Elokuva on saanut enimmäkseen ristiriitaisia arvosteluja: heinäkuussa 2013 sillä on Rotten Tomatoesin arvosteluaggregaattorissa 36 %:n arvosana, joka perustuu 107 kriitikkoon ja jonka painotettu keskiarvo on 5,17/10. Sivuston kriitikoiden konsensus lukee: ”Stand Up Guys pitkälti tuhlaa lahjakkaat näyttelijänsä päättäväisesti keskinkertaiseen komediaan, jota haittaavat sotkuinen ohjaus ja pinnallinen käsikirjoitus.” Slant Magazine antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä:
Katsellessaan Christopher Walkenia, Al Pacinoa ja Alan Arkinia istumassa kuppilassa juttelemassa vanhoista ajoista, syntyy tietynlainen säikähdys, lohdullinen tuttuus, joka kumpuaa heidän vuosikymmeniä kestäneestä kollektiivisesta valkokangasmyytin rakentamisesta. Toisaalta on kuitenkin syvä epätoivon tunne, kun näkee Michael Corleonea esittäneen miehen makaavan sairaalasängyllä pentuteltan erektiossa ja irvistelevän lääkäriä kohti kohtauksessa, joka tuntuu kuin se olisi revitty jostain VOD-kopiosta. Stand Up Guys -elokuvan kesto riippuu siitä, kuinka paljon epätoivoa olet valmis kestämään, jotta pääset arvokkaisiin kohtauksiin – kohtauksiin, joissa aloittelevat elokuvantekijät väistyvät tieltä ja antavat veteraaninäyttelijöiden pelata toisiaan vastaan.
Owen Gleiberman antoi elokuvalle arvosanan B- ja totesi seuraavaa:
Ensimmäisen näytelmäelokuvansa ohjannut Fisher Stevens tekee parhaansa antaakseen näille soraäänisille legendoille tilaa porskuttaa. Mutta juuri siinä on ongelmansa: elokuva on liiaksi leveäsilmäinen, rönsyilevä kunnianosoitus 70-luvun näyttelijäluokan hemmottelulle. Se kaipaisi paljon enemmän muotoa ja napakkuutta. Silti, kun Alan Arkin liittyy mukaan kuolevana kollegana, hänen temppunsa – ainakin kun hän pääsee varastetun auton rattiin – antavat elokuvalle piristysruiskeen. Stand Up Guys muistuttaa, että nämä kolme ovat edelleen aivan liian hyviä sortuakseen shtickimäiseen itseparodiaan, vaikka he ovat elokuvassa, joka suorastaan kerjää sitä.
Chaago-lehden (Chicago Sun-Times) Roger Ebert piti elokuvasta ja antoi sille kolme ja puoli tähteä neljästä sanomalla: ”Näyttelijöiden objektiivisesta paremmuusjärjestyksestä riippumatta Walken on mauste missä tahansa käsikirjoituksessa, ja ’Stand Up Guys’-elokuvassa on tilaa vähintään yhtä paljon mausteita kuin gulassissa. Ohjaaja Fisher Stevens lähtee liikkeelle Noah Haidlen sallivasta käsikirjoituksesta, joka ei ole olemassa missään tietyssä kaupungissa, mistään erityisestä syystä kuin antaakseen näyttelijöille ilon riffitellä läpi enemmän tai vähemmän vakioasetelmien.”
Mick LaSalle San Francisco Chroniclessa antoi elokuvalle yhden sen ylistävimmistä arvosteluista, sanomalla, että se sisältää ”parhaan suorituksen vuosiin” sekä Pacinolta että Walkenilta; Kuten LaSalle asian ilmaisee, elokuvasta on ”vaikea puhua. Sanotaan, että se on elokuva vanhoista gangstereista, ja kuvittelet heti, että toinen ajattelee: ’Se on sentimentaalinen’. Jos mainitsee kohtauksen, jossa vanhat gangsterit ilmestyvät bordelliin, mieleen tulevat aivan toiset kliseet. Mutta Stand Up Guys on erilainen. Se esittelee elokuvan vakiotrooppeja vain kumotakseen ja laajentaakseen niitä ja tuodakseen esiin niiden totuuden.”
70. Golden Globe -gaalassa elokuva oli ehdolla parhaan alkuperäiskappaleen palkinnon saajaksi Jon Bon Jovin kappaleesta ”Not Running Anymore”.