Joo – jonain päivänä, ehkä monien vuosien kuluttua, kun en ole enää yhtä komea kuin nyt. Älkää naurako minulle! Tarkoitan tietysti, kun Torvald ei ole enää yhtä kiintynyt minuun kuin nyt; kun tanssini ja pukemiseni ja lausumiseni ovat kalpenneet häneen; silloin voi olla hyvä, että on jotain varalla… Mitä hölynpölyä! Sitä aikaa ei tule koskaan. Mitä mieltä olet suuresta salaisuudestani, Christine? Luuletko yhä, ettei minusta ole hyötyä? Voin myös kertoa, että tämä tapaus on aiheuttanut minulle paljon huolta. Minun ei ole ollut helppoa täyttää sitoumuksiani täsmällisesti. Voin kertoa teille, että liike-elämässä on eräs asia, jota kutsutaan neljännesvuosikoroksi, ja toinen asia, jota kutsutaan osamaksuksi, ja niiden hoitaminen on aina niin kauhean vaikeaa. Olen joutunut säästämään vähän siellä sun täällä, missä olen voinut, ymmärrättehän. En ole pystynyt säästämään paljoa kotitalousrahoistani, sillä Torvaldilla on oltava hyvä pöytä. En voinut antaa lasteni olla nuhjuisesti pukeutuneita; olen tuntenut velvollisuudekseni käyttää kaiken, mitä hän antoi minulle heitä varten, niitä suloisia pikku kullannuppuja!
Henrik Ibsen. Nukkekoti. Project Gutenberg EBook ; accessed February 23, 2017; https://www.gutenberg.org/files/2542/2542-h/2542-h.htm