, jotka muokkaavat lapsen käyttäytymistä. Jos lapsi esimerkiksi kieltäytyy ruuasta ja saa raivokohtauksen, käyttäytymistä voidaan vahvistaa negatiivisesti, jos vanhempi tai hoitaja poistaa ei-toivotun ruuan tai lopettaa aterian. Toisaalta, jos lapsen vanhempi tai hoitaja tarjoaa toivottua ruokaa ei-toivotun ruoan tilalle, käyttäytyminen vahvistuu positiivisesti.
Käyttäytymisanalyytikot tunnistavat, jos negatiivisesta käyttäytymisestä (esim. kiukunpuuskan heittäminen ei-toivotun ruoan tarjotessa) on palkittu tahattomasti (esim. vanhempi poistaa ei-toivotun ruoan lapsen lautaselta). ABA:n tavoitteena on palkita ja rohkaista myönteistä käyttäytymistä, aloittaa pienestä ja kasvattaa sitä, samalla kun pyritään poistamaan kielteinen käyttäytyminen.
Kun toiminnallinen arviointi on valmis, soveltava käyttäytymisanalyytikko laatii käyttäytymisen interventiosuunnitelman, joka sisältää:
- Edeltäjän muokkaaminen
- Uuden käyttäytymisen opettaminen
- Ongelmakäyttäytymisen korvaaminen
- Uuden taidon hankkiminen
- Muokkaaminen. seurauksia
- Uuden käyttäytymisen vahvistaminen
Käyttäytymiseen puuttumisen suunnitelmassa käytetään ABA:n perustekniikoita antecedentistä (mitä tapahtuu juuri ennen käyttäytymisen esiintymistä), käyttäytyminen (itse käyttäytyminen), seuraus (käyttäytymisen seuraus) – tunnetaan ABA:n ABC:nä. Esimerkiksi lapsi ottaa palan haluttua ruokaa, lapsi syö palan ja lapsi saa positiivisen vahvistuksen.
Joitakin yleisimmin käytettyjä ABA-interventioita autistisille ja syömishäiriöisille lapsille ovat:
- Positiivinen vahvistus: Sovellettu käyttäytymisanalyytikko antaa lapselle palkkion (ruokaa, leluja, kehuja jne.) joka kerta, kun lapsi harjoittaa toivottua syömiskäyttäytymistä.
- Pakeneminen sukupuuttoon: Sisältää sen, että sopivasta syömiskäyttäytymisestä ei sallita pakenemista tai sen välttämistä. Esimerkkinä tästä voi olla lusikan asettaminen lapsen suun eteen, kunnes puraisu hyväksytään, jolloin lapsi ei pääse pakenemaan tai välttämään puraisua.
- Differentiaalinen positiivinen vahvistaminen: Sisältää sen, että lapselle tarjotaan pieniä paloja lapsen haluamaa ruokaa, kun hän hyväksyy tai nielee pieniä paloja muuta ruokaa. Lapsen haluamaa ruokaa käytetään positiivisena vahvistimena joko yksin tai yhdessä sosiaalisen kiitoksen kanssa. Kun lapsen ei-halutun ruoan kulutus lisääntyy, haluttujen ja ei-haluttujen ruokien suhdetta muutetaan vähitellen. Lapsen on esimerkiksi otettava kaksi suupalaa ei-haluttua ruokaa saadakseen suupalan haluttua ruokaa.
- Ei-ehdollinen positiivinen vahvistaminen: Tähän kuuluu halutun ärsykkeen (esim. pienen lelun tai toiminnan) tarjoaminen jatkuvasti koko aterian ajan. Esimerkki tällaisesta hoidosta voi olla videon tarjoaminen lapselle aterian aikana.
- Samanaikainen esittäminen: Sisältää vähemmän mieluisan ruoan esittämisen samaan aikaan, kun mieluisampi ruoka esitetään. Ruoat voidaan esittää yhdessä tai sekoittaa keskenään, tai ei-miellyttävä ruoka voi olla mieluisan ruoan sisällä tai peittää mieluisan ruoan.
- Ärsykkeen häivyttäminen: Tämä tarkoittaa, että pariksi asetetun ensisijaisen ja ei-edullisen ruoan tai nesteen suhdetta tai pitoisuutta muutetaan asteittain. Tähän voi esimerkiksi kuulua, että ensin esitetään halutun ruoan (90 prosenttia) suhde ei-toivottuun ruokaan (10 prosenttia). Häivytysprotokollaan kuuluisi halutun ruoan asteittainen vähentäminen ja ei-toivotun ruoan suhteen kasvattaminen.
Lisätietolähteitä ruokintahäiriöiden hoitamisesta ABA:lla
On olemassa useita resursseja, jotka käsittelevät ABA-hoitoja lapsille, joilla on autismin kirjon häiriöitä ja ruokintahäiriöitä:
- Association for Behavior Analysis International, ”Treatment of Selective and Inadequate Food Intake in Children: A Review and Practical Guide”
- Journal of Applied Behavior Analysis, ”Recent Studies on Feeding Problems in Children with Autism”
Association for Applied Behavior Analysis Internationalilla on erityisryhmä lasten ruokintahäiriöiden parissa työskenteleville soveltaville käyttäytymisanalyytikoille.
Takaisin alkuun