Strategia: Mitä se on? Käsite, kehitys ja määritelmä

Strategiasta on annettu monia määritelmiä, mikä osoittaa, ettei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä käsitettä. Niinpä eri kirjoittajien mukaan esiintyy käsitteitä kuten:

• Yrityksen sisäisen ja ulkoisen ympäristön välisten suhteiden kokonaisuus.
• Tavoitteiden ja toimintatapojen kokonaisuus laajojen tavoitteiden saavuttamiseksi.
• Yrityksen ja sen ympäristön välinen dialektiikka. (Ansoff, 1976)
• Tapa valloittaa markkinat.
• Selvitys siitä, millä tavalla tavoitteet pyritään saavuttamaan, miten ne alistetaan niille ja missä määrin ne auttavat niiden saavuttamisessa.
• Paras tapa sijoittaa organisaatio ympäristöönsä.

Termi strategia on kreikkalaista alkuperää. Strategeia. Strategos eli kenraalin taito sodassa, kahden sanan yhdistelmästä: stratos (armeija) ja agein (johtaa, ohjata).

Larousse-sanakirja määrittelee strategian sotilaallisten operaatioiden johtamisen taidoksi, kyvyksi johtaa. Tässä yhteydessä vahvistetaan viittaus sotilasalan syntyyn, joka viittaa tapaan voittaa yksi tai useampi vihollinen taistelukentällä, mikä on synonyymi kilpailulle, kilpailulle; on kuitenkin tarpeen täsmentää strategisen johtamisen hyödyllisyyttä paitsi sen merkityksessä, joka liittyy kilpailuun vastustajien voittamiseksi, myös siinä tehtävässä, että se tarjoaa organisaatioille oppaan, jonka avulla ne voivat saavuttaa maksimaalisen tehokkuuden kaikkien resurssien hallinnoinnissa tehtävänsä täyttämisessä.

STRATEGIAN KÄSITTEEN SYNTYMINEN JA KEHITYS

STRATEGIAN KÄSITTEEN esittelevät taloustieteellisellä ja akateemisella alalla Von Newman ja Morgerstern peliteorian myötä vuonna 1944, molemmissa tapauksissa perusajatuksena on kilpailu.

Kuten tiedetään, strategisen suunnittelun soveltaminen juontaa juurensa 1900-luvun 60-luvun vuosikymmenelle, ja sen keksi Alfred Chandler Yhdysvalloista. On syytä arvioida termin strategia kehittymistä suhteessa sen soveltamiseen vuosien varrella.

Vuonna 1962 Alfred Chandler ja Kenneth Andrews ottivat sen käyttöön johtamisteorian alalla, ja se määriteltiin yrityksen tavoitteiden ja niiden saavuttamiseen tähtäävien toimintalinjojen yhteiseksi määrittelyksi. Andrewsin määritelmässä on eräs korostamisen arvoinen näkökohta, ja se on hänen käsitteensä laatijan nimenomainen toteamus muiden arvojen merkityksestä yrityksille, jotka eivät välttämättä ole taloudellisia, kuten esimerkiksi inhimillinen solidaarisuus, luonnonrakkaus, rehellisyys ja muut arvot, jotka ylentävät ihmistä ja jotka on siksi otettava huomioon analysoitaessa inhimillistä käyttäytymistä organisaatiossa.

H. Igor Ansoff määritteli vuonna 1976 strategian yrityksen ja sen ympäristön väliseksi dialektiikaksi. Tämä kirjoittaja katsoo, että suunnittelu ja strateginen johtaminen ovat eri käsitteitä, ja hän perustelee jälkimmäisen paremmuutta.

Tabatorny ja Jarniu toteavat vuonna 1975, että se on joukko päätöksiä, jotka määrittävät yrityksen aloitteiden johdonmukaisuuden ja reaktiot ympäristöönsä.

Charles Hoffer ja Schendel toteavat vuonna 1978, että strategia on ”perusominaisuudet, jotka liittyvät organisaation ja sen ympäristön väliseen yhteensovittamiseen”.

Kaikki edellä mainitut kirjoittajat puolustavat kilpailuteorian ajatusta, mikä osoittaa termin vaikutuksen ja sen sotilaallisen alkuperän, ja tämä ajatus korostuu vuonna 1982 Michael Porterin teoksessa, joka käsittelee kilpailuetuja.

K. J. Halten (1987): ”Se on prosessi, jonka avulla organisaatio muotoilee tavoitteet ja pyrkii saavuttamaan ne. Strategia on keino, tapa ja tapa saavuttaa organisaation tavoitteet. Se on sisäisen analyysin ja johtajien käyttämän viisauden yhdistämisen taito (käsityötaito), jonka avulla he luovat arvoa hallitsemistaan resursseista ja taidoista. Onnistuneen strategian suunnittelussa on kaksi avainta: teen sen, mitä teen hyvin, ja valitsen kilpailijat, jotka voin voittaa. Analyysi ja toiminta integroituvat strategisessa ohjauksessa.”

Henry Mintzberg esitti samana vuonna kirjassaan Five Ps for strategy viisi määritelmää ”P:llä”:

1. Plan. Tietoisesti määritelty toimintatapa, opas tilanteessa toimimiseen.
3. Juoni. Manööveri englanniksi, jolla pyritään voittamaan vastustaja tai kilpailija.
4. Pattern, käyttäytymismalli organisaation toiminnassa, johdonmukaisuus käyttäytymisessä, vaikka se olisi tahatonta.
5. Position, yksilöi organisaation sijainnin ympäristössä, jossa se liikkuu (liiketoimintatyyppi, markkinasegmentti jne.)
6. Perspective. Se suhteuttaa organisaation ympäristöönsä, mikä saa sen omaksumaan tiettyjä toimintatapoja.

James Stoner toteaa kirjassaan Management in 1989: ”Kirjoittajat käyttävät erilaisia termejä: pitkän aikavälin suunnittelu, yleinen suunnittelu, strateginen suunnittelu. Strategisen suunnittelun viidestä ominaisuudesta vallitsisi varmasti suurempi yksimielisyys.

1. Se käsittelee peruskysymyksiä;
2. Se tarjoaa puitteet yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle ja tavanomaisille päätöksille;
3. Se edellyttää pidempää aikaväliä;
4. Se auttaa suuntaamaan organisaation voimavarat ja resurssit tärkeimpiin toimintoihin; ja
5. Se on korkean tason toimintaa siinä mielessä, että ylimmän johdon on oltava mukana. Operatiivinen suunnittelu pyrkii tekemään nämä asiat hyvin, tehokkaasti.”

”Organisaation peräkkäisistä politiikoista ja toimista kohti yhtenäistä kokonaisuutta. Hyvin muotoiltu strategia auttaa ’marsalkkaa’ koordinoimaan organisaation resursseja kohti ’yhtä ainoaa, elinkelpoista’ asemaa, joka perustuu organisaation sisäiseen suhteelliseen osaamiseen, ennakoi ympäristön muutoksia ja ’älykkäiden vastustajien’ ehdollisia liikkeitä.” R. E Quinn. Strateginen prosessi. Käsitteet. Contexts, Cases (1991).

… ”strateginen suunnittelu on prosessi, jossa määritetään organisaation päätavoitteet ja kriteerit, jotka ohjaavat resurssien hankkimista, käyttöä ja sijoittelua näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; strategisessa suunnitteluprosessissa nämä käsittävät aiemmin määritellyt tehtävät tai tarkoitukset sekä yrityksen tavoittelemat erityistavoitteet” G. A. Steiner. Ylimmän johdon suunnittelu (1991).

”Kilpailustrategian määritelmä koostuu laajan kaavan kehittämisestä siitä, miten yritys kilpailee, mitkä sen tavoitteiden tulisi olla ja mitä politiikkoja tarvitaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.” M. Porter. Kilpailustrategiat. (1992).

Seuraavalla videolla professori Michael Porter vastaa kysymyksiin miten strategia määritellään? ja mikä ei ole strategia? ja tarjoaa erittäin mielenkiintoisia käsitteitä:

Harper ja Linch ”Perustetaan dynaaminen ennakointijärjestelmä, jossa korostetaan ja ryhmitellään strategisia näkökohtia, jotka liittyvät liiketoiminnan erottaviin tekijöihin, avoimessa ympäristössä, jossa pyritään kehittämään yrityskulttuuria, joka tukee niitä kilpailuetuja, joita yrityksellä on”. (1992)

Ohmae (1993) ”käyttäytyminen, jolla yritys erottautuu positiivisesti kilpailijoistaan käyttämällä yrityksen suhteellisia vahvuuksia kuluttajan tarpeiden parempaan tyydyttämiseen.”

”Ympäristön muutosten tiheys ja ennakoimattomuus tekevät perinteisistä suunnittelukäytännöistä, jotka olivat menestyksekkäitä monissa maissa 1960-luvun alkupuolelle asti, nykyään muuttumattomia. Strateginen johtaminen on korvannut strategisen suunnittelun. Julkisten ja yksityisten johtajien on kyettävä kohtaamaan myrskyt välttämällä riskejä ja hyödyntämällä mahdollisuuksia”. E. Saravia. CLAD-seminaari. (1994).

Johtamisen maisteri Beatriz Chacón määrittelee strategisen johtamisen seuraavasti: se on ennakoiva ja ekstrovertti työfilosofia, johon työntekijät osallistuvat laajasti ja johon he ovat sitoutuneet, joka suosii muutosta ja luovuutta ja joka perustuu todennäköisyyksiin ja riskeihin; se perustuu sisäisten ja ulkoisten etujen tuntemiseen ja hyödyntämiseen sekä haittojen torjumiseen, ja se suosii haastavien ja realististen tavoitteiden asettamista, ja sitä tuetaan strategioiden ja taktiikoiden johdonmukaisella sekvenssillä, joka johtaa aineellisten ja aineettomien hyötyjen saamiseen. (1999)

Strategian määritelmä

George Morriseyn mukaan termiä strategia käytetään usein kuvaamaan sitä, miten jokin asia saavutetaan. Hän sanoo, ettei ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä termin käyttöä, koska se on ristiriidassa hänen käsityksensä kanssa, jonka mukaan strategia on pikemminkin se, mihin yritys on menossa tulevaisuudessa, kuin se, miten sinne päästään.

Morrisey määrittelee strategian suunnaksi, johon yrityksen on liikuttava täyttääkseen tehtävänsä. Tämän määritelmän mukaan strategia on pohjimmiltaan intuitiivinen prosessi. Siihen päästään pitkän aikavälin suunnittelun ja taktisen suunnittelun avulla.

Menguzzatton ja Renaun mukaan: liiketoimintastrategia ”ilmaisee selkeästi yrityksen yleiset tavoitteet ja perustavanlaatuiset toimintalinjat yrityksen nykyisten ja potentiaalisten keinojen mukaisesti, jotta se voisi integroitua yhteiskunnallis-taloudelliseen ympäristöön.”

”Strategiat ovat yleisiä toimintaohjelmia, jotka tuovat mukanaan sitoumuksia painotuksista ja resursseista perustehtävän toteuttamiseksi.”. Ne ovat tavoitekuvioita, jotka on suunniteltu ja käynnistetty siten, että ne antavat organisaatiolle yhtenäisen suunnan”. H. Koontz. Strategia, suunnittelu ja valvonta.

F. David toteaa kirjassaan ”Strateginen johtaminen” seuraavaa: ”Yrityksen on pyrittävä toteuttamaan strategioita, jotka hyödyttävät sen sisäisiä vahvuuksia, hyödyntävät ulkoisia mahdollisuuksia, lieventävät sisäisiä heikkouksia ja välttävät tai vähentävät ulkoisten uhkien vaikutusta. Tässä prosessissa piilee strategisen johtamisen ydin.”

Kuten nähdään, kaikki mainitut kirjoittajat ovat osittain samaa mieltä määritelmistään; kaksi perustavaa laatua olevaa suuntausta on kuitenkin selvästi havaittavissa.

Ensimmäinen viittaa yrityksen ja sen ympäristön väliseen dynamiikkaan; jälkimmäinen puoltaa taitoa luoda tavoitteita, ohjelmia ja toimintalinjoja sekä tapaa, jolla ne saavutetaan yrityksen tehtävän täyttämiseksi.

Tieteiden tohtori ja professori Fermín Orestes Rodríguez González ja professori Sonia Alemañy Ramos korkeakouluministeriön johtamistutkimusten koordinoivasta keskuksesta muistuttavat, että strategista johtamista ei pitäisi nähdä käsitteiden, menetelmien ja tekniikoiden kokonaisuutena, jota voidaan opettaa ja oppia taitotasolla. Se on pikemminkin filosofisten ja käyttäytymisperusteiden yhdistelmä, joka sijoittuu sekä henkilökohtaisen että ammatillisen tiedon ja asenteiden tasolle ja jolla on syvällisiä ja merkittäviä vaikutuksia organisaatiokulttuuriin ja tuleviin asemiin.

Strategisen johtamisen tärkeintä eivät ole sen välineet vaan sitä harjoittavien henkilöiden ”strateginen aikomus” (Strategic Intent, SI). Työkalujen avulla mutta ilman EI:tä ei saavuteta juuri mitään, sillä EI voi voittaa jopa joidenkin strategisten työkalujen puutteen.

Samuel Certo ja Paul Peters määrittelevät strategisen johtamisen jatkuvaksi, iteratiiviseksi ja monitoiminnalliseksi prosessiksi, jonka tarkoituksena on pitää organisaatio kokonaisuutena asianmukaisesti kytkettynä ympäristöön, jossa se toimii.

Käsitteessä voimme arvostaa sitä merkitystä, jonka kirjoittaja antaa työntekijöiden osallistumiselle keskeisenä elementtinä johtamisprosessissa, organisaation sosiaalipsykologiselle näkökulmalle keinona saavuttaa strateginen lähestymistapa. Ernesto Che Guevara totesi suunnittelua käsitellessään, että ”suunnitelma on toteutuessaan syvästi demokraattinen, koska ilman kansan osallistumista tehty suunnitelma olisi kylmä, byrokraattinen suunnitelma. Suunnitelma on vakavasti uhattuna”. Guevaran esittämissä kriteereissä voidaan arvostaa sitä, miten tärkeänä hän pitää työntekijöiden osallistumista johtamisprosessiin.

Jos tarkastellaan tarkemmin esitettyjä käsitteitä, voidaan selvästi havaita kolme suuntausta: ensinnäkin käsitteet, jotka pyörivät organisaation ja ympäristön dynamiikan ympärillä (termi ympäristö mainitaan 11:ssä mainitussa käsitteessä); toiseksi käsitteet, jotka koskevat tavoitteiden muotoilua tai saavuttamista (mainitaan 8:ssa käsitteessä) ja kolmanneksi käsitteitä, jotka viittaavat osaamiseen (mainitaan 8:ssa käsitteessä).

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus antaa määritelmää, mutta jos meiltä kysyttäisiin, toteaisimme, että:

Strategia on johtamisen väline, joka helpottaa menettelyjä ja tekniikoita, joilla on tieteellinen perusta ja joita käytetään iteratiivisella ja monitoiminnallisella tavalla ja jotka edistävät organisaation ja sen ympäristön välistä ennakoivaa vuorovaikutusta, mikä auttaa saavuttamaan tehokkuuden niiden kohderyhmien tarpeiden tyydyttämisessä, joille sen toiminta on suunnattu.

Miten strateginen johtaminen voi edistää kulttuuria ja uusia ideoita?

• Tietoisuuden luominen siitä, että ”strategia” merkitsee muutosta
• Strategisen ”vision” luominen
• Sijoittaminen ”strategiseen kyvykkyyteen”
• Vakuuttaa nykytilanteen analyysin tarpeellisuudesta, joka paljastaa:
• Organisaation sisäiset vahvuudet ja heikkoudet
• Organisaation ulkoiset mahdollisuudet ja uhat
• Tulevaisuusskenaarioiden rakentaminen
• Joustavuuden ottaminen periaatteeksi.
• Ristiriitojen ja muutosvastarinnan hallinta

Bibliografia

1. Menguzato ja Renau…, La dirección estratégica de la empresa un enfoque innovador del management. S.P.I, 427 s..
2. Mintzbeg, Henrry. The Fall and Rise of Strategic Planning / Harvard Bussiness Review, Canada,_pp 4- 18.
3. Mintzberg, H., Designing Efficient Organisations / Ed. El ateneo, Madrid- Argentiina, s..
4. Mintzberg, Henrry, El arte de moldear la estrategia / Folletos Gerenciales, No 5 1988, CCED, MES, La Habana Cuba, 24 s..
5. Morrisey, George. Strateginen ajattelu. Build the foundations of your planning / Ed. Prentice Hall Hispanoamericana, Madrid, Espanja. 119 s.
6. Odiorne, George S. Management by objectives. New system for management./ Ed. Limusa, Mexico, 247 s..
7. Porter, Michael, Competitive advantages./ Ed. Free Press, New York, sp, Mikä on strategia?”/ Folletos Gerenciales, No8 1998, CCED, MES, La Habana Cuba, 44 s..
8. Quin, Robert E. Wisdom for change./ Ed. Prentice Hall Hispanoamericana.
9. Sc. Osmani Flores Espinoza./ CETDIR. ISPJAE, 89 s..
10. Sallenave, Jean, P. , Gerencia y planeación estratégica./ Grupo Editorial norma SA, Colombia, sp.
11. Steiner, George A Planeación Estraatégica. Mitä jokaisen johtajan tulisi tietää. 11. painos / Ed. Compañía Editirial Continental, SA, Meksiko. 360 s..
12. Stoner, James. Management, 5. painos S.P.I, S.P.S.

.